Ensimmäinen kolmannes – mitä odottaa?

Raskaus ja ensimmäinen kolmannes: pahoinvointia, nenän tukkoisuutta, jäätävää väsymystä, vatsakipuilua  ummetusta, jatkuvaa nälän tunnetta, masennusta, jatkuvaa huolta raskauden kulusta ja epämääräisiä vuotoja. Tätä kaikkea voi olla luvassa! Ajattelin kirjoittaa tänään vähän siitä, mitä oma ensimmäinen kolmannekseni toi tullessaan. Jokainen ja jokaisen raskaus on erilainen, se kannattaa muistaa. Ettenkö minä olisi jostakin raskausoireesta kärsinyt, ei se tarkoita sitä, etteikö se sinun kohdallasi olisi täysin normaalia! Jos jokin asia askarruttaa, niin itse ainakin opin, että pienelläkin kynnyksellä voi neuvolaan olla yhteydessä.

  • Pahoinvointi – suosittelen lämpimästi kantamaan oksennuspussia, paperia ja vesipulloa mukana. Ikinä ei tiedä milloin pahoinvointi yllättää ja se voi käydä nopeastikin, terveisin muutaman kerran kenkiä yövuoron jälkeen suihkun lattialla pessyt tuleva äiti. ✌ Itsellä kuitenkin pahoinvointi jäi usein vain yökkäilyn tasolle, eikä aamuisin tarvinnut oksennella (paitsi yövuorojen jälkeen).
  • Väsymys – Edes kolmetkaan päiväunet päivässä eivät auttaneet siihen kammottavaan väsymykseen! Jos etsit tähän helpotusta, niin vastaus siihen on toinen kolmannes. 😀
  • Nenän tukkoisuus – Ai kamalaa sitä flunssaista oloa ja unettomia öitä, kun tuntui ettei nenän kautta voi hengittää. Otrivinia ja muita avaavia nenäsuihkeita ei suositella käytettäväksi, mutta esim A-vitamiinisuihkeesta saattaa olla hyötyä. Itse käytin kuitenkin muutaman päivän Otrivinia, kun en ollut muutamaan vuorokauteen nukkunut.
  • Vatsakipuilut – Ensin kovia kuukautiskipuja, sitten vain pientä nippailua. Välillä taas koviakin kipuja ja itkien sai vessaan juosta, kun ajattelin, että nyt meni kesken. Välillä täysin oireettomia päiviä ja seuraavana päivänä taas pientä nippailua alavatsalla aina jommalla kummalla puolella varsinkin kohdun kannattimien kohdilla. Jokaisella varmasti taaskin omanlaiset oireet ja kipuilut, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, niin kuin kaikissa oireissa. Vatsa alkoi ainakin mulla myös nopeasti näyttämään siltä, kuin olisi ollut kamala pissahätä kokoajan, eli alavatsa oli hieman turpeampi.
  • Rintojen arkuus – Ai että sitä tissisärkyä. Joskus sattui kamalasti, toisina päivinä taas ei. Verisuonet myös pulpahti jossain välissä enemmän näkyville.
  • Nälkä – Jatkuva nälkä.. Vaikka juuri oli syönyt, oli taas alle tunnin päästä nälkä. Tämä olikin yksi oireista, joista jäin töissä ensimmäisenä kiinni. Välillä oli tarve kesken traumatiimissä olonkin käydä juoksemassa hakemaan välipalapatukka repusta ja jatkaa taas juosten hommia.
  • Masennus ja huoli raskaudesta – Mun mielestä nää kulkee aika hyvin käsi kädessä. Itseä ei kiinnostanut oikein mikään, aloin paljon pohtimaan, että oliko tämä lapsen hankkiminen sittenkään hyvä juttu. Huoli koko raskaudesta ja siitä kasvaako siellä mikään varjosti myös paljon mun ekaa kolmannesta.
  • Ummetus – Keltarauhashormoni rentouttaa lihaksia ja ruokamassan kulku hidastuu. Raskauspahoinvointi voi myös vaikuttaa ummetukseen. Luumupiltti on paras kaveri edelleen nyt toisella kolmanneksella. Vielä ei ole mitään lääkityksiä tarvinnut tähän vaivaan, vaan luumupiltillä porskutetaan eteenpäin.
  • Epämääräiset vuodot – Kyllä. Kaikenlaista vuotoa on tullut ja voi tulla. Onneksi verta mulla ei ole tullut ollenkaan edes tiputteluvuotona (vaikka tämäkin voi olla täysin normaalia!)

