Muutosten vuosi – 2020

Tämän vuoden tärkein juttu on ollut äidiksi opettelu

Häät, lapsi, uusi työ, uusi asunto, valmistuminen, mitä vielä! Taidetaan olla jo kaikki kyllästyneitä koko korona-sanaan. Tämä kirjoitus ei onneksi tule nyt käsittelemään sitä. Tämä on ollut monelle hankala ja kamala vuosi. En voi sanoa, etteikö mua monesti olisi tänä vuonna korona ärsyttänyt. Sairaanhoitajana korona on ollut töissä enemmänkin tapetilla ja työpäivät alkoivat joka päivä uusien koronaohjeiden palaverilla. Jos olit päivänkin vapaalla, olit jo tippunut kärryiltä siitä miten tulee toimia. Meidän perheelle tämä on kuitenkin ollut ihan uskomattoman ihana vuosi. Oikeastaan paras kaikista. ❤

Alkuvuosi meni omalla kohdallani sumussa. Me ostettiin ihan tammikuun alussa uusi koti, johon ollaan muuttamassa nyt maaliskuussa 2021. Tein positiivisen raskaustestin tammikuun 18. päivä. Se oli elämäni onnellisin ja häkeltynein hetki. Mulle kuitenkin iski alkuraskauden masistelukausi ja vasta toisen kolmanneksen aikana mua alkoi uudelleen kiinnostamaan muutkin kuin pakolliset arkijutut. Selvisin ensimmäisen kolmanneksen ilman oksentelua ja raskauspahoinvointi oli ns. aamupahoinvointia, joka hellitti työmatkan aikana. Mua vähän harmittaa, kun mulla ei tullut otettua yhtään kuvia ensimmäiseltä kolmannekselta. Instagramistakin pidin pitkän tauon ja töissä olin aika pitkälti huonolla tuulella. Helmikuussa me laitettiin meidän silloinen oma asunto myyntiin ja maaliskuussa saatiin se myytyä. Löydettiin myös väliaikainen vuokra-asunto Markuksen sukulaisten kautta.

Meidän piti mennä Santorinilla naimisiin 4.4 ja lähteä sinne jo maaliskuun loppupuolella, mutta kappas vaan korona rantautui tännekin ja rajat lyötiin kiinni. Saatiin onneksi vakuutuksesta kaikki rahat takaisin, mutta häät ulkomailla saatiin unohtaa. Meidän ensimmäinen ultra oli maaliskuun loppupuolella ja koronarajoitukset oli jo keretty asettaa niin, ettei Markus päässyt ultriin mukaan. Se harmituksen määrä oli ihan suunnaton, kun lähdin yksin katsomaan ekaa kertaa meidän tulevaa pientä Bulevardille ultraan.

Päätettiin kuitenkin järjestää meidän häät 4.4, koska päivämäärä oli meille tärkeä (meidän seitsemäs vuosipäivä) ja sormuksetkin oltiin ehditty jo kaiverruttaa. Kiireessä järjestettiin sallittu max 15 henkilön hääjuhla, jossa oli pelkästään meidän perheet. Voit lukea lisää meidän ”epidemiahäistä” tästä. Huhtikuun lopussa Markus myös valmistui tradenomiksi sekä aloitti uudet työt. Kaiken tämän hötäkän keskellä me pakattiin vielä muuttolaatikoita ja perustin tämän blogin! 🥵 Blogin pitäminen on saanut mun omat ajatukset pidettyä kasassa. Tämä on ollut ihan huippua ja uskon, että sisältö tulee olemaan ensi vuonna aika pitkälti samanlaista keskittyen tähän perheen pyörittämiseen ja Saagan kasvuun. ❤

Ettei pöly häistä, valmistumisesta, uusista töistä , raskaudesta ja blogin perustamisesta vaan olisi päässyt laskeutumaan ja tilanne rauhottumaan muutettiin me toukokuussa uuteen väliaikaiseen kotiin. Toukokuun alussa oli myös jännittävä rakenneultra, jossa onneksi oli kaikki hyvin ja selvisi, että me odotetaan tyttöä. ❤ Toukokuu oli viimeinen kuukausi jonka sain viettää ilman raskauden tuomia kivuliaita vaivoja.

