Meidän imetysmatka – ensimmäiset 5kk

Saaga on kohta puolivuotias ja meille tulee kohta ajankohtaiseksi aloittaa kiinteiden ruokien maistelu. Niinpä päätinkin kirjoittaa vähän meidän imetysmatkasta tähän asti. Tiedän, että imetys ei tähän lopu, mutta se tulee muuttumaan ihan valtavasti. Mua samaan aikaan innostaa ja samaan aikaan surettaa koko kiinteiden aloitus.

Mä hämmästelen joka ikinen päivä sitä miten mun keho pystyy tuottamaan niin ravitsevaa kulta-ainetta tuolle juuri mun omalle pikkuiselleni. Kuinka mun keho muokkaa sitä juuri tämän tyypin tarpeisiin. Me äidit ollaan kyllä niin ihmeellisiä! Kiitollisuus on varmasti päällimmäinen tunne, joka mulla tulee mieleen meidän imetysmatkasta tähän asti. Olen kiitollinen imetyksen onnistumisesta, kiitollinen imetyksen tuesta ja kiitollinen näistä päivittäisistä yhteisistä hetkestä, joista ollaan Saagan kanssa yhdessä saatu nauttia.

Alun imetyksen haasteet

En pitänyt itseäni minään imetyksen suurimpana rakastajana ensi alkuun. Raskautuessani imettäminen oli helppo päätös mulle itselleni. Tietysti imetän omaa lastani. Mun kroppa valmistaa juuri tälle tyypille parasta mahdollista ravintoa, joten tietysti annan sitä hänelle. Mua kuitenkin jännitti hieman se, jos imetys ei jostain syystä onnistuisikaan. Onneksi sain alkuun tukea meidän super ihanalta kätilödoulalta, joka tissistä pitäen opetti parhaat imetysasennot, -otteet ja kikkakolmoset. Alkuun mua huoletti riittääkö maito. Sitten huoletti tuleeko sitä liikaa ja mites vatsavaivat.

Kirjoittelinkin jo Saagan ekojen elinkuukausien aikana meidän alun imetyksen haasteista. Synnärillä lapsi ei todellakaan ensimmäisenä ryöminyt rinnalle ja tajunnut alkaa syömään, vaikka syntyikin täysin luomuna. Imetys oli hankalaa ja musta tuntui, ettei mun tissi mahtunut vauvan suuhun. Sairaalassa luulin, että imetys onnistuu hyvin. Tissi pysyi vauvan suussa ja vauva roikkui siinä n. tunnin ajan. Toisesta tissistä onnistui paremmin ja toisen kanssa oli enemmän ongelmia. Päästiin kuitenkin kotiutumaan, kun hoitajat olivat vakuuttuneita näkemästään. Aikaisen kotiutumisen takia meillä oli kuitenkin kontrollikäynti ja kävi ilmi, että maito ei ollut vielä parissa päivässä kunnolla noussut. Baby bluesin keskellä tämä oli aika kamalaa ja kätilön nuhtelut tuntui todella pahalta. Tukeva ilmapiiri oli kaukana ja käskettiin aloittamaan lisämaidot korvikkeella. Paino ei ollut tippunut kuitenkaan merkittävästi ja itkin meidän kätilödoula Jennalle puhelimessa tilanteesta. Seuraavana päivänä Jenna tuli meille kotikäynnille opastamaan imetyksessä ja maito lähtikin oikein kunnolla samana päivänä nousuun. Hyvin lähti siis keho toimimaan, kun sai vain tarpeeksi aikaa uuden opetteluun. Seuraavat kaksi viikkoa itkin kivusta. Siitä kuinka paljon imetys sattui. Nännit olivat haavaumilla ja verellä. Nännirasvaa kului PALJON ja Markus kävi jopa ostamassa mulle rintakumeja kaupasta, jotta imetys ei sattuisi niin paljon. Jennan vinkit olivat kuitenkin ihan korvaamattomia ja saatiin apua kaikista eniten siihen imuotteen korjaamiseen. Saagalla jäi alahuuli rullalle ja imuote oli todella kapea. Tämä aiheutti ihan suunnatonta kipua ja revin lasta pois tissiltä. Jenna vakuutti mulle sen, että tämä on ohi menevä vaihe ja tämä ei satu kauaa. Antoi hoitovinkkejä kipeille ja haavaumilla oleville tisseille ja antoi henkistä tukea hyvin paljon! Jenna oli oikeassa, mua ei sattunut kuin ne ensimmäiset viikot ja joka päivä tunsin jonkun asian helpottuvan. Tämän jälkeen imetys on ollut ihanaa ja olen pystynyt totisesti nauttimaan näistä meidän yhteisistä hetkistä Saagan kanssa. Tämä on sitä jotain, mitä vain mä pystyn Saagalle tarjoamaan. ❤

