Arkirytmi 24/7 – vauvan ensimmäiset viikot

Ajattelin kirjoitella vähän meidän perheeseen löydetystä rytmistä, jossa Papunen on aika hyvin pysynyt. Hetken se vei, että oppi miten juuri tuo meidän pieni vaippasankari nukkuu, syö ja jaksaa olla hereillä, mutta nyt on päivästä toiseen menty aika samanlaisella kaavalla, joka ilmeisestikin on nyt ainakin hetkellisesti meidän arkirytmi. Tänään tulee pikkuisella täyteen kolme viikkoa ja nuha edelleen vähän vaivailee. Onneksi on edelleen virkeä itsensä ja syö hyvällä ruokahalulla. Pientä koksoisleukaakin alkaa jo olemaan, joten eiköhän painoa ole hyvin tullut pienelle lisää.

8:00 Täällä heräillään yöunilta. Papunen kitisee korissaan sängyn vieressä Otetaan vielä vaipan vaihdon, imetyksen ja aamun pusuttelujen jälkeen pieniä pätkiä unta. Vaippa vaihdetaan yön jäljiltä vielä hämärässä valaistuksessa, eikä päivävaatteita välttämättä vielä laiteta. Äidillä on pieni toivonkipinä jatkaa pieniä pätkiä unta. Pikkuinen ei enää nukahda, joten käyn tekemässä aamukahvit ja hakemassa sohvalle valmiiksi tehdyn aamupalan, jota saan tuijotella vielä muutaman tunnin, ennen kuin pääsen oikeasti itse syömään ja aloittelemaan aamua. Markus on aloitellut jo keittiön pöydän ääressä töitä. Tissitakiainen viihtyy aamusta tiuhaan tissillä ja väliajat tykkää pällistellä lautassilmillään erilaisia valoja ja kasvoja. Suihkautetaan D-vitamiini pikkuisen suuhun ja Disneyn piirretyt pyörii äidille sivusilmällä katseltavana vieressä.

12:00 Vaippa on taas täynnä ja päivävaatteet vaihdetaan päälle samalla, kun laitetaan kuivat pöksyt jalkaan. Pikkuinen on juuri nukahtanut rinnalta pidemmille unille omaan korikehtoonsa, jonka olen nostanut mun viereen olkkariin. Onhan sitä juuri tullutkin kolmisen tuntia valvottua ja pällistelyä maailmaa. ❤ Tässä välissä, kun kuorsaus käy on hyvä väli tehdä vähän kotitöitä. Hoidan pyykit, tiskit, petaan sängyn ja teen ruuan. Markuksella alkaa kohta ruokatauko, joka saadaan nauttia kahdestaan kuunnellen vauvan tuhinaa. Kirjoittelen ruuan jälkeen vielä blogia ja vien Tedin lyhyelle lenkille Papusen vielä nukkuessa kehdossa.

16:00 Pikkuinen alkaa taas vähän kitistä korissaan. Nostetaan prinsessa syliin tissille, josta nopeasti juokin vatsansa täyteen. Markus on päässyt töistä ja vaihtaa Papuselle taas puhdasta vaippaa. Yleensä käydään vaunulenkillä, mutta tänään nuhan takia jää vaunulenkki käymättä. Sylitellään kotona ja tehdään jumppaa vatsallaan leikkimatolla. Hierotaan jalkoja, pussaillaan ja jutustellaan.

18:00 Hereillä ollessa vielä pinnistellään kakat pöksyyn ja tyytyväisenä yritetään heti nukahtaa. Vielä jaksetaan päivittäin ihmetellä Markuksen kanssa kuinka paljon tämä prinsessa oikein pissaa ja kakkaa. Markus käy vielä vaihtamassa uuden vaipan ja sitten vedelläänkin taas unia (tissin kautta). Unet kestää taas useamman tunnin, mutta tällä kertaa ne nukutaankin sylissä. Omat iltatoimet ja syömiset saadaan taas tällä välillä hoidettua, kun pikkuinen tuhisee unissaan.