Kesäkuu meni täysin töissä. ”Jaksoin” tehdä välillä 72h/vko töitä ja olin ihan kuitti. Heinäkuussa pääsin ansaitulle lomalle töistä! Olin tällöin raskausviikolla 29. Markus oli aloittanut vasta uudessa työpaikassa, joten kesäloman sai unohtaa. Vietin ”yksin” mun koko kesälomani. Lainausmerkit sen takia, että Markus teki koronan takia etätöitä koko ajan. Kesäloman ensimmäinen viikko meni tosi hyvin. Toisella viikolla alkoi liitoskivut, harkkasupistukset, kovat vatsaa vihlovat kipuilut Tedin kanssa lenkkeillessä ja se hikoilun määrä oli ihan järkyttävää. Kesäloman kolmannella viikolla ajattelin ekaa kertaa etten varmaan enää pysty palaamaan mun sairaanhoitajan työhön, jossa työpäivät kestää 12,5h ja jalkojen päällä ollaan koko ajan. Viimeiselle lomaviikolle hain saikkua, josta jäin suoraan äitiyslomille. Sairausloman saaminen oli kovan työn takana. Voit lukea siitä lisää tästä.

Kesään mahtui myös ihana tyttöjen päiväreissu Porvooseen, mökkeilyä, retki Tampereelle ja tehtiin paljon hankintoja vauvalle. Elokuussa alkoi mun virallinen mammaloma. Kesän aikana aloin nauttimaan raskauden aikaisesta pukeutumisesta, blogin kirjoittelusta ihan uudella tavalla sekä vaan rentoutumisesta ja olemisesta, kun ei ollut velvollisuutta enää mennä töihin. Toki edelleen samat kipuilut ja hikoilu jatkuivat, mutta pääsin siitä henkisestä taakasta eroon, kun oli lupa jäädä pois ja keskittyä lapseen.

Syyskuun alussa käytiin ottamassa meidän odotuskuvia ihanan Heidi Väisäsen kanssa ja vauvan saaminen alkoi tuntumaan konkreettisemmalta joka päivä. Olihan se meidän laskettu kuukausi! 😍

Syyskuuun 24. päivä oli mun laskettu aika, mutta Saaga päätti syntyä 28.9 maanantaina. Mun synnytyskertomukseen pääset tästä. Mun elämäni onnellisin päivä, kun sain tuon pienen kirpun syliini. ❤ Niin häkeltynyt olo, enkä vieläkään usko, että tuo pieni on joskus ollut tuolla masussa sisällä kasvamassa koko tämän ajan. Päästiin kotiutumaan sairaalasta jo Saagan ollessa 24h ikäinen ja lähdettiin kotiin harjoittelemaan perheenä ja vanhempina olemista. Baby Blues iski muhun ja kovaa. Ensimmäiset viikot meni sumussa ja itkien. Rakkaus tuota pientä kohtaan oli heti ihan valtavaa, mutta äidin rooli on edelleen hieman hakusessa.

Syksy meni kokonaan vanhemmuuteen opettelussa. Vietettiin ensimmäistä isänpäivää ja sukulaiset pääsi syksyn aikana tutustumaan uuteen pieneen tulokkaaseen. Vietettiin myös nimiäisiä ja Papusen nimeksi tuli Saaga. Vauva-arki sujui ja sujuu edelleenkin todella hyvin. Saagasta on tullut varsinainen hymytyttö. 🙂

