Meidän syksy kuvina

Meillä on ollut aikamoinen syksy. HUHHUH! Selailin kännykän kameran rullaa ja palailin vähän ajassa taaksepäin kokoamaan omia ajatuksia tältä syksyltä. Paljoa ei syksyn värejä näy, koska aikaa tuli vietettyä neljän seinän sisällä vauvakuplassa.

Syyskuussa vietettiin viimeisiä hetkiä raskaudesta sekä synnytettiin. Olo oli tukala, hikinen, turvonnut ja väsynyt. Kamera ei paljoa pysynyt loppuraskaudesta kädessä ja kiinnostus kaikkeen tekemiseen oli täysi nolla. Onneksi meillä oli raskausajan kuvaus, joten musta on saatu ikuistettua se hehkuva tuleva äiti. Hiki virtasi näitäkin kuvia ottaessa, mutta se ei onneksi näissä näy. 😅

Valmistauduttiin viimeisiä hetkiä synnytykseen, harjoiteltiin spinning babies -liikkeitä ja joka päivä ihmettelin ja mietin, että joko olisi vatsa laskeutunut. Suurin osa syksystä meni myös kaverin kanssa raskauskuulumisia vaihtaessa ❤ . Onneksi ehdittiin ottaa vielä kuva meidän raskausmasuista yhdessä, nimittäin tämä kuva otettiin vain muutama päivä ennen mun synnytystä.

Synnytys, se elämäni hienoin ja ihmeellisin päivä. Sitä en kyllä ikinä unohda, mutta se on totta, että aika kultaa muistot. En nimittäin enää muista sitä kipua yhtä vahvasti. Se tosin haihtui jo, kun sain lapsen syliin. ❤

Lokakuussa vietettiin aikalailla aikaa pelkästään vauvakuplassa. Baby blues iski ja kovaa. Sukulaiset ja kummit tuli moikkaamaan ekaa kertaa meidän pikkuista ja muista vaan sen ahdistuksen, joka silloin oli. En ollut yhtään valmis jakamaan tätä lasta vielä kenenkään kanssa. Nämä kuvat on otettu ekana ”hyvänä” päivänä, kun ei kaikki enää itkettänyt.

Päästiin myös ekaa kertaa ulkoilemaan vaunulenkeille ja ihastelemaan ruskan värejä. Ensimmäiset vaunulenkit oli super lyhyitä. Kestoltaan n. 10-15 minuuttia. Seuraavana päivänä ja jo iltana alapää oli tulessa. Kipulääkkeitä söin melkein kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen, jotta pääsin edes vähän liikkumaan.

Marraskuussa vietettiin ensimmäistä isänpäivää ja Saagan nimiäisiä. Uskaltauduin myös ekaa kertaa Saagan kanssa käymään kodin seinien ulkpuolella, muuallakin kuin neuvolassa. Tää oli mulle iso juttu. SIlti en vielä mielellään liiku tämän pikkuisen kanssa missään muualla kuin isovanhempien luona ja pakosti neuvolassa. Katsotaan sitten ensi vuoden puolella asiaa uudelleen. Vaunulenkit alkoi myös sujumaan ja niihin alkoi löytymään jo rutiini ja varmuus.

Pitkin syksyä tuli myös kokkailtua ja leivottua. Varsinkin ennen synnytystä ja nyt vasta on into tähänkin alkanut palaamaan.

Katsotaan mitä talvi tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin lunta! ❄ Tule seuraamaan mitä meidän talveen ja jouluun kuuluu Instagramin puolelle.

❤ Salla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s