Isyyspakkaus

Mä tein Markukselle isyyspakkauksen. Teemana oli keskittyä hänen jaksamiseen vauva-arjen keskellä, eikä niinkään vauvan hoitoon liittyviin asioihin. Eli siis enemmänkin hemmottelupaketti isälle ❤ . Olen nyt muutaman kuukauden tätä rakennellut ja nyt vihdoin, kun Markus kävi yhden päivän toimistolla, pääsin tekemään tämän rauhassa loppuun. Markus sai tämän siis aiemmin viime viikolla ja laitoinkin esittelyvideota jo silloin paketin sisällöstä. Videot on tallennettu raskaus highliteen, jos et vielä nähnyt niitä ❤ . Tein illalla mangolassit ja laitoin paketin odottamaan juomien kanssa parvekkeelle. Markus tuli kotiin, ja pyysin häntä tulemaan katsomaan ostoksia parvekkeelle, joita olin tehnyt. Siellä odotti sitten isyyspakkaus ja pienet iltapalat raskaan työn raatajaa. Yllätys siis onnistui ja mies oli iloinen 🙂 . Mitäkö sitten paketti sisälsi? Paketissa oli rutkasti kofeiinia tulevia valvottavia öitä varten, hieman omaa-aikaa isälle, perisuhdeaikaa, huumoria sekä miehen lempparisuklaata. Pakettiin en laittanut korvatulppia, koska miehellä on jo omat vakiot mitä käyttää. En myöskään löytänyt mistään kaupasta I ❤ DAD sukkia, jota olisivat olleet ihanat tähän (myöhemmin löysin sellaiset Cubus Kids:istä). Pakettia olisi voinut suurentaa vaipoilla ja erilaisilla vauvan hoitoon liittyvillä tavaroilla, mutta tämä tosiaan oli nyt enemmän isän jaksamiseen keskittyvä paketti.

Paketin sisältö:

  • Lavazza espressopapuja 1 kg
  • Nocco kofeiinipitoisia virvoitusjuomia 3 kpl
  • Vauvan bodyjä 2 (tilattu Amazonista)
  • Fazermint suklaarasia
  • Fazer Café 30 € lahjakortti (parisuhdeaikaa)
  • PS Store 50 € lahjakortti (isän omaa-aikaa)
  • Biotherm Homme – Total Recharge Eye silmänympärysvoide turvonneille ja tummille silmänalusille
  • Glade ilmanraikastin
  • Vapaudut vaipanvaihdosta kortteja 4 kpl
  • Huumoriohjeet, kuinka olla hyvä isä – mitä ei saa tehdä
  • Kirje

Itse paketti oli vain vanha pahvilaatikko, jonka löysin varastosta muuton jäljiltä. Päällystin sen ruskealla lahjapaperilla ja laitoin juuttinarulla paketin kiinni. Sisälle laitoin mustaa silkkipaperia peittämään tuotteet, jotta kirje ja isänä olemisen ohjeet hän bongaisi heti ja sitten pääsisi vasta itse tuotteiden kimppuun. Vaipanvaihdosta vapautumiskorttien sekä isyyden ohjeet -kuvat löysin Pinterestistä ja vain printtasin ne. Vauvan bodyt toivat persoonaa tähän boxiin, koska ollaan molemmat kovia Marvel faneja sekä mies tykkää kovasti omalla ajallaan pelailla pleikkarilla. Näin sain tästä boxista ihan mieheni näköisen ❤ . Tilasin bodyt Amazon.de:stä, niin vältyin myös tullimaksuilta, kun ei tarvinnut jenkeistä asti kuljettaa näitä meille. Persoonaa toi myös miehen lempparijuomat sekä suklaa.

Täällä jo innolla sekä vähän kauhullakin odotetaan milloin Papunen päättää ulos itsensä puskea. Jäädään seurailemaan tilannetta. 🤰