21:00 Pikkunen alkaa taas heräilemään unilta. Nostan unikeon taas rinnalle ja tunnustelen kuinka täpötäynnä taas vaippa on. Neiti on kova tyttö pissailemaan. Lähdetään vaipan vaihtoon ja vaihdetaan yöpyjama päälle. Kauaa ei jaksata nyt valveilla ollakaan, kun taas simahdetaan uuden syötön jäljiltä yöunille. Alan tekemään seuraavalle aamulle aamupalaa, granolaa tai mangotuorepuuroa yleensä.

22:00 Vihdoin on nukahdettu taas unille ja kehto siirretty takaisin makuuhuoneeseen äidin viereen. Spotifystä soi white noise -soittolista, joka alkaa aina meren kohinalla. Omat iltatoimet on hoidettu jo ennakkoon, eli päästään itsekin nukkumaan. Kännykän selaaminen on kokonaan jäänyt, koska joka minuutti on arvokasta nukkuma-aikaa. Katselen jo ennakkoon kellosta, että 01-02 välillä tulee taas heräiltyä, eli vielä kerkeää nukkumaan reilu kolmisen tuntia.

01:00 Papunen alkaa kitisemään ja heilumaan korissaan. Imetän ja tunnen taas kuinka vaippa on täynnä. Markus heräilee vaihtamaan vaipan ja tuo takaisin Papusen syömään. Syötön aikana tehdään vielä kakat ja lähdetään uuteen vaipan vaihtoon. Syötöissä ja vaipan vaihdoissa onkin mennyt jo tunti, kunnes saan siirretty nukahtaneen pikkuisen taas koriinsa ja itse jatkamaan unia. Markuskin tuhisee jo vieressä.

06:00 Korissa taas heilutaan ja kitistään. Herääminen on nopea, sillä pikkuinen syö ja nukahtaa välittömästi tissille, josta siirretään taas koriin nukkumaan. Herääminen kestää vain 15-30 minuuttia ja taas päästään jatkamaan unia. Markus harvoin edes herää tähän ja siellä puolella sänkyä herätysvalo onkin jo alkanut syttymään työpäivän alkamisen merkiksi. Seuraavaksi päästäänkin taas päivän ja tekstin alkuun.


Aika lailla meidän arki koostuu nyt tästä. Ajat saattavat heitellä tunnilla tai kahdella. Itkumaratoneilta on vielä säästytty ja Papunen on enemmän hiljainen tuijottelija, joka itkee vain hetkellisesti, kun haluaa tissille. Eiköhän tämäkin vielä ajan kanssa muutu. Tällä hetkellä nuhan takia arkirytmiin kuuluu myös nenästä limaimut aina herätessään, mutta toivotaan, että pikkuinen jo kohta paranisi. Arki varmasti kohta taas muuttuu, mutta näin on ensimmäiset kolme viikkoa nyt menty. Niin ihanaa seurailla tuon pikkuisen kasvua ja kehitystä. ❤

❤ Salla

vauvakupla – imetyksen haasteet, baby blues ja ensimmäinen nuha

Täällä blogin puolella onkin nyt ollut vähän hiljaisempaa ja vauvakin kerkesi jo syntyä tässä välissä. Niin kuin otsikosta voikin päätellä, ei tämä meidän vauvakupla ole ollut ihan sitä mitä odotin. En oikeastaan edes tiedä mitä odotin, muuta kuin vauvan nuuhkuttelua ja valvottuja öitä.

Ensimmäinen viikko kotona meni täysin sumussa, mieliala oli matalalla ja kaikki itketti. Pienikin näppylä, vaippaihottuma ja jopa kätkytkuolema tuli taas Googleteltua ja kaikki varmuus ja tietämys lapsista ja vauvoista oli tipo tiessään. En muista juurikaan nukkuneeni, koska heräsin joka ikiseen pieneenkin inahdukseen, joka vauvasta lähti. Täytyy tässä kohtaa jo hehkuttaa ja ylistää omaa miestä, joka on herännyt vaihtamaan vaippoja, tuomaan sänkyyn yöpalaa ja lohduttamaan tätä itkevää äitiä yön pimeinä tunteina. En tiedä miten olisin pärjännyt ilman tätä selväjärkistä miestä, joka ei panikoidu kaikista pienistä inahduksista. ❤

Baby blues alkaa pikkuhiljaa vasta nyt menemään ohitse ja meidän Papunen on jo 16 päivän ikäinen. Itse ajattelin ennen lasta baby bluesin tarkoittavan sitä, ettei omasta lapsesta alussa välitäkään, mutta todellisuudessa se oli mielialan laskua ja kokoaikaista itkua. Huoli tuosta omasta maailman rakkaimmasta kääröstä on joka päivä kova, eikä alun imetysongelmat ja nyt ensimmäinen nuha helpota tätä huolta yhtään.