Jouluna vietettiin ensimmäistä perhejoulua lapsiperheenä. Koronan takia ja myös sen takia, etten ole halunnut alle kolme kuukautisen lapsen kanssa liikua mihinkään, ja siksi ei olla poistuttu juurikaan täältä kotoa. Markus on tehnyt viime huhtikuusta asti etätöitä keittiön pöydän ääressä ja me ollaan opeteltu vauvan kanssa elämistä täällä väliaikaisessa kaksiossa, jossa ei ole makuuhuoneen ovea. 😅 Arki on ollut haastavaa, että Markus saisi keskittyä töihin ja mä olen yrittänyt elää Saagan kanssa mahdollisimman hiljaa. Onneksi tämäkin asia muuttuu ensi vuonna, kun päästään muuttamaan ja saadaan meidän asuntoon OVET. Miten sitä voikaan jotakin niin simppeliä alkaa arvostamaan. 😊 Meidän tulevan asunnon fiilistelyä pääset kurkkaamaan täältä.


Mun on edelleen vaikea käsittää, että tämä kaikki on tapahtunut saman vuoden puolella! Vuoden alussa Saaga oli kaksi viivaa tikussa ja nyt se on meidän pieni kolme kuukautinen hymytyttö! Niin onnellinen olo tästä vuodesta koronasta huolimatta. ❤ Ensi vuonna meillä onkin edessä muutto ja meidän pieni vauva kasvaa taaperoksi tuoden mukanaan uudet arjen rutiinit ja tavat tähän perheeseen. ❤ Aivan ihanaa vuotta 2021 sinne ruudun toisellekin puolelle! 🎉

❤ Salla

Muuton fiilistelyä

En malta odottaa meidän muuttoa! Vähän pelottaa tuo lapsen kanssa muuttaminen, mutta sittenhän se nähdään, miten se menee. Ne jotka on jo pidempään seuraillut mua tuolla Instagramin puolella tietääkin jo, että me odotetaan siis uudiskohteen valmistumista. Meille valmistuu oma koti ensi vuoden maaliskuussa ja meidän Papunen saa sinne oman huoneen.

Uusia lukijoita on niin paljon , että kerron vähän taustaa meidän muuttohässäkästä. Ostettiin tuo meidän uusi asunto (69,5 m²) viime joulukuussa. Myytiin meidän silloinen omistusasunto (48 m²) viime huhtikuussa ja muutettiin vuokralle odottamaan uuden valmistumista. Nyt on ensimmäinen perhejoulu täällä vuokra-asunnossa ja sitten päästäänkin pikkuhiljaa pakkailemaan muuttolaatikoita. Tuntuu kyllä vieläkin siltä, että me just vasta purettiin ne. Onneksi säilytettiin laatikot varastoon ja voidaan käyttää niitä vielä uudelleenkin ensi muutossa. Meillä ei onneksi ole ihan hirveästi pakattavaa, koska muutama iso huonekalukin jää tänne ja tilataan uudet suoraan seuraavaan asuntoon. Osaa tavaroista me ei edes purettu, vaan jätettiin varastoon pakattuna jo odottelemaan muuttoa. Jos haluat käydä lukasemassa aikasemman blogipostauksen vuokralle muutosta, niin löydät sen tästä.

kuva: Bonava. Tältä työmaalla tällä hetkellä näyttää.

Päästään ensimmäistä kertaa astelemaan meidän uuteen kotiin ja vähän mittailemaan seiniä joulukuussa. Sisustusintoa olisi jo nyt, mutta koitan malttaa sinne asti, että päästään mittanauhan kanssa leikkimään. Lastenhuoneen sisustaminen tulee olemaan niin hauskaa! Todennäköisesti alkuun siitä tulee myös Markuksen työhuone ja Papunen nukkuu vielä meidän huoneessa tuolloin (onhan hän vasta kuusi kuukautta vanha ensi maaliskuussa).

Kuva: Bonava. Meidän tulevan asunnon pohjakuva

Tämä asunto oli tarkoitettu ensin neliöksi, mutta olisi ollut kyllä super pieni neliö. Päätettiin ottaa olkkariin lisätilaa ja yksi huone pois. Näin saatiin avoimempi asunto. Rakastan tuota meidän uutta keittiötä. Vihdoinkin saadaan keittiöön saareke, johon saa baarijakkarat toiselle puolelle. Säilytystilaa on myös hyvin tuon saarekkeen takia.