❤ Salla

TJ 100 – sokerirasitus, nilkkaturvotukset ja supistelut

100 päivää jäljellä ja sen kunniaksi oli sokerirasitus. Pelkäsin ennen sokerirasitusta lähinnä sitä, että todetaan radi, kesäjätskit kielletään, sokereita pitää alkaa vahtaamaan ja jonkin verran mietin myös sitä, että miten mun kroppa kestää sen paastoamisen ja makean litkun. Sokerirasitukseen kannattaa varata aika jo hyvissä ajoin. Itse sain muutaman viikon päähän ajan varauksesta ajan ja silloinkin vaihtoehtoja oli tasan yksi. Paastota täytyy 12-14 tuntia. Olo ei ollut mikään kaikista virkein tai muutenkaan paras. Sokerirasituksen aamuna oli kurjaa, kun täytyi lähteä ilman aamupalaa (aamukahvi harmitti kyllä enemmän) laboratorioon. Labrassa sitten mukava opiskelija otti mut vastaan, kertoi vähän mitä tuleman pitää, otti paastoarvon suoninäytteenä ja ojensi sen jälkeen mulle n. 1,5 lasillista hyvin makean vadelmatripin makuista sokerilitkua. En jäänyt maistelemaan sitä, vaan join ykkösellä alas kaiken. Ohjeeksi tämän jälkeen tuli, että jos oksentaa niin sokerirasitus keskeytyy. Ojennettiin maski ja sanottiin, että käytävään vaan tunniksi odottelemaan. Vettä sai vähän juoda, (määrää ei kerrottu, muuta kuin vähän. Muilta olen kuullut, että 2dl verran vettä saisi juoda rasituksen aikana.) pissalla sai käydä ja sitten piti tunti odotella. Ensimmäisen tunnin kohdalla ajattelin, että ei tämä nyt niin paha ole. Miksi kaikki tästä niin vuohottaa? Tunnin päästä kutsuttiin uudelleen verikokeisiin ja taas suoninäytteenä otettiin sokeri. Tässä vaiheessa mulla alkoi olla jo vähän heikompi olo ja toivoin pääseväni johonkin lepäilemään, että olo pysyisi edes jotenkin samana loppuun asti. Lepopaikkoja ei löytynyt ja ohjattiin taas käytävään. Kattelin jonkin aikaa tv sarjoja, mutta viimeisen puolen tunnin kohdalla olo alkoi olla jo aika sietämätön ja ekat oksennukset sain nielaistua takaisin. Yritin käytävän sohvalla röhnätä puoli-istuvassa asennossa ja löyhyttelin vähän paitaa, ettei mikään kiristäisi masua. Sain noin 15-20 minuuttia oksennusta pidäteltyä, kunnes oli pakko juosta vessaan. 10 minuuttia ennen viimeisen näytteen ottoa vessassa lensi oksennus kaaressa, kun sain vessan oven kiinni ja samalla sain ensimmäisen nenäverenvuotoni sitten 10 vuoteen. Yritin todella viimeiseen asti pidätellä oksennusta ja toivoin, että saisin tämän kerralla hoidettua. Viimeistä näytettä ei voitu enää ottaa oksentamisen takia ja nyt jännään huomista neuvolaa mitä siellä asiaan sanotaan. Toivon nyt, että paastoarvo ja ensimmäisen tunnin näyte ovat niin hyvät, että sanottaisiin vaan ettei uudelleen tarvitse mennä. 🙈 Jos joudun mennä uusimaan tämän kokeen, niin tarvitsen kyllä suosituksia siitä, missä Helsingin labrassa pääsee makuulleen olemaan!

Jonkun verran multa on kyselty sitä, että miksi jouduin sokerirasitukseen, kun eihän mulla ole ylipainoakaan ja oon niin nuori. Neuvolasta sain vastaukseksi, että kaikki yli 25-vuotiaat ensisynnyttäjät käyvät sokerirasituksessa raskausviikoilla 24-28. Sokerirasitukseen voi joutua myös jo aiemmin, jos sulla on esim. suvussa diabetestä tai jos sulla on ylipainoa. Tällä hetkellä sokerirasituksen raja-arvot ovat: paasto 5,3 mmol/l, tunnin jälkeen 10mmol/l ja kahden tunnin jälkeen 8,6mmol/l. Tottakai kävin sokerirasituksessa, eikä mielessä käynytkään siitä kieltäytyä. Nyt vaan jännitellään niitä omia arvoja!


Pitkät työpäivät on saanut mun jalat turpoilemaan ja supisteluita on tiuhaan töissä tullut. Teen siis 12 tunnin työpäiviä sairaanhoitajana päivystyksessä ja nyt rv 26 alkaa tuntua, että vauhti jo hidastuu, jalkoja särkee jo muutaman tunnin jälkeen ja viimeistään kotimatkalla vatsa on molemmilta puolilta kipeä ja kivikova. Kotimatkan kävelyosuudet täytyy kävellä hitaasti, niin kipu helpottaa. Vatsan kovuus eli ne supistukset loppuu oikeastaan vasta, kun menen nukkumaan ja pääsen vaaka-asentoon. Tukisukat vielä pariksi viikoksi töihin ja sitten alkaakin kuukauden mittainen loma! Loman jälkeen olisi enää kolme viikkoa töitä ennen mammaloman alkua. Tää loma tulee todellakin tarpeeseen. Nyt jo täytyy monet kylmät suihkut ottaa päivän aikana, että näistä helteistä selviää!

Miten teidän muiden raskaus on sujunut? 🙂

❤ Salla

Potkii, potkii!

Toinen kolmannes jo kohta loppumetreillä ja oon kyllä kummastellut tätä, että miten tää raskaus onkin mennyt ihan niin kuin oppikirjoissa! Oon voinut ihan super hyvin, eli vahvistan senkin väittämän, että toinen kolmannes on ihanaa aikaa 😅. Välillä närästää, päätä välillä särkee, tulee harjoitussupistuksia, ummettaa ja nyt on alkanut uusi oire, eli suonenvedot! Ai kamalaa kuinka ärsyttääkin heräillä niihin keskellä yötä ja sitten saakin taas hetken odotella, että saa uudestaan unen päästä kiinni. Raskausarpia ei ole vielä tullut ollenkaan, eli niitä odotellessa vielä (tai sitten ei 🙊). En ihan tarkkaan tiedä mitä se viimeinen kolmannes mukanaan tuo paitsi turvotuksia ja väsymystä. Ehkä vähän kauhulla sitä odottelen näiden kesähelteiden vuoksi ja sitä miten enää töissä pystyy sitten käymään, jos kovastikin turvottelee. Potkuja on sadellut ja vielä on ilmeisesti tilaa vauvallakin siellä kohdussa liikkua. Ilmeisesti jossakin vaiheessa, kun tila alkaa käydä vähiin, niin potkutkin vähenee tai alkaa ainakin tekemään kipeää.