Kotiuduttiin synnytyssairaalalta omasta toiveesta jo, kun Papunen oli 24 tunnin ikäinen. Imetys sujui kyllä jotenkin ja tuntui. että lapsi jäi rinnalta tyytyväiseksi. Kotona alkoi imuotteen löytämisen kanssa olemaan ongelmia ja nännit olivat kokoajan rikki. Joka imetyskerta sattui ihan kauheasti ja Markus lähti jopa ostamaan rintakumeja, että saisin edes jotenkin ruokittua tuota lasta. Itselle oli todella rankkaa, kun imetys oli ollut niin vahvana toiveena mielessä ja tuntui etten riitä omalle lapselleni. Espoon sairaalan kätilön kontrollikäynti 3 vrk iässä vain pahensi omaa mielialaa ja jäi fiilis, etten osaa hoitaa omaa lastani ja pidän tarkoituksella nälässä. Muutenkin koko käynti oli täysi floppi ja taas itkien meni kotimatka autossa. Onneksi heti seuraavana päivänä nousi maito kunnolla rintoihin ja imetys alkoi onnistua jo paremmin sekä meidän doula tuli tsemppaamaan ja antamaan vielä imetysohjausta. Tästä lähtien on imetys sujunut super hyvin. Välillä edelleen on imuote kapea, eli alahuuli jää vauvalla rullalle, jolloin imetys sattuu, mutta suurempi ongelma on nyt suihkutissien kanssa. 🤦‍♀️ Maitoa siis hyvinkin riittää ja pissavaippoja tulee enemmän, kuin ehtisi vaihtaa. ❤

Nyt meidän Papusella on kolmatta päivää nuhaa ja tuota oman lapsen korinaa on ihan kamalaa kuunnella. Onneksi Babyvacilla lähtee räkä super hyvin pois ja pikkuinen jaksaa olla oma virkeä itsensä hereillä ollessaaan. Ruoka maistuu ja pissaa tulee hyvin. Ei siis syytä huoleen, mutta silti huoli on kova. ❤ Ollaan oltu super varovaisia. Missään ei olla tämän pikkuisen kanssa käyty, edes lähikaupassa ja vieraatkin on pidetty ihan minimissä ja vaan meidän perheet ja kummivanhemmat ovat Papusta päässeet katsomaan. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä lähtee yhtä nopeasti kuin tulikin ja saa taas pikkuinen nauttia täysin terveistä päivästä. Vaunulenkit on nyt hetkeksi tauolla. 🍂

Toivotaan, että tämä äitiys lähtee tästä nyt paremmin käyntiin. ❤

❤ Salla

Laskettuaika, synnytystä enteilevät merkit ja jatkuva odotus

Pieni pesä olisi jo odottelemassa meidän Papusta. Missä olet?