Tämän asunnon plussat:

  • Oma tontti ja maltilliset hoitovastikkeet (uudiskohde kun on)
  • Kävelymatka kauppaan
  • Kävelymatka koirapuistoon
  • Kävelymatka päiväkotiin ja kouluun
  • Metrolle bussilla 5 min
  • Hyvät ulkoilumaastot
  • Perhe lähellä
  • Autolla vartti keskustaan
  • Ihan viereen tulee ratikkapysäkki (vuonna 2026), jolla pääsee suoraan Rautatieasemalle
  • Työmatka lyhentyi
  • Avoin pohjaratkaisu
  • Ulko-ovesta suora pääsy vessaan (kuravaatteet ja märkä koira taloudessa)
  • Koko asunnon lattialämmitys, ei pattereita (ikkunat matalemmalla)
  • Asunnon levyinen lasitettu parveke
  • Pakettiautomaatti talon alakerrassa

Nämä ovat meille isoja juttuja ja ihan innoissaan ollaan tästä uudesta asunnosta! Saa nähdä kuinka kauan tässä halutaan asua ennen kuin haluan muuttaa taas isompaan asuntoon. 😅 Vähän jännittää mitä tuosta lapsen kanssa muuttamisesta tulee, kun toisella kädellä pitäisi laatikoita pakata ja toisella viihdyttää pikkuista. 👌 Jos sulla on hyviä vinkkejä, kuinka muutto pienen lapsen kanssa onnistuu, niin laitahan viestiä! Ihanaa marraskuun alkua. 🍂

❤ Salla

Mitä kuuluu? – Muuttoa muuttoa ja muuttoa!

Meidän arki koostuu tällä hetkellä muutosta, raskausmasun ihmettelystä ja vielä kerran muutosta molempien töiden keskellä. Markus on tehnyt hirveästi etätöitä, joka on hieman vaikeuttanut muttolaatikoiden pakkailua päivisin. Onneksi tämä ei kestä ikuisesti, sillä vihaan muuttamista! 🙈 Nyt alkaa olla kaikki irtotavara jo pakattu sekä muutama isompi kaluste jo myös siirretty. Lundian kaapin muutto oli aika kamala operaatio ja varmasti vuoden päästä taas muuttaessa puretaan se kaappi ja kasataan mielummin uudelleen. En edes halua kuvitella millainen projekti tuosta meidän jenkkisängyn muuttamisesta tulee! 🙄 Aiotaan vaihtaa kaikki meidän vanhat kalusteet sitten sinne uudiskohteeseen vuoden päähän, mutta nyt vielä mennään näillä vanhoilla ja vähän paikatuilla. Mulla olisi jo kamala sisustusinto ja halu laittaa asuntoa ihanan näköiseksi. Todennäköisesti se johtuu nyt tästä mun pesänrakennusvietistä 🥰.

Mulla oli sellainen hieno suunnitelma, että ottaisin nätin kesäjuoman parvekkeelle sateenvarjolla ja värikkäällä pillillä, makoilisin siellä pienen vatsani kanssa ja huutelisin Markukselle laatikonkanto-ohjeita. Jännää, että tää mun suunitelma ei nyt ihan toteutunutkaan ja oon yhden viikonlopun aikana tyhjentänyt kaikki meidän laatikot. 🤔 Alaselkä/häntäluu ja jalkapohjat ovat olleet kyllä hellinä joka ilta nukkumaan mennessä, vaikka en ole laatikoita kanniskellutkaan. Mun veljestä on ollut suuren suuri apu ja tavarat on saatu nopeati liikkumaan pois täältä meidän jaloista. Nyt vaan sähköjä odotellaan uuteen asuntoon, että sinne pääsee tiskikonetta käyttämään ja täyttelemään keittön kaappeja. (Sähköjen puuttumisen takia myös kuvien laatu on tällä kertaa heikohko eikä vessasta/saunasta saatu yhtään kunnollista kuvaa).