Laittelin aiemmin tänään hieman potkuista videota IG storyjen puolelle ja kuvailin myös vähän omia fiiliksiä sinne. Potkuja on alkanut nyt muutaman viikon sisään tulla paljon enemmän! Viikolla 18 tunsin ensimmäiset potkut, joita taisin alussa kyllä luulla vaan pieruiksi 🙈. 23 viikolla taisin ensimmäistä kertaa nähdä masun päältä, kun papunen potkii. Jotenkin en osannut edes olettaa, että tää voi tuntua näin ihanalta, kun näkee ja tuntee oman lapsen kasvavan tuolla sisällä. Aluksi oli pelko, etten ehkä kiinny tähän masuun, mutta nyt se on kyllä jo kovin rakas 🙂 . Laittelen alle vielä vähän lisää kuvaa tästä vauvamahasta, kun tätä on niin kiva fiilistellä! 🤰


Olin jotenkin järkyttynyt aamulla, kun avasin Preggers sovelluksen ja sieltä pamahti ruutuun kukkakaali! ”Siis onko se jo niin iso!” Oli mun ensimmäinen lause tänään aamulla, kun katsoin, että se on jo 800g ja viikon lopussa jo 900g painava. Sehän on jo melkein kilon 🙊! Oli ihan helpottavaa tietää, että jos papunen nyt päättäisi tähän maailmaan tupsahtaa, niin sillä olisi jo mahdollisuus sairaalahoidolla selvitä hengissä. Toivon todella, että hän viihtyy kyllä loppumetreille asti siellä masussa. Ensimmäinen syyskuinen2020 syntyi jo ja toivon, että koko perheellä menee kaikki hyvin! ❤

Mua kiinnostaisi kovasti kuulla, että millainen teidän viimeinen kolmannes oli! Mahtavaa viikkoa ja nauttikaa ihanat auringosta. ❤

❤ Salla

Hankinnat raskausajalle + asiaa äitiysvaatteista

Rv 23+3 ja ajattelin laatia vähän listaa siitä mitä olen jo hankkinut ja mitkä asiat ovat jääneet kauppojen hyllylle näin raskautta ajatellen. Kaupoissa on jonkin verran tullut pyörittyä koronasta huolimatta, koska en osaa esim. rintsikoita ostaa nettikaupasta. Nyt kun oma vaate kokokin on muuttunut raskauden myötä, niin koen nettishoppailun hirvittävän vaikeana. Suurempi ongelma kylläkin on se, että pidän äitiys/imetysvaatteita ihan kauhean rumina 🙊. Mua puistattaa ajatus äitiysfarkuista, navan yli menevistä äitiysalkkareista, luukkupaidoista ja äitiysliiveistä. Äitiysvaatteita seltaessa tuntuu etten saa tuntea itseäni enää naiselliseksi. Tuntuu, kuin kaikki vaatteet huutaisivat: ”Olet nyt synnyttävä eläin, joka pukeutuu näihin käytännöllisiin kukkakuosisiin säkkeihin”. No se oli aika rumasti sanottu, mutta kyllä äitiysvaatteita selatessa tulee mieleen, ettei näiden asujen ulkonäköä ole mietitty juurikaan, vaan pelkkää käytännöllisyyttä. Onneksi löytyy paljon vaatteita, jotka eivät ole tarkoitettu edes äitiysvaatteiksi, mutta sopivat silti täydellisesti myös sellaiseen tarkoitukseen. 🙂 MUTTA HEI! Vinkkaathan, jos sä olet löytänyt oikeasti kivoja äitiysvaatteita! ❤

Olen myös kuullut paljon seuraavaa: ”Ei sua Salla kiinnosta enää myöhemmin miltä näytät, etkä jaksa panostaa omiin vaatteisiin. Haluat vain keskittyä siihen lapseen.” Varmasti osittain totta tuokin, mutta jos näillä mennään niin tulen elämään ihan mun painajaiselämää. En halua kuitenkaan itseäni kokonaan unohtaa ja mun mielestä on tärkeää olla muutakin, kuin pelkästään äiti. Oma mielenterveys kyllä myös kärsisi, jos peiliin katsoessa en näkisikään 26-vuotiasta nuorta naista, vaan rupsahtaneen naisen, joka ei ole jaksanut omaan itseensä panostaa enää vuosiin. Huhhuh! Olipas taas sanottavaa 😀 . Nyt siihen listaan! Eli tässä muutamia asioita, joita olen ostanut ja asioita jotka olen jättänyt hankkimatta:

  • + Urheilulegginssit! Mielummin monet. Jos olet onnekas ja odotat kesän lasta, ovat mekot varmasti pelastuksesi.
  • + Kaarituettomia rintsikoita (kuudennen kaupan äitiysliivihyllyjen jälkeen jo turhauduin, kun ajattelin, että joudun ostamaan rumat äitiysliivit. Päädyin kuitenkin ostamaan kolmet kaarituettomat liivit, jotka ovat toimineet kyllä älyttömän hyvin!)
  • + Masuöljy (en usko, että kalliiden öljyjen laittaminen monesti päivässä ehkäisee raskausarpien muodostumista, mutta jotenkin kuitenkin uskon siihen, että jos iho on kuiva, voi arvista tulla pahemman näköiset + masuun on kiva tehdä tuttavuutta sitä öljytessä ❤ .)
  • + Säädettävät sandaalit (loppuajan mahdolliset jalanturvotukset pakottavat käyttämään isompia kenkiä. Pienen selailun jälkeen kivoja löytyi ainakin Vamokselta, Ellokselta ja NA-KD:ilta)
  • + Raskausvitamiinit (itse aloitin jo Foolihapon syömisen muutamaa kuukautta, ennen kuin lopetettiin ehkäisy. Raskaaksi tullessa aloin syömään Femibion 1 ja nyt syön Femibion 2. Myös magnesiumsitraatti on nyt käytössä suonenvetojen takia.)
  • Luumupiltit (KYLLÄ! Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta luumupiltti tai kaksi päivässä on pitänyt suolen toiminnassa. Jatkuva pahoinvointi ja oksentelu täyden suolen takia ei ole kivaa. 🙈 En myöskään tykkää ajatuksesta vetää apteekin ummetuslääkkeitä.)
  • Panadolia ja Rennietä (kannattaa löytyä kaapista. Närästys ja päänsärky kun ovat tunnettuja raskausvaivoja.)
  • +/- Tukivyö (en osaa sanoa vielä onko tarpeellinen vaiko ei, vielä ei ole ollut käyttöä tukivyölle.)
  • – Dopler (itsellä tämä olisi tuonut vain turhaa stressiä ja olisin ollut joka ikinen päivä tätä käyttämässä. Liikeet tunnen joka päivä selvästi, joka riittää minulle.)
  • -Raskaus-/imetystyyny (kesäisin on niin kuuma, etten todellakaan halua mitään ylimääräistä sänkyyni! Hyvin olen nukuttanut ilman erillisiä tyynyjäkin.)
  • -Äitiysalkkarit (en ole ostanut vielä yksiäkään äitiysalkkareita ja pärjännyt oikein loistavasti. Jos kuitenkin olet nainen, joka omistaa kaapin täydeltä stringejä, suosittelen ottaman ne ”menkkapikkarit” käyttöön. Itse tykkään kovasti perus saumattomista malleista, jotka on mukavat päällä eikä kukaan näe millaset alkkarit sulla on vaatteiden alla.)

