Raskaus ja sairasloma – häpeää vai viisautta?

Eilen availin vähän tätä asiaa Instagramin puolella ja se saikin todella paljon tunteita teissäkin kaikissa aikaiseksi. Kamala huomata miten monella teistäkin on ollut tismalleen sama ongelma saada sairaslomaa. Puhun nyt varsinkin loppuraskaudesta, koska kokemusta mulla ei ole ollut muuten sairaloman tarpeesta raskausaikana. Jos joku ei vielä tiennyt, niin olen siis töissä lasten päivystyksessä sairaanhoitajana, jossa työpäivät kestää yleensä 8-12,5 tuntia, mutta nyt loman jälkeen mulla oli tarkoitus tehdä enää kahdeksan tuntisia päiviä. Työ sisältää kaikkea mahdollista: traumapotilaat, alkointoksit, psykiatriset, kipsattavat, hengitysvaikeudet, kouristavat jne. Lista jatkuu vaikka kuinka pitkälle.

Aloitetaan sillä, että en siis tykkää olla sairalomalla, enkä todellakaan turhaan saikuta. Mulla on aivan ihanat työkaverit ja on kiva olla töissä! Tykkään mun työstä huom silloin, kun se ei fyysisesti mua satu ja silloin kun siinä ei ole riskejä siihen, että lapsi syntyy sinne työpaikan lattialle. 💁‍♀️ Sairaslomapäiviä on kertynyt tasan kaksi tämän raskauden takia. Ensimmäisellä kolmanneksella kovien lonkkakipujen takia sekä vähän ennen loman alkua toisen kolmanneksen lopulla yksi päivä kovien selkä- ja vatsakipujen vuoksi. Rv 23 oli mulle sellainen, jolloin ekaa kertaa alkoi töissä tuntumaan, jos ei moneen tuntiin taukoja pitänyt. Lähinnä siis alkoi pienesti supistella ja jaloissa alkoi todella nopeasti tuntumaan. Lähemmäs loman alkua mentäessä eli rv 26-27 alkoi olemaan tosi kauheita nilkkaturvotuksia, väsymystä ja muutenkin ärsyynnyin super helposti kaikesta. Mielialat vaihteli hurjasti ja supisteli jo jonkin verran välillä kipeästikin. Silloin supistukset oli enemmänkin harkkasuppareita. Loman ensimmäinen viikko oli ihana eli rv 29. Ei juurikaan supistellut ja olo oli hyvä! Olin varma, että töihin vielä pääsen. Toisella lomaviikolla koiralenkeillä alkoi välillä kipeästi supistella ja selkä saattoi iltaisin olla kipeä. Rv 30-31 ovat nyt olleet sellaisia, jolloin jo koiralenkin ensimmäisen viiden minuutin aikana alkaa kipeästi supistaa ja pitää ihan pysähtyä hetkeksi. Kipeitä supisteluja tulee koko koiralenkin, jonka takia niiden pituus on lyhentynyt huomattavasti. Alaselkä on todella kipeä liikunnan jälkeen ja varsinkin iltaisin. Kyljen kääntäminen sängyssä on täyttä tuskaa nukkumaan mennessä, koska selkäkivut on niin voimakkaat. Paineen tunnetta on myös ollut liikkuessa tuolla alakerran puolella aaltomaisesti sekä liitoskipuja on nyt muutaman viimepäivän aikana myös ollut ekoja kertoja.

Ihan vain pienien itkuraivareiden jälkeen, kun harmitti, ettei töihin oikein ole enää menemistä otin viime viikolla yhteyttä neuvolaan, josta käskettiin ottaa yhteyttä työterveyteen, josta käskettiin ottaa yhteyttä omaan terveysasemaan. Neuvolassa ei ollut akuuttiaikoja ja sanoivat etteivät koskaan hoida tällaisia akuutteja sairastapauksia. Työterveydestä sanottiin, että raskauteen liittyvät vaivat kuuluvat aina neuvolaan tai sitten ihan Naistenklinikan päivystykseen. Kehottivat kuitenkin olemaan myös omaan terveysasemaan yhteydessä. No itse päivystyksessä työskentelevänä päätin, ettei tämä nyt mikään päivystysasia ole, kun on kyse jo hieman pidempiaikaisista vaivoista eikä akuuttia hätää nyt ole. Päätin ottaa yhteyttä vielä omalle ta:lle, josta myöhemmin samana päivänä sain viestin, ettei aikoja ole ja saisin palvelusetelin yksityiselle, jossa voisin asiani kanssa käydä. Sain seuraavalle viikolle lääkärin ajan Mehiläisestä.