Muutetaan nyt siis Helsingin Aurinkolahteen ja olen niin innoissani tuosta alueesta. Ollaan muutamaan kertaan käyty siellä Markuksen ja Tedin kanssa kävelemässä ja Tedi ainakin kovasti tykkää tuosta rannasta sekä isosta metsästä, johon on ihan minuutin kävelymatka. Menetetään meidän aukeat pellot, joissa on kiva heitellä Tedille frisbeetä, mutta saadaan isot metsät ja Tedille uimapaikat lähemmäksi. Asunto on myös ihana ja rakastuttiin tuohon pohjaratkaisuun heti, kun käytiin asuntoa katsomassa. Oon ihan rakastunut tuohon meidän uuteen lasitettuun JÄTTIMÄISEEN parvekkeeseen, joka tulee olemaan hyvin isolla käytöllä ensi kesänä. Tykkään myös ihan älyttömästi tuosta avokeittöstä ja saarekkeesta, josta on helppo sitten pientäkin vahtia kokkaillessa. Makuuhuone on iso ja siinä on ihana pieni tila pianolle <3. Ollaan myös niin iloisia siitä, että tässä kodissa on vaatehuone! Sinne mahtuu hyvin myös niitä laatikoita, joita ei aiota avata tässä vuoden sisällä ja ovat näin jo valmiiksi pakattuja. Laittelen alle vielä kuvia tästä meidän uudesta asunnosta!

Työmatka tulee pitenemään meillä jonkin verran, mutta oonkin jo koko heinäkuun lomilla ja elokuussa mammaloma odottelee jo! En malta odottaa, että pääsen sisustamaan tuotakin asuntoa jo pienelle uudelle tulokkaalle. ❤ Onneksi sitten vuoden päästä muuttaessa myös työmatka hieman lyhenee ja palvelut tulee myös paljon lähemmäksi. Onneksi kerkeän mammalomalla olla vielä siellä meidän uudiskohteessakin ja nauttia sekä sisustella sitäkin kunnolla. 🙂

Jos muuttohommat kiinnostaa, niin päivittelen myös Instagramin storyn puolelle muuttoon ja asuntoon liittyviä mietteitä aktiivisesti. Käy kurkkaamassa! ❤ Ensi viikolla kirjoittelen tänne vähän helppoja kesäisiä reseptejä, joita olen nyt tykännyt tehdä ja kohta saan kokkailla näitä uudessa keittiössä. 🙂 Ihanaa viikkoa!

❤ Salla

Hieman erilainen loma

Edessä viimeinen 12 tunnin työpäivä ennen kahden ja puolen viikon lomaa! En edes muista kuinka monta kertaa katsoin töissä kellosta, paljonko työpäivää on vielä jäljellä. Koko työpäivän mun vastuulla oli koronapuhelin ja voin kertoa, että koronat tuli korvista ja isosti kun töistä lähdin. Tuntuu että kaikki muu tästä elämästä on kadonnut ja korona tullut tilalle. Vapaa-ajan puheenaiheet, netti ja uutiset, työpaikka ja stressi siitä perutaanko nyt lomat. Pelko siitä miten korona vaikuttaa raskauteen, kuulunko riskiryhmään? Pelko omien perheenjäsenten ja vanhempien puolesta. Stressi asunnon myynnistä, jne. 


Oltiin Markuksen kanssa jo viime syksynä päätetty pitää yhteinen loma keväällä, jolloin päästäisiin taas reissailemaan. Oltiinkin varattu jo loma Kreikkaan Santorinille, maksettu hotelli ja lennot. Ollaan oltu Markuksen kanssa kihloissa nyt reilut puolitoista vuotta. Seitsemäs vuosipäivä oli tulossa nyt keväällä 4.4 ja päätettiin, että karataan naimisiin ulkomailla. Täydellistä ja niin meidän näköistä! Oltiin järjestetty häät, maksettu ennakkomaksut, hoidettu viralliset paperityöt, haettu Apostille leimat ja postitettu papereita Kreikkaan. Kaikki oli valmista jo helmikuussa ennen kuin matkustuskielto tuli 12.3.20 voimaan. Harmitus oli suuri ja muutaman päivän surun jälkeen päätettiin, ettei korona meitä estä menemästä naimisiin.