Kirjoittelen myöhemmin vielä hankintalistaa vauvalle. Ihanaa kesäkuun alkua! Tuleeko sulla mieleen listan jatkoksi hankintavinkkejä? 🤰

❤ Salla

Follow my blog with Bloglovin

Pesänrakennusvietti (kun vielä jaksaa panostaa!)

Viimesen parin viikon aikana mulla on ollut järkyttävä hinku laittaa asuntoa kuntoon ja saada vihdoinkin ne viimeiset muuttolaatikot nurkista pois. Oon laittanut myös paljon enemmän ruokaa, kokeillut taas uusia reseptejä, leiponut ja jaksanut hemmotella Markustakin aivan eri tavalla, kuin normaalisti. Erityisesti oon jaksanut panostaa aamupaloihin ja oonkin palannut taas smoothiebowlien herkulliseen maailmaan. 🍓 Rakastan ostaa tuoreita marjoja ja koristella ruoat hyvän näköisiksi! Alla vähän kuvaa meidän nykyisestä normi aamupalasta. Eiköhän tämäkin lapsen tulon myötä muutu, mutta nyt on ihana nauttia tästä vaiheesta, kun jaksaa panostaa. Tykkään ihan hirveästi viettää vapaapäivät vaan kotona ja hääriä siellä omia juttuja. Kovasti haluaisin jo laittaa vauvan tavarat järjestykseen. Nyt vauvan vaatteet odottaa vaan muovipusseissa vaatehuoneen lattialla järjestykseen laittamista. Mulla alkaa heinäkuussa loma, jollon aion laittaa kaiken ihan viimeisen päälle ja ostaa puuttuvia vauvan tavaroita.



Eilen alkoi viikko 24 ja tuntuu, että aika menee ihan hujauksessa. Aika hassua, että ensimmäisellä kolmanneksella aika ei tuntunut kuluvan millään ja ensimmäistä ultraakin sai odottaa ikuisuuden. Nyt kuitenkin mietin, että onpas tuo masu tullut nopeasti tuohon ja Preglife sovelluskin näyttää, että raskaudesta on kulunut jo 57,5%! 🤰 Joka viikko, kun pohdin näitä raskausoireita ja mielialan vaihteluita saan lukea erilaisista sovelluksista seuraavan raskausviikon kohdalta, että nämä ovat olleet ihan normaaleja oireita. Viimeksi kirjoittelinkin siitä millaisia ajatuksia tuleva äitiys on minussa herättänyt ja pelästyinkin vähän näitä ajatuksia. Tällä viikolla kuitenkin sain lukea Preglife sovelluksesta, että tässä vaiheessa raskautta on täysin normaalia alkaa pohtimaan millainen äiti haluaa lapselleen olla ja miettiä myös suhdetta omaan äitiin.

Tällä viikolla oon saanut nähdä papusen ensimmäiset potkut, kun masu ihanasi ”pomppii” ❤ . Instagramin puolella tarinoissa kerroinkin jo vähän siitä kuinka mun kesävaatteet ei olekaan enää niin istuvia mitä kuvittelin, mutta onneksi löytyy niitä super mukaviakin vaatteita, jotka on olleet aiemmin vähän liian isoja tissien ja vatsan kohdilta. 😅 Tähän mun pesänrakennusviettiin ei todellakaan kuulu into shoppailla itselle vaatteita, vaan nimen omaan vain vauvalle. Viikoilla 24 mennään ja yhtään raskausvaatetta en ole vielä itselleni ostanut (jos kaarituettomia rintsikoita ei lasketa). 🙈 Ajattelinkin myöhemmin vähän kirjoitella raskausajan hankinnoista ja myös siitä mitä me tulevalle lapselle on jo hankittu. Ajattelin kertoa myös mitä me ei todellakaan aiota hankkia.

Millainen teidän pesänrakennusvietti oli? Ja vielä mielenkiintoisempi kysymys kuuluu: mitä tämän vaiheen jälkeen on luvassa? 😀

❤ Salla

Minustako äiti?

