Muutosten vuosi – 2020

Tämän vuoden tärkein juttu on ollut äidiksi opettelu

Häät, lapsi, uusi työ, uusi asunto, valmistuminen, mitä vielä! Taidetaan olla jo kaikki kyllästyneitä koko korona-sanaan. Tämä kirjoitus ei onneksi tule nyt käsittelemään sitä. Tämä on ollut monelle hankala ja kamala vuosi. En voi sanoa, etteikö mua monesti olisi tänä vuonna korona ärsyttänyt. Sairaanhoitajana korona on ollut töissä enemmänkin tapetilla ja työpäivät alkoivat joka päivä uusien koronaohjeiden palaverilla. Jos olit päivänkin vapaalla, olit jo tippunut kärryiltä siitä miten tulee toimia. Meidän perheelle tämä on kuitenkin ollut ihan uskomattoman ihana vuosi. Oikeastaan paras kaikista. ❤

Alkuvuosi meni omalla kohdallani sumussa. Me ostettiin ihan tammikuun alussa uusi koti, johon ollaan muuttamassa nyt maaliskuussa 2021. Tein positiivisen raskaustestin tammikuun 18. päivä. Se oli elämäni onnellisin ja häkeltynein hetki. Mulle kuitenkin iski alkuraskauden masistelukausi ja vasta toisen kolmanneksen aikana mua alkoi uudelleen kiinnostamaan muutkin kuin pakolliset arkijutut. Selvisin ensimmäisen kolmanneksen ilman oksentelua ja raskauspahoinvointi oli ns. aamupahoinvointia, joka hellitti työmatkan aikana. Mua vähän harmittaa, kun mulla ei tullut otettua yhtään kuvia ensimmäiseltä kolmannekselta. Instagramistakin pidin pitkän tauon ja töissä olin aika pitkälti huonolla tuulella. Helmikuussa me laitettiin meidän silloinen oma asunto myyntiin ja maaliskuussa saatiin se myytyä. Löydettiin myös väliaikainen vuokra-asunto Markuksen sukulaisten kautta.

Meidän piti mennä Santorinilla naimisiin 4.4 ja lähteä sinne jo maaliskuun loppupuolella, mutta kappas vaan korona rantautui tännekin ja rajat lyötiin kiinni. Saatiin onneksi vakuutuksesta kaikki rahat takaisin, mutta häät ulkomailla saatiin unohtaa. Meidän ensimmäinen ultra oli maaliskuun loppupuolella ja koronarajoitukset oli jo keretty asettaa niin, ettei Markus päässyt ultriin mukaan. Se harmituksen määrä oli ihan suunnaton, kun lähdin yksin katsomaan ekaa kertaa meidän tulevaa pientä Bulevardille ultraan.

Päätettiin kuitenkin järjestää meidän häät 4.4, koska päivämäärä oli meille tärkeä (meidän seitsemäs vuosipäivä) ja sormuksetkin oltiin ehditty jo kaiverruttaa. Kiireessä järjestettiin sallittu max 15 henkilön hääjuhla, jossa oli pelkästään meidän perheet. Voit lukea lisää meidän ”epidemiahäistä” tästä. Huhtikuun lopussa Markus myös valmistui tradenomiksi sekä aloitti uudet työt. Kaiken tämän hötäkän keskellä me pakattiin vielä muuttolaatikoita ja perustin tämän blogin! 🥵 Blogin pitäminen on saanut mun omat ajatukset pidettyä kasassa. Tämä on ollut ihan huippua ja uskon, että sisältö tulee olemaan ensi vuonna aika pitkälti samanlaista keskittyen tähän perheen pyörittämiseen ja Saagan kasvuun. ❤

Ettei pöly häistä, valmistumisesta, uusista töistä , raskaudesta ja blogin perustamisesta vaan olisi päässyt laskeutumaan ja tilanne rauhottumaan muutettiin me toukokuussa uuteen väliaikaiseen kotiin. Toukokuun alussa oli myös jännittävä rakenneultra, jossa onneksi oli kaikki hyvin ja selvisi, että me odotetaan tyttöä. ❤ Toukokuu oli viimeinen kuukausi jonka sain viettää ilman raskauden tuomia kivuliaita vaivoja.