Viimeisiä mietteitä vielä ennen vauvan tuloa. Tänään on nimittäin due date! Vauva se vaan viihtyy tuolla masussa ja mä en osaa lopettaa tätä malttamattomana odottelua. Välillä tuntuu, että tuo pikkunen vaan nauraa kippurassa tuolla masussa mun malttamattomalle odottelulle ja tahallaan pitkittää aikaansa tuolla yksiössään viikoille 42 asti. Markus on muutamana aamuna jo kuunnellut, että hengittääpäs se hassusti ja miettinyt, että onko supistukset menossa. Jos ei tartteisikaan töihin lähteä! Todellisuudessa vatsa vaan painaa jo niin paljon, että koko ajan on niin epämukava ja raskas olo 🤦‍♀️ (ainoan mukavan asennon saa jumppapallolla, kun leikkii sumopainijaa). Tuntuu, että kaikki ns. merkit ovat kadonneet, joita jo aiemmin oli. Vatsa toimi hyvinkin runsaasti yksi päivä ja ajattelinkin jo, että no nyt! Eräs yö oli hyvinkin kovat menkkamaiset alavatsakivut ja taas ehdin innostua, että nyt se sitten vihdoin käynnistyi! Menin nukkumaan ja muutaman tunnin kuluttua heräsin jo koko vatsaa kivistäviin kipuihin. Aamulla herätessäni kaikki kivut oli poissa ja olo ihan hyvä. Hauskaa tässä varmaan on se, että niin kovasti odotan jo lapsen syntymää, mutta silti kun kovat menkkamaiset kivut iskee päälle, niin adrealiini ryöpsähtää päälle ja tulee tunne, etten todellakaan pysty tähän. 🙈 Limatulppa ei ole irronnut (tai en oikeastaan tiedä, koska joka päivä tulee niin paljon valkovuotoa, että kaipa se voi limatulppaakin olla). Papunen vetelee samanlaista rallia masussa, kuin aiemminkin. Pissalla täytyy ravata 30min-2h välein. Selkäkivut vaivaa kovastikin. Onneksi osteopaatista on ollut tässä asiassa paljonkin apua.


Mistä sitten apua synnytyksen käynnistämiseen? Monelle on varmasti kolme ässää tuttu, eli sauna, seksi ja siivous. No itselleni näistä ei mistään ole ollut tähän mennessä apua. Hädin tuskin edes supistuksia tullut. 😅 Jumppapallolla on tullut päivittäin monta tuntia pyöriteltyä lantiota ja pompittua. Vauva on kyllä hyvin ja oikein päin laskeutunut, joten ehkä vauvan lasteutumiseen tällä on ollut apua. Ollaan tehty myös päivittäin spinning babies harjoituksia, joilla uskon olevan kyllä vaikutusta ainakin vauvan optimaaliseen asentoon. Taateleita olen syönyt päivittäin 5-6 kpl. Sanotaan, että taatelit auttavat kypsyttämään kohdun suuta ja näin auttamaan synnytyksen käynnistymisessä. En tiedä uskonko tähän, mutta ainakin vatsa toimii hyvin eikä ne pahoja ole, joten miksipä ei! Olen myös käynyt osteopaatilla n. kahden viikon välein, jossa viimeksi paineltiin akupisteitä samalla. Kivuttomia harkkasuppareita tuli, muttei sen enempää. Vyöhyketerapiassa en ole käynyt, mutta sitäkin olen miettinyt, jos olen vielä ensiviikon lopulla raskaana. Kaikista tärkeimpänä mun mielestä silti on rentoutusharjoitukset, itsensä hemmottelu ja valmistautuminen synnytykseen, että pää pysyy mukana tässä. En nimittäin usko, että on sattumaa, että suurin osa synnytyksistä käynnistyy yöaikaan, kun olet kaikista rennoimpana ja hengität rauhallisesti. Auttaisikohan päikkärit käynnistämään synnytyksen päivällä? How knows, mutta ei sulla ainakaan voi liikaa energiaa varastossa olla, kun synnytys käynnistyy. Eli itse nyt ainakin yritän lopettaa tämän jatkuvan stressaamisen ja keskittyä siihen, että vauva tulee, kun on tullakseen. Mietitään sitä vyöhyketerapiaa sitten ensi viikolla, jos Papunen ei vieläkään ole löytänyt tietään ulos. 😅

RV 40+0

Kyllä se sieltä tulee, vaikka olenkin kyllästynyt kuulemaan niitä: ”ei sinne kukaan vielä ole jäänyt” kommentteja. 🙈 Ihanaa torstaita teille! 🍂