Onko minusta äidiksi? Haluanko todella äidiksi? Tuleeko minusta edes hyvä äiti? Nämä ajatukset painoi enemmän silloin ensimmäisellä kolmanneksella. Nyt ajatukset ovat vaihtuneet enemmänkin siihen, millainen äiti minusta tulee. Vaikka lapsi oli hyvinkin toivottu, niin en silti saa näitä ajatuksia pois mielestä. Kaipa se on normaalia näitä asioita pohtia ja koen sen olevan hyväkin juttu, että mietitään Markuksen kanssa yhdessä millaisia vanhempia me halutaan olla meidän papuselle. ❤ Vielä vähän aikaa sitten, kun näin muita perheitä ja lapsia, mulle tuli olo etten halua tällaista. Pelkäsin, että kaikki se ihana mitä meillä Markuksen kanssa on viedään pois ja saadaan itkevä koliikkilapsi tilalle. Olisin se väsynyt ja kiukkuinen vaimo, joka ei enää ikinä hymyile. Kaksinkeskeinen aika häviää olemattomiin ja unohdetaan toisemme kokonaan. Nää oli niitä painajaisajatuksia joiden kanssa kamppailin ja mietin, että minkä takia olen lapsen halunnut silloin viime vuoden puolella, kun sitä ollaan tehty. Nyt olen onneksi tajunnut, että ei nämä ajatukset johdu niistä muiden lapsista, vaan siitä etten halua heidän näköistään arkea ja elämää. Haluan rakentaa meidän näköisen elämän, perheen ja arjen, joka ei varmastikaan tule olemaan samanlaista kuin muilla. Kaikki perheethän ovat erilaisia, ja hyvä niin. ❤

Vaikka lasten sairaanhoitaja olenkin, en silti halua, että ihmiset olettavat minun osaavan täydellisesti lasta hoitaa ja kasvattaa. On eri asia tietää miten sairasta lasta hoidetaan, kuin miten tervettä kasvattaa. Osaanko edes enää toimia, kun oma lapseni on joskus sairaana? Olen jo miettinyt sitäkin, etten halua synnyttäessä edes kertoa itse olevani myös hoitoalalla töissä. En halua, että tämän takia minulle jätetään asioita kertomatta, koska oletetaan minun ne jo tietävän, vaikka asiat saattavat olla minulle ihan uusia. Mielessä on tällä hetkellä miljoona kysymystä ja pieni ahdistus tästä kaikesta. Koko raskauden ajan mulla on ollut vaikeuksia osata nauttia tästä ilman stressiä ja huolia. Neuvolassa ollaan keskusteltu raskauteen liittyvistä fyysisistä asioita ja viime kerralla juteltiin mun mielialasta enemmän. Koen kyllä olevani tästä prinsessasta onnellinen ja kovasti odottelen jo sitä millainen tyttönen sieltä putkahtaa ja millainen persoona me siitä kasvatetaan. Odotan myös jo sitä millainen isä Markuksesta tulee. Kova hinku on ostella lapselle ihania juttuja ja ajatella sitä miten paljon me sitä tullaan rakastamaan. ❤


Tänään on rv 22+4. Masun kasvua on ollut hauska seurailla, mutta mitään tiivistä rakkaussidettä en vatsaani tunne. Kai se johtuu siitä, ettei lapsi ole vielä tuossa käsivarsilla tai edes kosketettavissa. Potkut tekee välillä jo kipeääkin ja niitä tulee päivittäin monta kertaa. Mulla on istukka takaseinässä, jonka takia tunnen potkut selvästi. Hassua ajatella, että tuolla masussa kasvaa meidän lapsi. 🤰 Toki vatsan kasvu on aiheuttanut myös sen, ettei mukavia vaatteita oikein löydy päälle, joko ne puristaa, kiristää, painaa tai muuten vain tuntuvat hyvin epämukavilta. Vaikka vatsa ei vielä kovin iso olekaan, on silti myös esim. sukkien tai kenkien pukeminen jo jonkin verran hankaloitunut. Närästys on myös lisääntynyt ja helposti tulee muutama tunti sitten syödyt ruoat kurkkuun. Ummettaa ja luumupiltti on paras kaveri (en edes halua tietää millasta se sitten on, kun vatsa on jo todella iso ja suolisto ihan sykkyrällä pienessä osassa vatsaa 🙈). Viime viikolla alkoi taas uusi ”vaiva”, eli siis itkeminen. Voi olla, että aamulla ensimmäisenä alan itkemään tai sitten kesken lauseen muuten vaan. Outoa, koska en nyt yleensä ala itkemään muuten vaan. Ne on ne kuuluisat HORMOONIT 💁‍♀️. Viime viikon neuvolakäynnillä pääsi taas itku kesken lauseen, vaikka puhuttin vaan työnteosta. Ehkäpä tämäkin vaiva tästä helpottaa (nytkin itken tätä kirjoittaessa). 😅

Kamppaileeko muutkin samantapaisten ajatusten kanssa? ❤

❤ Salla

Sukupuoli selvillä

Rv 18+2, kun käytiin ultrassa moikkaamassa ekaa kertaa pitkästä aikaa vauvaa. Muutama viikko sitten käytiin selvittämässä Perhe Artessa meidän pikku papusen sukupoli! Neiti papunenhan sieltä meille vilkutteli (ei nyt ihan kirjaimellisesti 😀 ), mutta liikutteli kovasti kyllä siellä käsiään ja jalkojaan sekä kääntyili. Oli niin jännää nähdä kuinka sydän löi ja harjoitteli siellä hengittämistä. Liikutteli myös suutaan kuin kala kuivalla maalla ja nieleskeli kuulemma laspivettä. ❤ Papunen oli 220g, joka vastasi viikkoja 17+6. Kätilön mukaan en tule onneksi isoa vauvaa synnyttämään oman pienen kokoni vuoksi ja kun kerta ultrassakin kasvu oli hyvin maltillinen. Kätilön silmään ei myöskään pitenyt mikään poikkeavuus eli terve pitäisi olla, joka on pääasia! Eli näillä näkymin pieni terve tyttö tulossa. ❤