Imetys muuttuu

Mua alkaa ihan jo itkettää se ajatus, että meidän täytyy aloittaa kiinteiden maistelu ensi kuussa. Meillä on jo niin iso tyttö! Imetys on onnistunut näin hyvin jo nämä ensimmäiset viisi kuukautta. Tähän on totuttu ja nämä hetket ovat olleet ihania. Alkuun oltiin tissillä rauhassa ja siihen nukahdettiin. Siitä tuli Saagan turvapaikka. Seuraavaksi Saaga löysi kädet ja alkoi niillä tarrailemaan kiinni paidan kauluksista ja tissistäkin. Syötiin ekat kuukaudet vain yksi tissi kerrallaan. Tämän jälkeen alettiin syömään jo molemmat tissit yhdellä kertaa ja nykyään ollaan siinä tilanteessa, että syömisen aikana pitää välillä pitää taukoja. Saaga alkaa hämmästelemään ympärillä tapahtuvia asioita, hymyilemään ja kuuntelemaan, mutta silti ajan kanssa molemmat tissit saadaan tyhjäksi asti syötyä. Imetys on siis muuttunut siinä missä Saagakin on kasvanut. ❤

Imetys on alusta asti kuitenkin tuntunut todella luonnolliselta mulle. Imetän kahvilassa ja lastenhoitohuoneessa. Väliä sillä ei mulle itselleni ole missä lapseni saa ruokaa.

Milloin lopetan imettämisen?

Tähän on vain ja ainoastaan yksi vastaus: silloin kuin musta itsestä tai lapsesta siltä tuntuu. En ole ikinä ajatellut, että musta tulisi taaperoimettäjää. Tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että kun lapsi alkaa repiä mun paidankaulusta väkisin alas ja huutaa tissiä, on aika lopettaa imettäminen. En siis näe itseäni taaperoimettäjänä, mutta aikahan sen sitten kertoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen kuullut monelta muultakin äidiltä sanat: ”ei mustakaan pitänyt tulle taaperoimettäjää ja tässä sitä silti nyt ollaan”. Hyvin vaikeaa siis vielä sanoa, mihin ratkaisuun me päädytään, mutta ainakin vielä aion nauttia täysillä tästä ajasta, kun Saaga on täysimetyksellä.

Jotenkin itse myös koen imetyksen lopettamisen eräänlaisen aikakauden päätöksenä. Kun mulla ei olekaan enää sitä vauvaa, jonka otan rinnalle syömään, silitän sen poskea ja kuuntelen sitä ihanaa nieleskelyn ääntä. Mulla onkin jo se iso lapsi, joka syö ruokapöydässä kuin kaikki muutkin. Tissien käyttötarve loppuu ja keho lakkaa tuottamasta ravintoa sille mun pienelle vauvalleni. Tämä tulee olemaan varmasti hyvin raskas päätös tulevaisuudessa ja eiköhän siinä muutamat itkutkin tule vielä itkettyä. Mikään kiire mulla ei kuitenkaan ole, enkä halua aikatauluttaa imetyksen lopettamista mihinkään tiettyyn ikään.

Nämä ovat mun omia tunteita ja ajatuksia. Tämä on juuri meidän perheen tapa toimia. Jokainen perhe toimii juuri sillä tavalla, joka heidän perheelle on kaikista sopivin. Jokainen äiti on täydellinen omalle lapselleen. Ihanaa, että jaksoit lukea meidän imetysmatkasta! Toivottavasti sait vertaistukea, ajatuksia tai muuten vain koit itsellesi hyötyä tästä kirjoituksesta! Aurinkoista viikonloppua just sulle. ☀

Lue myös: mun synnytyskertomus & äidinmaitokylvyt

❤ Salla

Pienet asiat tekevät onnelliseksi

Mä tajusin eilen, että mietin päivittäin monta kertaa sitä, miten pienet asiat tekee mut onnelliseksi tässä vauva-arjessa. Välillä sitä unohtaa olla kiitollinen tästä äitiydestä ja tästä omasta suloisesta lapsesta. Kuinka vähän se vaatii, että sydän sulaa ja tuijottaa vain hymyillen tuota pikkuista. Olen niin kiitollinen isoista asioista, kuten imetyksen onnistumisesta, katosta pään päällä, terveestä lapsesta, hyvästä tukiverkosta, ihanista kummeista, arjen helppoudesta ja monesta muustakin asiasta. Nyt kuitenkin puhun niistä arjen pienistä asioista, jotka tuntuvat päivä päivältä ihanammilta.