❤ Salla

Isyyspakkaus

Mä tein Markukselle isyyspakkauksen. Teemana oli keskittyä hänen jaksamiseen vauva-arjen keskellä, eikä niinkään vauvan hoitoon liittyviin asioihin. Eli siis enemmänkin hemmottelupaketti isälle ❤ . Olen nyt muutaman kuukauden tätä rakennellut ja nyt vihdoin, kun Markus kävi yhden päivän toimistolla, pääsin tekemään tämän rauhassa loppuun. Markus sai tämän siis aiemmin viime viikolla ja laitoinkin esittelyvideota jo silloin paketin sisällöstä. Videot on tallennettu raskaus highliteen, jos et vielä nähnyt niitä ❤ . Tein illalla mangolassit ja laitoin paketin odottamaan juomien kanssa parvekkeelle. Markus tuli kotiin, ja pyysin häntä tulemaan katsomaan ostoksia parvekkeelle, joita olin tehnyt. Siellä odotti sitten isyyspakkaus ja pienet iltapalat raskaan työn raatajaa. Yllätys siis onnistui ja mies oli iloinen 🙂 . Mitäkö sitten paketti sisälsi? Paketissa oli rutkasti kofeiinia tulevia valvottavia öitä varten, hieman omaa-aikaa isälle, perisuhdeaikaa, huumoria sekä miehen lempparisuklaata. Pakettiin en laittanut korvatulppia, koska miehellä on jo omat vakiot mitä käyttää. En myöskään löytänyt mistään kaupasta I ❤ DAD sukkia, jota olisivat olleet ihanat tähän (myöhemmin löysin sellaiset Cubus Kids:istä). Pakettia olisi voinut suurentaa vaipoilla ja erilaisilla vauvan hoitoon liittyvillä tavaroilla, mutta tämä tosiaan oli nyt enemmän isän jaksamiseen keskittyvä paketti.

Paketin sisältö:

  • Lavazza espressopapuja 1 kg
  • Nocco kofeiinipitoisia virvoitusjuomia 3 kpl
  • Vauvan bodyjä 2 (tilattu Amazonista)
  • Fazermint suklaarasia
  • Fazer Café 30 € lahjakortti (parisuhdeaikaa)
  • PS Store 50 € lahjakortti (isän omaa-aikaa)
  • Biotherm Homme – Total Recharge Eye silmänympärysvoide turvonneille ja tummille silmänalusille
  • Glade ilmanraikastin
  • Vapaudut vaipanvaihdosta kortteja 4 kpl
  • Huumoriohjeet, kuinka olla hyvä isä – mitä ei saa tehdä
  • Kirje

Itse paketti oli vain vanha pahvilaatikko, jonka löysin varastosta muuton jäljiltä. Päällystin sen ruskealla lahjapaperilla ja laitoin juuttinarulla paketin kiinni. Sisälle laitoin mustaa silkkipaperia peittämään tuotteet, jotta kirje ja isänä olemisen ohjeet hän bongaisi heti ja sitten pääsisi vasta itse tuotteiden kimppuun. Vaipanvaihdosta vapautumiskorttien sekä isyyden ohjeet -kuvat löysin Pinterestistä ja vain printtasin ne. Vauvan bodyt toivat persoonaa tähän boxiin, koska ollaan molemmat kovia Marvel faneja sekä mies tykkää kovasti omalla ajallaan pelailla pleikkarilla. Näin sain tästä boxista ihan mieheni näköisen ❤ . Tilasin bodyt Amazon.de:stä, niin vältyin myös tullimaksuilta, kun ei tarvinnut jenkeistä asti kuljettaa näitä meille. Persoonaa toi myös miehen lempparijuomat sekä suklaa.

Täällä jo innolla sekä vähän kauhullakin odotetaan milloin Papunen päättää ulos itsensä puskea. Jäädään seurailemaan tilannetta. 🤰

❤ Salla

Minustako äiti?