Hetken harhailtuamme löydettiin Perhe Arten uusiin tiloihin Malmille ja meitä oli oikein ihana kätilö vastassa. Huone oli todella mukavan oloinen ja tiloista tehty viihtyisät. Tuntui, ettei meillä ollut ultratessakaan kiire minnekään ja ultraamisen jälkeen kätilöllä oli vielä aikaa vastailla mua askarruttaviin kysymyksiin. Vasta käynnin jälkeen tajusin kuinka tärkeetä mun oli saada tällainen hyvä ultrakokemus ja jakaa se Markuksen kanssa. ❤


Eilen oli jo rv 19+6 ja tänään päästiin viikoille 21, eli tasan raskauden puoliväliin asti! Mun mielestä se on hurja ajatus, kun siitä ei kauaa ole kun tein vasta positiivisen raskaustestin. En kyllä vieläkään unohda sitä tärinää, kun seisoin vessan lavuaarin yllä ja toistelin vaan itsekseni, että kaksi viivaa siinä kyllä näkyy! 😱 Juurihan tämä vasta tapahtui ja nyt tuo meidän pieni tyttönen jo heittelee kovasti kuperkeikkaa, eikä arvosta äidin rakkoa ollenkaan, vaan tykkää ennemmin sitä potkusäkkinä käyttää. 😀

Eilen tosiaan kävin Bulevardilla rakenneultrassa ja papunen potki taas koko matkan menemään rakkosäkkiä. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla ultran suhteen, mutta kun iloinen ja ystävällinen kätilö kutsui mua huoneeseen ja käynti aloitettiin sanoilla ”käy vaan istumaan, miten olet voinut”, niin mulle tuli jo tosi hyvä olo koko käynnistä. Ensimmäinen ultra alkoi sanoin ”ja sitten vaan housut alas ja pedille”. Kun sitten aloitettiin ultraaminen, niin kätilö ihanasti selitti kokoajan mitä ruudulla näkyy ja itsekin naureli papusen ihmeellisille asentovirityksille 😀 . Parasta koko eilisessä ultrassa oli se, kun papunen oli laittamassa sormea suuta kohti ja me molemmat naisina ääneen hehkutettiin, että ”no nyt menee sormi hienosti suuhun!”, ja todellisuudessa papunen teki ensimmäiset facepalmit (kuva alla) 😀 . Drama queen siis tulossa (toivottasvasti ei 😀 )! Kaikki oli niin kuin pitääkin ja pelot suulakihalkioista, kampurajaloista ja sydänvioista haihtui ilmaan ja muutama kyynel siinä taisi vierähtää helpotuksesta. ❤ Sydäntä ultrattiin siinä kaikista pisimpään, kun neiti tykkäsi olla juuri sellaisessa asennossa, ettei kunnon selkeää näkyvyyttä sydämeen saatu oikein mistään. Lopulta hetken taukojumpan ja hyppimisen jälkeen hyvä kohta löytyi ihan mun kyljestä ja nähtiin, että kaikki on niin kuin kuuluukin. Painoakin tytöllä oli jo 323g ja oli kuulemma aivan käyrien mukainen. Kunnan järjestämä ultra oli nyt viimeinen, mutta eiköhän me käydä vielä yksityisellä neitiä moikkailemassa, ennen kuin syyskuussa nähdään. ❤


Mulla oli jostain syystä poikafiilis ja luulen, että mun oman isäni enneunet siitä, että poika olisi tulossa vaikutti aika paljonkin 😀 . Töissä kun veikkailtiin vauvan sukupuolta, niin suurin osa veikkasi myös poikaa. En oikein taida itse uskoa noihin raskausoireista pääteltyihin sukupuoliveikkauksiin. Kuulemma voimakkaampi raskauspahoinvointi voi tarkoittaa ennemmin tyttö kuin poikaa (itse oksensin toisella komanneksella viikon sekä ensimmäisellä kolmenneksella kerran yövuoron jälkeen bussipysäkille), myöskin äidin vahva tunne siitä kumpi on tulossa pitäisi yleensä paikkansa (en ajatellut, että voisi olla tyttö, vaikka mitään selitystä mulla ei tähän ollutkaan). Poikaraskausissa taas sanotaan, että äiti söisi enemmän (syön ihan kokoajan jotakin ja ihan vähintäänkin kahden tunnin välein). Äidin ja isän ikä vaikuttaisi myös sukupuoleen siten, että yli 35-vuotias saisi todennäköisemmin tytön (olen itse nuori äiti eikä Markuskaan ole vielä yli 35-vuotias 🙈). Stressi myös lisäisi pojan todennäköisyyttä ja viime talvi olikin yksi kiireisimmistä talvita töissäkin, eikä se mikään salaisuus ole, että stressitaso oli huomattavasti korkeampi. Lista vain jatkuisi ja jatkuisi, mutta jos näistä päätelisi niin poika olisi näillä perusteluilla tullut. Kaikkea netistä lukemaa ei siis kannata uskoa ja tällähetkellä olen niin onnellinen, että saadaan tyttö. ❤

Juteltiin Markuksen kanssa myöhemmin ultran jälkeen tästä sukupuolesta, kun Markuksella ei mitään vahvaa mielipidettä sukupuoleen ollut ja hyvä näin. Totesi kuitenkin ultran jälkeen, että ehkä kuitenkin helpompi näin päin. Liekö kuvitellut jo pitämässä tyttöä sylissä. 🙂 Innostuin myös jo ostelemaan tytölle ihania vauvan vaatteita netistä ja ihania mekkoja ja jumpsuitteja on jo matkalla postissa! 😍 Vauvalle on jo sänkykin hankittu. Laitteleen siitäkin kuvaa vielä myöhemmin, kun ollaan saatu muutettua ja sisustettua se meidän väliaikainen koti. ❤