Miten asiat sitten etenevät? Soitin raskaustestin tekemisen jälkeen neuvolaan ja varasin sieltä ensimmäisen neuvola-ajan. Ensimmäisen neuvolakäynti oli viikoilla 8-10 ja Markus oli mun mukana täällä. ❤ Neuvolakäynnillä tehtiin lähete verikokeisiin, jossa kävin viikoilla 10-12. Alussa tuntui, ettei mitään tapahdu pitkään aikaan ja ennen ensimmäistä ultraa stressi raskauden kulusta oli pahimmillaan. Mitä jos siellä ei kasvakaan mitään? Mitä jos alkio on väärässä paikassa? Mitä jos alkio onkin mennyt kesken, eikä minulle vain ole tullut oireita siitä? Mitäs jos siellä onkin kaksi alkiota? Kysymysten tulva täytti ainakin minut ja täytti myös Google hakuni ja välilehteni. Harkitsin kovasti alkuraskauden ultraa, jolla näihin kaikkiin kysymyksiin oltaisiin saatu vastaus. Kuitenkin ajatus siitä, että jos siellä ei näykään vielä mitään toisi lisää huolia ja kysymyksiä. Olinko vain liian aikaisin liikkeellä, eikä sen vuoksi ultrassa vielä mitään näy? Vai onko siellä sittenkään kasvamassa mitään? Tällöin olisin joutunut taas muutaman viikon stressaamaan ja odottamaan mikä se tilanne siellä vatsassa oikeasti on. Myöskin päätökseen vaikutti se, että alkuraskauden ultra on kallis, eikä kunta sitä tarjoa. Alkuraskauden ultraa suositellaan viikoilla 7-12. Viikolla 6 saattaa jo jotakin näkyä, mutta kannattaa malttaa ainakin rv 7 asti (jos päätät mennä alkuraskauden ultraan, suosittelen kovasti kätilön tekemää ultraa Helsingin Perhe Artessa, jossa myös ultran hinta on huomattavasti alhaisempi, kuin muualla. Itse kävin toisella kolmanneksella täällä ultrassa ja kokemus oli ihana!). Ensimmäinen kunnan tarjoama ultra tehdään viikoilla 12-14 ja se voidaan tehdä vatsanpäältä tai emättimen kautta (mulla tehtiin vatsan päältä). Ultran tarkoituksena on selvittää alkioiden lukumäärä, paikka ja raskauden kesto. Tällöin tarkistetaan myös niskaturvotus ja sikiön rakenteet (riskiluvut saat kromosomipoikkeavuuksista labratulosten ja ultran yhdistelmästä, joko jo ultrassa tai viimeistään seuraavalla neuvolakäynnillä. Itsellä riskiluvut oli täysin normaalit, eikä mitään epäilyä mistään poikkeavuuksista tullut missään vaiheessa. Ultrassa myös todettiin, että istukka on takaseinässä). Sukupuoli ei oikein tahdo vielä tässä ultrassa näkyä.

Laajempi terveystarkastus tehtiin neuvolassa viikoilla 13-16 ja lääkäriä pääsin tapaamaan viikoilla 16-18. Neuvolassa seurataan verenpainetta, painon nousua ja virtsan proteiineja sekä glukoosia. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä käytiin enemmänkin asioita läpi mitä tulee tapahtumaan ja miten olen voinut. Täytettiin Markuksen kanssa myös audit kysely ja käytiin läpi jo tässä vaiheessa toiveita synnytyssairaalasta (yllä olevassa kuvassa materiaalia, mitä saatiin mukaan ekalta neuvolakäynniltä). Toisella neuvolakäynnillä keskityttiin mun voimavaroihin ja mielialaan. Kuunneltiin myös ekaa kertaa doplerilla sydänäänet ❤ . Lääkärikäynti oli mielestäni täysin turha, eikä lääkäriä kiinnostanut juurikaan mun vointi (toivottavasti sulla on kivempi neuvolalääkäri!). Lääkäri ei tehnyt sisätutkimusta (jotkut kuulemma tekee rutiinisti ja toiset ei) ja kyseli lähinnä mun virtsatietulehdustaustasta ja voinnista. Jos sulla on ollut jotakin erityistä vaivaa raskauden aikana, niin saat varmasti enemmän irti tästä lääkärikäynnistä kuin minä. 🙂

Kirjoittelin silloin ensimmäisellä kolmanneksella myös ajatuksia auki ja fiiliksiä ekan ultran jälkeen. Voit käydä lukemassa niitä tästä linkistä! -> sallasalmela.com/2020/03/17/kun-kaikki-on-ihan-uutta/

Jos jonkin vinkin voin antaa alkuraskautta ajatellen, niin se on ehdottomasti se, ettet liikaa stressaisi ennenaikojaan raskaudesta (TIEDÄN, se on helpommin sanottu, kuin tehty). Mua ainakin helpotti se, että pääsin puhumaan tästä jo heti testin tehtyäni muutaman kaverini kanssa. 🙂 Kirjoittelen tämän toisen kolmannekesen jälkeen vähän tästäkin vaiheesta, eli lisää raskausjuttuja luvassa! Jos koit tästä blogipostauksesta hyötyä, niin jaathan sen eteenpäin muillekin! Ihanaa viikkoa teille kaikille ja kovasti tsemppiä ja hyviä ajatuksia alkuraskauteen. 🙂

❤ Salla

Follow my blog with Bloglovin

One thought on “Ensimmäinen kolmannes – mitä odottaa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s