Onko minusta äidiksi? Haluanko todella äidiksi? Tuleeko minusta edes hyvä äiti? Nämä ajatukset painoi enemmän silloin ensimmäisellä kolmanneksella. Nyt ajatukset ovat vaihtuneet enemmänkin siihen, millainen äiti minusta tulee. Vaikka lapsi oli hyvinkin toivottu, niin en silti saa näitä ajatuksia pois mielestä. Kaipa se on normaalia näitä asioita pohtia ja koen sen olevan hyväkin juttu, että mietitään Markuksen kanssa yhdessä millaisia vanhempia me halutaan olla meidän papuselle. ❤ Vielä vähän aikaa sitten, kun näin muita perheitä ja lapsia, mulle tuli olo etten halua tällaista. Pelkäsin, että kaikki se ihana mitä meillä Markuksen kanssa on viedään pois ja saadaan itkevä koliikkilapsi tilalle. Olisin se väsynyt ja kiukkuinen vaimo, joka ei enää ikinä hymyile. Kaksinkeskeinen aika häviää olemattomiin ja unohdetaan toisemme kokonaan. Nää oli niitä painajaisajatuksia joiden kanssa kamppailin ja mietin, että minkä takia olen lapsen halunnut silloin viime vuoden puolella, kun sitä ollaan tehty. Nyt olen onneksi tajunnut, että ei nämä ajatukset johdu niistä muiden lapsista, vaan siitä etten halua heidän näköistään arkea ja elämää. Haluan rakentaa meidän näköisen elämän, perheen ja arjen, joka ei varmastikaan tule olemaan samanlaista kuin muilla. Kaikki perheethän ovat erilaisia, ja hyvä niin. ❤

Vaikka lasten sairaanhoitaja olenkin, en silti halua, että ihmiset olettavat minun osaavan täydellisesti lasta hoitaa ja kasvattaa. On eri asia tietää miten sairasta lasta hoidetaan, kuin miten tervettä kasvattaa. Osaanko edes enää toimia, kun oma lapseni on joskus sairaana? Olen jo miettinyt sitäkin, etten halua synnyttäessä edes kertoa itse olevani myös hoitoalalla töissä. En halua, että tämän takia minulle jätetään asioita kertomatta, koska oletetaan minun ne jo tietävän, vaikka asiat saattavat olla minulle ihan uusia. Mielessä on tällä hetkellä miljoona kysymystä ja pieni ahdistus tästä kaikesta. Koko raskauden ajan mulla on ollut vaikeuksia osata nauttia tästä ilman stressiä ja huolia. Neuvolassa ollaan keskusteltu raskauteen liittyvistä fyysisistä asioita ja viime kerralla juteltiin mun mielialasta enemmän. Koen kyllä olevani tästä prinsessasta onnellinen ja kovasti odottelen jo sitä millainen tyttönen sieltä putkahtaa ja millainen persoona me siitä kasvatetaan. Odotan myös jo sitä millainen isä Markuksesta tulee. Kova hinku on ostella lapselle ihania juttuja ja ajatella sitä miten paljon me sitä tullaan rakastamaan. ❤


Tänään on rv 22+4. Masun kasvua on ollut hauska seurailla, mutta mitään tiivistä rakkaussidettä en vatsaani tunne. Kai se johtuu siitä, ettei lapsi ole vielä tuossa käsivarsilla tai edes kosketettavissa. Potkut tekee välillä jo kipeääkin ja niitä tulee päivittäin monta kertaa. Mulla on istukka takaseinässä, jonka takia tunnen potkut selvästi. Hassua ajatella, että tuolla masussa kasvaa meidän lapsi. 🤰 Toki vatsan kasvu on aiheuttanut myös sen, ettei mukavia vaatteita oikein löydy päälle, joko ne puristaa, kiristää, painaa tai muuten vain tuntuvat hyvin epämukavilta. Vaikka vatsa ei vielä kovin iso olekaan, on silti myös esim. sukkien tai kenkien pukeminen jo jonkin verran hankaloitunut. Närästys on myös lisääntynyt ja helposti tulee muutama tunti sitten syödyt ruoat kurkkuun. Ummettaa ja luumupiltti on paras kaveri (en edes halua tietää millasta se sitten on, kun vatsa on jo todella iso ja suolisto ihan sykkyrällä pienessä osassa vatsaa 🙈). Viime viikolla alkoi taas uusi ”vaiva”, eli siis itkeminen. Voi olla, että aamulla ensimmäisenä alan itkemään tai sitten kesken lauseen muuten vaan. Outoa, koska en nyt yleensä ala itkemään muuten vaan. Ne on ne kuuluisat HORMOONIT 💁‍♀️. Viime viikon neuvolakäynnillä pääsi taas itku kesken lauseen, vaikka puhuttin vaan työnteosta. Ehkäpä tämäkin vaiva tästä helpottaa (nytkin itken tätä kirjoittaessa). 😅

Kamppaileeko muutkin samantapaisten ajatusten kanssa? ❤

❤ Salla