Ja vielä tähän lopuksi pienet valitukset näistä lonkkakivuista. 🙈 Tedin kanssa myös reippailla lenkeillä on vatsalla alkanut tuntumaan pientä kipua. Onneksi lenkkivauhdin hidastaminen ja pysähdykset auttaa! Seuraavaksi kaipailisinkin tukivöihin suosituksia, toivottavasti sellaisia teiltä löytyy. Aurinkoista viikkoa. 🌞

❤ Salla

Raskaushehku

Toinen kolmannes menossa, tänään rv 18+0 ja olo alkaa vihdoin helpottaa. Aiemmassa postauksessa kirjoitelinkin jo siitä kuinka ensimmäisellä kolmanneksella ei tarvinnut oksentaa. No nyt toisella kolmanneksella noin viikko meni joka toinen päivä oksennellessa ja joka toinen päivä taas nesteitä tankatessa. Tämä toinen kolmannes pitäisi nyt kuulemma olla sitä ihanaa aikaa ja ainkain itsestä on tuntunut siltä. Toki pieniä juttuja, kuten aamuiset päänsäryt, pienet vatsakivut, lonkkakivut sekä väsymys edelleen vähän vaivaavat ja välillä ärsyttävät. Selkeästi kyllä olen silti huomnnut, että ensimmäisen kolmanneksen väsymys oli aivan erilainen sekä pahoinvointi paljon pahempaa 😴.

Kerrottiin viime viikolla myös täällä sosiaalisenmedian puolella meidän raskaudesta ja ihanan paljon on sadellut onnitteluita, kiitos kaikille niistä! 🙏 Laittelen tähän vielä niitä kuvia joilla asiasta kerrottiin. Olen ihan jo innoissani tästä blogin kirjoittelusta ja ihanahan näitä on jälkikäteenkin sitten lueskella.

Tämä raskaus on ollut jo nyt täynnä erilaisia tuntemuksia ja viime viikolla ensimmäistä kertaa tuntui pientä popparin poksahtelua alavatsalla/kohdun kohdalla. Olisiko se voinut olla vauva? Vai vaan pieru hukassa? 💁 Eilen viimeksi taas tuntui samassa kohdassa muutama poksahdus. Jännää! Kun ei aikaisempia raskauksia ole niin ei voi kun vain kuvitella milta sellaiset vauvan liikkeet voisivatkaan tuntua. Liikkeet tuntuu parhaiten sohvalla röhnäten iltaisin, joten voisin kuvitella sen olevan vauva.


Ensi sunnuntaina mennään Markuksen kanssa käymään ultrassa ja toivotaan, että sukupuoli näkyisi. Meillä ei ole toiseita siitä kumpaa sukupuolta halutaan, pääasia kun olisi terve napero. Enemmän nimi-ideoita olisi tytölle, mutta silti tuntuu enemmän, että tämä vauva olisi poika. Markus ei ole päässyt vielä ulriin mukaan ja muutaman viikon päästä olisi taas rakenneultra jonne joudun menemään yksin. Halutaan mennä kuienkin sukupuoli selvittämään yhdessä. Haluan myös, että Markuskin pääsee kokemaan ultrassa olon ja näkemään ihan livenä vauvan liikkeet 😍. Haluan kyllä jo kuumeisesti nähdä miten Markus reagoi, kun näkee vauvan siellä masussa kasvamassa ❤ .

Mites te muut jotka olette olleet/olette raskaana? Miten meni tämä toinen kolmannes? Oliko teillä raskaushehu kaukana vai saitteko nauttia hyvästä olosta? 😊

Aurinkoista torstaita!

❤ Salla

Epidemiahäät

Unelmahäät ulkomailla kahdestaan karaten vaihtuivat lennosta. Kerroinkin jo aiemmassa blogikirjoituksessa, kuinka meidän Santorinihäät vaihtuvat Suomen pienimuotoiseksi perhejuhlaksi. Meille oli kuitenkin alusta asti selvää, että haluttiin vain molempien perheet paikalle ja isoimpana toiveena oli, että Tedi pääsi myös mukaan ❤ .

Santoriinin häiden suunnittelusta meillä oli jäänyt jo estettömyystodistukset, hääpuvut ja sormukset kaiverrettuna valmiiksi. Päätettiin, että järjestetään kuitenkin ne häät, kun osa työstäkin on jo tehty. Hääpaikan valinta oli helppo! Olin jo monta vuotta sitten sanonut, että Kalviikissa on ihanan näköinen huvila nimeltä Villa Andania, jossa olisi ihana mennä joskus naimisiin. Ollaan käyty uittamassa koiria jo vuosia ihan siinä Villa Andanian vieressä rannalla, joten paikka oli jo puoliksi tuttu.

Hääasusta sen verran, että olen aina halunnut kukkaseppeleen ja nyt ihastuin eukalyptukseen, joka muistuttaa ainakin mua Kreikasta ja Santorinista. Hääpuvun ostin jo noin vuosi sitten, mutta en kyllä ollut ajatellut sitä hääpuvuksi silloin. 😄 Olen aina pitänyt hieman yksinkertaisemmasta mekosta ilman röyhelöitä.