Ollaan nyt lomalla järjestelty pienimuotoisia 10 henkilön häitä. Vain meidän molempien vanhemmat ja sisarukset, joiden kanssa ollaan muutenkin oltu tekemisissä. Varattiin yksityinen tila Kalviikista, paikka nimeltä Villa Andania. Paikalle ollaan järjestetty ruuat catering yrityksen kautta sekä vihkijä tulee maistraatin kautta meidät vihkimään. Saadaan sittenkin pitää meidän häät vuosipäivänämme, joka on meille iso juttu! ❤


Ollaan monesti tämän loman aikana juteltu Markuksen kanssa siitä, ettei me kyllä olla vuosikausiin vietetty lomaa näin kokonaan kotosalla ilman, että oltaisiin jossain reissun päällä menossa. Tämä loma on ollut kyllä silti ikimuistoinen ja ihana. Olen viettänyt ihan hurjan paljon aikaa tässä korituolissa, mun lempipaikalla parvekkeella. Häät on vielä tulossa ja minusta tulee rouva! Asunto on myyty ja vuokra-asuntokin on nyt löydetty Markuksen sukulaisen ansiosta. Kaappeja on jo vähän myös tyhjennetty. Tedi on nauttinut pitkistä ulkolenkeistä ja meidän 24h seurasta niin, että näkyy ja ollaan saatu pitkästä aikaa viettää paljon kaksinkeskistä aikaa Markuksen kanssa. Ei siis valitettavaa! ❤

Kerron vielä häistä tarkemmin seuraavassa blogipostauksessa.

Ihanaa viikkoa kaikille ja nauttikaa näistä ihanista aurinkoisista päivistä!

❤ Salla

Asunnon myyntiä ja jatkuvaa siivousta

“Huhhuh! Nyt riitti tämä itse myyminen ja aika ottaa välittäjä käyttöön.” Tämä oli paras päätös asunnon myynnin kannalta, koska jokaviikkoiset yksityisnäytöt ilman yhtään tarjousta alkoi jo tympiä. Turhaan puunaaminen ja kalusteiden kiillottaminen kävi voimille varsinkin, kun Tedin hoitoa piti lyhyilläkin varoajoilla järjestellä siivouksen ja näytön ajaksi. Yhtään ei myöskään auttanut mun pitkät kokopäivän työvuorot, jolloin Markus pyöritti koko sirkusta yksin. Saatiin mun vanhemmilta hyvät suositukset välittäjäpariskunnasta, joka myi muutama vuosi sitten oman lapsuudenkotini. Hieman meitä kammotti Markuksen kanssa välityspalkkion suuruus, joka oli 2,5% asunnon myyntihinnasta. Ajateltiin kuitenkin, että välittäjä saa paremman hinnan neuvoteltua meidän asunnosta kuin me itse, ja näin ollen ei jäädä omasta tavoitteesta tappiolle. Laitan tähän alle vielä meidän asunnon myyntikuvia.

Asunto kerkesi olla myynnissä muutamia viikkoja, kun saatiinkin jo sellainen tarjous, joka mielellään hyväksyttiin. Asunto on siis myyty JA OLO ON NIIN HELPOTTUNUT! Nyt voidaan keskittyä väliaikaisen vuokra-asunnon etsimiseen ja vähitellen alkaa jo kaappeja siivoilemaan tavaroista, joita ei kuitenkaan aiota muuttaa mukana. En malttaisi odottaa uuden asunnon valmistumista, että pääsisi sitä jo sisustelemaan ja fiilistelemään!

Aivan ihanaa kevättä sinne ruudun toiselle puolelle.

Kiinnostaako uudiskohteen osto, muutto tai sisustusjutut? 🏠

❤ Salla