Kesäkuu meni täysin töissä. ”Jaksoin” tehdä välillä 72h/vko töitä ja olin ihan kuitti. Heinäkuussa pääsin ansaitulle lomalle töistä! Olin tällöin raskausviikolla 29. Markus oli aloittanut vasta uudessa työpaikassa, joten kesäloman sai unohtaa. Vietin ”yksin” mun koko kesälomani. Lainausmerkit sen takia, että Markus teki koronan takia etätöitä koko ajan. Kesäloman ensimmäinen viikko meni tosi hyvin. Toisella viikolla alkoi liitoskivut, harkkasupistukset, kovat vatsaa vihlovat kipuilut Tedin kanssa lenkkeillessä ja se hikoilun määrä oli ihan järkyttävää. Kesäloman kolmannella viikolla ajattelin ekaa kertaa etten varmaan enää pysty palaamaan mun sairaanhoitajan työhön, jossa työpäivät kestää 12,5h ja jalkojen päällä ollaan koko ajan. Viimeiselle lomaviikolle hain saikkua, josta jäin suoraan äitiyslomille. Sairausloman saaminen oli kovan työn takana. Voit lukea siitä lisää tästä.

Kesään mahtui myös ihana tyttöjen päiväreissu Porvooseen, mökkeilyä, retki Tampereelle ja tehtiin paljon hankintoja vauvalle. Elokuussa alkoi mun virallinen mammaloma. Kesän aikana aloin nauttimaan raskauden aikaisesta pukeutumisesta, blogin kirjoittelusta ihan uudella tavalla sekä vaan rentoutumisesta ja olemisesta, kun ei ollut velvollisuutta enää mennä töihin. Toki edelleen samat kipuilut ja hikoilu jatkuivat, mutta pääsin siitä henkisestä taakasta eroon, kun oli lupa jäädä pois ja keskittyä lapseen.

Syyskuun alussa käytiin ottamassa meidän odotuskuvia ihanan Heidi Väisäsen kanssa ja vauvan saaminen alkoi tuntumaan konkreettisemmalta joka päivä. Olihan se meidän laskettu kuukausi! 😍

Syyskuuun 24. päivä oli mun laskettu aika, mutta Saaga päätti syntyä 28.9 maanantaina. Mun synnytyskertomukseen pääset tästä. Mun elämäni onnellisin päivä, kun sain tuon pienen kirpun syliini. ❤ Niin häkeltynyt olo, enkä vieläkään usko, että tuo pieni on joskus ollut tuolla masussa sisällä kasvamassa koko tämän ajan. Päästiin kotiutumaan sairaalasta jo Saagan ollessa 24h ikäinen ja lähdettiin kotiin harjoittelemaan perheenä ja vanhempina olemista. Baby Blues iski muhun ja kovaa. Ensimmäiset viikot meni sumussa ja itkien. Rakkaus tuota pientä kohtaan oli heti ihan valtavaa, mutta äidin rooli on edelleen hieman hakusessa.

Syksy meni kokonaan vanhemmuuteen opettelussa. Vietettiin ensimmäistä isänpäivää ja sukulaiset pääsi syksyn aikana tutustumaan uuteen pieneen tulokkaaseen. Vietettiin myös nimiäisiä ja Papusen nimeksi tuli Saaga. Vauva-arki sujui ja sujuu edelleenkin todella hyvin. Saagasta on tullut varsinainen hymytyttö. 🙂

Jouluna vietettiin ensimmäistä perhejoulua lapsiperheenä. Koronan takia ja myös sen takia, etten ole halunnut alle kolme kuukautisen lapsen kanssa liikua mihinkään, ja siksi ei olla poistuttu juurikaan täältä kotoa. Markus on tehnyt viime huhtikuusta asti etätöitä keittiön pöydän ääressä ja me ollaan opeteltu vauvan kanssa elämistä täällä väliaikaisessa kaksiossa, jossa ei ole makuuhuoneen ovea. 😅 Arki on ollut haastavaa, että Markus saisi keskittyä töihin ja mä olen yrittänyt elää Saagan kanssa mahdollisimman hiljaa. Onneksi tämäkin asia muuttuu ensi vuonna, kun päästään muuttamaan ja saadaan meidän asuntoon OVET. Miten sitä voikaan jotakin niin simppeliä alkaa arvostamaan. 😊 Meidän tulevan asunnon fiilistelyä pääset kurkkaamaan täältä.


Mun on edelleen vaikea käsittää, että tämä kaikki on tapahtunut saman vuoden puolella! Vuoden alussa Saaga oli kaksi viivaa tikussa ja nyt se on meidän pieni kolme kuukautinen hymytyttö! Niin onnellinen olo tästä vuodesta koronasta huolimatta. ❤ Ensi vuonna meillä onkin edessä muutto ja meidän pieni vauva kasvaa taaperoksi tuoden mukanaan uudet arjen rutiinit ja tavat tähän perheeseen. ❤ Aivan ihanaa vuotta 2021 sinne ruudun toisellekin puolelle! 🎉

❤ Salla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s