Hääpäivän aamuna mua jännitti ihan hirveästi etten vaan voi pahoin. Olin edellisellä viikolla monena päivänä oksennellut tämän masuasukin vuoksi. Onneksi herätessä olo oli hyvä, enkä edelleenkään voinut uskoa, että me mennään tänään naimisiin! Laittauduttiin yhdessä kotona ja hiusten laitossa sitä aikaa vasta kuluikin. Mun vanhemmat tuli hakemaan meitä täältä kotoa ja ajettiin yhtä matkaa juhlapaikalle. Tedi tietysti luuli, että ollaan vaan uimaan menossa, mutta oli kuitenkin onnellinen, kun juhlapaikalla oli buffetti 🐶. Mun sisarukset ja Markuksen vanhemmat saapuivat melkein heti perässä paikalle ja päätettiin, että suoritetaan vihkiminen ulkona. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Vihkijän tullessa paikalle, hän tarkisti meidän henkilöllisyyden ja asetuttiin vihkipaikalle. Ei haluttu vihkimisen aikana mitään puheita pitää ja vihkiminen olikin ohi noin kahdessa minuutissa 🙈. Vaihdettiin sormuket ja pussattiin päälle! Mentiin vihkimisen jälkeen ottamaan hääkuvia laiturille. Markuksen sisko avusti tässä hommassa, eikä meillä ollut virallista kuvaajaa. Oltiin ostettu Theron Catering:istä häämenu, joka oli aivan taivaallisen hyvä! Ei voida kun suositella. Menuun kuului alkuruoka, pääruoka, hääkakku ja kahvit. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja intiimi. Häiden lopuksi otettin vielä muutamat kuvat pihalla ja mentiin yhdessä kotiin. Toiveena on, että tämän koronaepidemian jälkeen päästään vielä juhlistamaan meitä jonnekin kylpylähotelliin yhdessä ennen papusen syntymää. Ajateltiin myös mennä uusimaan jonain päivänä meidän vihkivalat ulkomaille, niin saadaan myös ne häät, jotka alunperin oltiin suunniteltu. ❤

Mitä häät sitten maksoivat? Tilasin häämekon Lulus:ista ja mekko maksoi kuljetuksineen n. 85€. Sormus kaiverrettuna 650€. Kukkakimppu + seppele + sulhasen viehe = 95€. Juhlapaikka + catering = 2000€. Maistraatin vihkijä paikalle viikonloppuna = 250€. Alkoholijuomat 50€. Eli häiden hinnaksi tuli pyöreästi noin 3130€.

Tässä vielä muutamia kuvia meidän päivästä. ❤

❤ Salla

Hieman erilainen loma

Edessä viimeinen 12 tunnin työpäivä ennen kahden ja puolen viikon lomaa! En edes muista kuinka monta kertaa katsoin töissä kellosta, paljonko työpäivää on vielä jäljellä. Koko työpäivän mun vastuulla oli koronapuhelin ja voin kertoa, että koronat tuli korvista ja isosti kun töistä lähdin. Tuntuu että kaikki muu tästä elämästä on kadonnut ja korona tullut tilalle. Vapaa-ajan puheenaiheet, netti ja uutiset, työpaikka ja stressi siitä perutaanko nyt lomat. Pelko siitä miten korona vaikuttaa raskauteen, kuulunko riskiryhmään? Pelko omien perheenjäsenten ja vanhempien puolesta. Stressi asunnon myynnistä, jne. 


Oltiin Markuksen kanssa jo viime syksynä päätetty pitää yhteinen loma keväällä, jolloin päästäisiin taas reissailemaan. Oltiinkin varattu jo loma Kreikkaan Santorinille, maksettu hotelli ja lennot. Ollaan oltu Markuksen kanssa kihloissa nyt reilut puolitoista vuotta. Seitsemäs vuosipäivä oli tulossa nyt keväällä 4.4 ja päätettiin, että karataan naimisiin ulkomailla. Täydellistä ja niin meidän näköistä! Oltiin järjestetty häät, maksettu ennakkomaksut, hoidettu viralliset paperityöt, haettu Apostille leimat ja postitettu papereita Kreikkaan. Kaikki oli valmista jo helmikuussa ennen kuin matkustuskielto tuli 12.3.20 voimaan. Harmitus oli suuri ja muutaman päivän surun jälkeen päätettiin, ettei korona meitä estä menemästä naimisiin.

Ollaan nyt lomalla järjestelty pienimuotoisia 10 henkilön häitä. Vain meidän molempien vanhemmat ja sisarukset, joiden kanssa ollaan muutenkin oltu tekemisissä. Varattiin yksityinen tila Kalviikista, paikka nimeltä Villa Andania. Paikalle ollaan järjestetty ruuat catering yrityksen kautta sekä vihkijä tulee maistraatin kautta meidät vihkimään. Saadaan sittenkin pitää meidän häät vuosipäivänämme, joka on meille iso juttu! ❤


Ollaan monesti tämän loman aikana juteltu Markuksen kanssa siitä, ettei me kyllä olla vuosikausiin vietetty lomaa näin kokonaan kotosalla ilman, että oltaisiin jossain reissun päällä menossa. Tämä loma on ollut kyllä silti ikimuistoinen ja ihana. Olen viettänyt ihan hurjan paljon aikaa tässä korituolissa, mun lempipaikalla parvekkeella. Häät on vielä tulossa ja minusta tulee rouva! Asunto on myyty ja vuokra-asuntokin on nyt löydetty Markuksen sukulaisen ansiosta. Kaappeja on jo vähän myös tyhjennetty. Tedi on nauttinut pitkistä ulkolenkeistä ja meidän 24h seurasta niin, että näkyy ja ollaan saatu pitkästä aikaa viettää paljon kaksinkeskistä aikaa Markuksen kanssa. Ei siis valitettavaa! ❤

Kerron vielä häistä tarkemmin seuraavassa blogipostauksessa.

Ihanaa viikkoa kaikille ja nauttikaa näistä ihanista aurinkoisista päivistä!

❤ Salla