Lähdin aamulla suoraan sängystä kohti Mehiläistä. Mulla oli aika klo 8:40 aamulla. Lääkäri oli myöhässä puolituntia. Mut otti vastaan n. 60-vuotias naislääkäri, joka vaikutti aluksi ihan mukavalta. Kun lääkärille sitten valkeni, että olen sairaslomaa töihin hakemassa ääni muuttui täysin kellossa. Lääkäri alkoi puhua vain ja ainoastaan omalle näppäimistölleen ja mumisi niin hiljaa etten saanut mitään selvää mitä hän kyseli. Kerroin avoimesti omasta voinnistani ja sanoin, että päivän mittaan vointi aina huononee. Kerroin kipeistä supistuksista, alaselän kivuista, paineen tunteesta, alhaisista verenpaineista, liitoskivuista ja päänsärystä, jota on ollut myös lähes päivittäin. Lääkäri luotti siihen, että hemoglobiini joka on tarkastettu viimeksi n. kuukausi sitten on varmasti vielä sama. Lääkäri halusi myös selvästi testata puhunko oireistani totuuden mukaisesti ja päätti sitten silloin aamulla, että nyt testataan kuinka kipeä se selkä oikeasti on. Yritin selittää, että selkäkipu on rasituskipua, joka tulee iltapäivällä/illalla. Kipeitä supistuksia tulee aamusta iltaan riippuen liikunnasta ja sen määrästä. Selkäjumpan ja venytysten jälkeen hyppäsin pritsille ja lääkäri vain totesi, että ”eipä sua ainakaan nyt supista”. Teki mieli sanoa, että ei varmaan kun odottelin sua 30 minuuttia odotusaulassa, kun olit myöhässä. Painelu sattui jonkin verran ja mun ärsytys oli jo ihan huipussa koko lääkärikäynnistä. No sitten lääkäri päätti mitata ne alhaiset verenpaineet, jotka hups keikkaa eivät ole ikinä olleet noin korkeat (huom. suuri ärsytys + selkäjumppa + vatsan painelu ennen verenpaineiden mittausta). Sain lääkäriltä 10 päivää sairaslomaa, josta toki olen kiitollinen, mutta vähän ärsytti, että lääkäri jonka ajattelin, että tajuaisi mun työn kuormittavuuden ei sitä kuitenkaan tajunnut. Kehotti tekemään töissä kevyempää työtä, jonka senkin yritin selittää, ettei meillä ole sellaista kevyempää työtä tarjolla (olin siitä jo kuukausia sitten esimiehen kanssa keskustellut). Hymyili, toivotti tsempit töihin ja tuli kyllä todella sellainen fiilis, että nyt mulle kyllä kettuillaan päin naamaa. Onneksi mulla oli ymmärtäväinen esimies, joka heti tajusi mun tilanteen ja sanoi, että ajattelikin, etten enää palaa töihin. Kehotti mua hakemaan ensi viikon alussa vaan lisää sairaslomaa, juomaan paljon vettä ja lepäilemään. Nyt perjantaina mulla on taas neuvola ja otan kyllä varmasti aiheen puheeksi taas sielläkin.


Vaikka kuinka haluaisin palata töihin, on mun mielestä hölmöä mennä riskeeraamaan oma ja vauvan hyvinvointi. Mulle monesti sanottiin töissä ennen loman alkua, ettei täällä jaeta mitään reippauspalkintoja siitä, että on kipeissä supistuksissa täällä töitä painamassa. Kerrottiin myös, etten todellakaan olisi ainoa joka täältä on ennen äitiysloman alkua jäänyt sairaslomalle. En voi kun korostaa sitä, kuinka tärkeää mun työkavereiden tuki tän raskauden aikana on ollut ja kuinka ihana on töissäkin ollut jutella muiden kokemuksista raskausaikana. ❤ Mulla on muutenkin ollut työni puolesta iso pelko siitä, että lapsi varmasti on terve ja nyt synnytys kovasti jännittää, ettei siinä vain mikään mene pieleen. Vaikka viikkoja onkin huomenna jo 32 ja lapsi on ns ”hyvillä viikoilla”, en halua ennenaikaisesti häntä tänne maailmaan synnyttää sen takia, etten kehtaa olla töistä pois tai haluan olla vain sisukas ja jaksaa loppuun asti, tai sen takia, etten jaksa nähdä sitä vaivaa, jota tämä sairasloman hakeminen on aiheuttanut. Sanoisin itseäni siis viisaaksi, eikä ole häpeä hakea sairaslomaa, kun sulla kasvaa pieni ihme tuolla masussa. ❤

Haluan vielä kiittää teitä kaikkia ihanista kommenteista. On ollut todella mielenkiintoista lukea teidän omia kokemuksia ja tarinoita samasta aiheesta enkä selvästikään ole ainoa, jota aihe ärsyttää. ❤

Millaisia kokemuksia sulla on sairasloman saamisesta raskausaikana?

❤ Salla

3 thoughts on “Raskaus ja sairasloma – häpeää vai viisautta?

  1. Hui, kuulostaapa hirveältä ja tosi oudolta kohtelulta! Itse sain työterveydestä rv 20 parin viikon sairausloman, se kirjoitettiin äitiyspolin lääkäriaikaan asti. Tämän jälkeen minulle kirjoitettiin äitipolilta sairausloma äitiyslomaan asti. Aluksi oireina oli ennenaikainen supistelu ja henkinen jaksaminen, taustalla minulla oli ennenaikainen synnytys ja lapsen kuolema vain puoli vuotta aiemmin. Raskauden edetessä tuli jälleen ennenaikaisen synnytyksen uhka ja vuodelepo, mutta siis tuolloin alkuraskaudessa ei ollut ongelma saada työterveydestä sairauslomaa raskauden takia! Todella outoa, että eri paikoissa on erilaiset käytännöt. Ja tosi kurjaa, että sinua noin pompotellaan. Varsinkin, kun ennenaikainen kipeä supistelu ei ole mikään leikin asia.

    Tykkää

  2. Oon ihan sanaton sun kokemuksista ❤ ! Onneksi sulle järjestyi työterveyden kautta sairaslomaa. OOn ihmetellyt tätä niin pajon, että miten eri paikoissa on niin erilaiset ohjeistukset, ristiin rastiin. Jotkut saa työterveydestä helpostikin saikkua ja itse jos olen yrittänyt sinne soitella sanovat suoraan etteivät hoida raskauteen liittyviä asioita. Neuvolasta moni on saanut apua ja sen itsekin ajattelin olevan se ensimmäinen paikka, josta raskauteen apu löytyy, mutta sieltäkin ohjataan vaan omalle ta:lle. Tuntuu, että oikeaa paikkaa ei oikein ole ja summamutikalla saa apua hakea. Olet kyllä oikeassa, että kipeät supistelut täyty ottaa vakavasti, varskinkin kun mulla on vielä liittynyt paineen tunne siihen samaan syssyyn. ❤ Nyt vaan rauhallisesti ja levon kautta raskaus loppuun ja terve vauva syliin oikeilla viikoilla 🙂 ❤

    Tykkää

  3. Käsittämätöntä kyllä, että sairausloman saaminen tuossa tilanteessa on noin hankalaa ja lääkärin asenne tuollainen! Onneksi esimiehesi kuitenkin on ymmärtäväinen:) Ei todellakaan ole häpeä tuossa tilanteessa olla pois töistä vaan nimenomaan osoittaa viisautta ja vastuullisuutta; vauvan eli toisen ihmisen hyvinvoinnistahan tuossa loppupeleissä vain on kyse.

    Itse työskentelen anestesialääkärinä ja nyt eka lapsi tulossa, tänään alkoi rv 29. Tykkään työstäni todella paljon enkä koskaan ole töistä poissa turhaan. Nyt viime aikoina on etenkin päivystysten aikana iltaa ja yötä kohden alkanut tulla melko paljon kivuttomia supistuksia ja välillä todella kovaakin painetta alavatsalle. Luultavasti siis pelkkiä vaarattomia harjoitussupistuksia, sillä rauhoittuvat kyllä levossa, mutta öisin, kun on ainoa anestesialääkäri talossa, ei levolle aina niin vain pääse. Minulla olisi enää kaksi päivystystä jäljellä ja toisen jo luovutin pois ja heti tuli työnvieroksuja-luovuttajafiilis, vaikka tiedän, etten sellainen ole eikä kukaan työkavereistanikaan ajattele minusta niin:D Ja tiedän että teen oikein ottaessani iisimmin nyt, mutta on se silti vaikeaa, kun muuten voin hyvin. Onneksi kaikki ovat tosi ymmärtäväisiä ja kannustavat lepäämään:) Neuvolalääkärikin sanoi, että sairauslomaa pitää sitten osata pyytää. Niin se pitäisi olla joka paikassa eikä tämmöisiä asioita pitäisi joutua muille perustelemaan ja puolustelemaan. Onhan sekin toki totta, että raskauden varjolla on helppo myös ”saikuttaa”, mutta nyt ei ole tosiaankaan kyse siitä.

    Oikein paljon tsemppiä sulle loppuraskauteen ja otat vain erittäin hyvällä omallatunnolla rennosti!😊💕

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s