Vauva-arjen kultahetket

  • Posket ovat kipeänä leikkihetkien päätteeksi kaikesta hymyilystä
  • Lastenlaulut osataan ulkoa ja selvät lempparilaulut ovat löytyneet
  • Uuden oppimiseen kannustaminen on ihanaa ja niin palkitsevaa
  • Ensimmäinen nauru. Ikinä en unohda sitä ❤
  • Isän ja tyttären leikkihetket sivusta katsottuna
  • Kun Tedi tekee hellästi tuttavuutta Saagan kanssa (yleensä nuolaisemalla letin ojennukseen)🐶
  • Se näky, kun vaunuverhon takaa päiväunilla pilkottavat pelkät sukkahousut ja mini jalat
  • Aamulla herätessä leveä hymy ja kiljaisu tutut kasvot nähtyään
  • Se tunne, kun syli ja läheisyys auttaa ja yhdessä rauhoitutaan
  • Käsien ja jalkojen ihmettely
  • Pienet suloiset äännähdykset, kun nähdään uutta ja mielenkiintoista katsottavaa
  • Kun vaipanvaihdossa päästään nakupelleksi ja kiljutaan ilosta
  • Hikka ja aivastukset!
  • Jokainen röyhtäys, pieru ja pulautus – se tunne kun tietää, että toisella on nyt parempi olla
  • Puhelimen rulla on täynnä Saagan kuvia. Täytyi ostaa uusi puhelin, jossa on isompi muisti 😀
  • Ja viimeisenä tähän äidin kasvojen tunnistus ja niille leveästi hymyily ❤

Olen haljeta onnesta, että saan olla tälle pienelle tytölle se tuki ja turva. Se tuttu ja läheisin ihminen, johon turvautua. Kun näen lapsestani sen, että hän haluaa äidin. Ei ketään muuta. Se on aika ihana tunne. ❤

Lue myös: mun positiivinen synnytyskertomus & meidän arkirytmi – 4kk

❤ Salla

Mitä äitiysloman jälkeen?

Saaga on nyt 4,5 kk ikäinen ja olen pikku hiljaa alkanut miettimään mitä tekisin äitiysloman jälkeen. En oikeastaan edes haluaisi vielä miettiä töitä, koska koko ajatus siitä, etten näkisi Saagaa enää 24/7 ahdistaa. Voisinpa olla sellainen äiti, joka pystyisi pitämään lapsen mahdollisimman pitkään kotona. Ajatus päiväkodista heti 9kk iässä puistattaa. Jokainen tekee miten parhaaksi näkee ja aina ei suinkaan ole vaihtoehtoja. Leipä täytyy pöytään tuoda, joten ymmärrän myös hyvin niitä perheitä, jotka laittavat lapset päiväkotiin jo aikaisin. No mutta mitä olen sitten miettinyt ja mitä vaihtoehtoja mulla on? Taivashan on vain rajana, mutta uuden alan opiskelu tuntuu vähän liian työläältä ja kaikki aikaisemmin opittu ja tehty menisi hukkaan. Lähdetään siis realistisemmista vaihtoehdoista.

Tältä näyttää tällä hetkellä hetket, kun Saaga nukkuu päiväunia. Lue alta mitä kaikkea päivään sisältyy, mutta vielä pienemmässä muodossa.

Sairaanhoitajan työ

Ei mitään helppoa sanon minä. Joillekin se sopii ja toisille ei. Hoitoala itsessään on varsinkin nyt korona-aikaan ollut aika masentavaa katsottavaa. Haluanko edes palata sinne? Olisi aika kurjaa, jos koko AMK-koulutus menisi hukkaan enkä enää ikinä näitä töitä tekisi. En myöskään pysty kuvitella itseäni muuna kuin lasten päivystyksen sairaanhoitajana. Työn vaihtelevuus ja hyvä työporukka on mulle ihan A ja O. Lisäksi näitä pikkuisia on ihana auttaa ja hoitaa. ❤ Muistelin tässä Markuksen kanssa kuitenkin niitä aikoja, kun tein paljon yövuoroja ja työpäivät tosiaan olivat sen 12-12,5h. Olin todella huonolla tuulella aamut ja illat väsymyksen vuoksi sekä yksittäiset vapaapäivät menivät aika lailla palautuessa töistä. Jos otetaan malliesimerkki työpäivästä ja yhdistetään se vauva-/taaperoarkeen näyttäisi se aika pitkälti todennäköisesti tältä:

Herätyskello soi klo 6:00. Syön aamiaisen, laitan itseni ja työrepun valmiiksi sekä käyn pussaamassa Saagan ollessa unessa vielä heipat hänelle ja Markukselle. Markuskin alkaa heräilemään ja hoitaisi Saagan päiväkotiin ennen klo 8:00, kun hän aloittelee etätöitä kotona. Mulla menee työmatkaan tunti ja joudun lähtemään töihin n. klo 6:45. Mä otan heti 8:00 aamulla raporttia yöltä jääneistä päivystysseurantapotilaista ja samaan aikaan alkaa päivystyksen ovista tulemaan lisää sairaita lapsukaisia. Lisäksi kuulun traumatiimiin ja vastaava hoitaja ilmoittaa ambulanssin tulevan 15 minuutin kuluttua. Äkkiä siis omat potilaat hoitoon ripoteltuna muille hoitajille, joilla heilläkin on jo omia potilaita. Ensihoitohuoneessa vierähtää helposti muutama tunti ja huomaan, että on jo lounasaika. Aamutauko on taas kerran jäänyt pitämättä. Lounas venyy, koska siellä on tällä hetkellä jo muita hoitajia syömässä, jotka eivät olleet kiinni ensihoitohuoneessa. Huomaan klo 14 olevani ruokalassa hakemassa ruokaa ja pitämässä ensimmäistä taukoa. Sama rumba jatkuu tämän puolen tunnin ruokatauon jälkeen ja klo 16 jälkeen kiire vaan kasvaa. Terveyskeskuspäivystys aukeaa ja uusia ambulansseja puskee ovista sisään. Huomaan päässeeni iltatauolle klo 18:30, joka sisältää nopean proteiinipatukan syömisen ja pullollisen vettä. Huomaan, että en ole käynyt vessassa koko päivänä ja päätän ekaa kertaa käydä pissalla. Illalla huomaan, että mulla on seitsemän omaa potilasta, joilla on yli puolilla hoito vielä aivan kesken. Yövuoro tulee töihin klo 20:15 ja mulla on 15 minuuttia aikaa antaa nämä potilaat seuraavalle hoitajalle. Hoitajia tulee töihin vähemmän, kuin mitä päivällä on ollut, joten yksi hoitaja saa aivan kohtuuttoman määrän keskeneräisiä potilaita tai minulta kysytään voinko jäädä vielä hetkeksi ylitöihin. Olen tyly ja päätän lähteä klo 20.30. Olenhan ollut jo 12,5h töissä ja oma lapsi odottaisi kotona. Lähden julkisilla kotiin väsyneenä ja nälkäisenä. Otan ensimmäistä kertaa esiin puhelimen, jossa on hyvän yön toivotuksen kuva Saagasta Markukselta. Kaivan kotiavaimia ovella esiin klo 21.30 ja Markus on jo suuntaamassa sänkyä kohti. Saagan nukkuu jo. Markus on tehnyt iltapalat valmiiksi ja mä pääsen suihkuun ja syömään. Siitä suoraan sitten nukkumaan ja asetan herätyksen taas klo 6:00. Huomenna on samanlainen päivä ja omaa lasta en ole nähnyt hereillä ollenkaan.

Tämä esimerkki on hyvin tavallinen päivä lasten päivystyksessä varsinkin näin infektiokautena eikä esimerkki ole edes kärjistetty tai huonoimmasta mahdollisesta päivästä. Omaa lasta ei työpäivinä ehtisi nähdä ollenkaan. Muiden lapsia kyllä senkin edestä. Työ on palkitsevaa, kun joku muistaa välillä kiittää. Varjopuoli tässä on myös se, että pitkien päivien ja kolmivuorotyön ohella, kun pyörittää perhearkea ei aikaa jää enää somelle ja blogille sekä oma parisuhde on aika lailla myös pausella. Palkkaa tästä jää käteen verojen jälkeen hieman yli 2000 €/kk. Lisäksi taitaa isän seura alkaa enemmän kiinnostaa, kun äitiä ei näe kuin n. kolmena päivänä viikossa.

Somesta työ

Some ja bloggaaminen on edelleen tänä päivänä ilmeitä herättävä aihe, jos kertoo sitä tekevänsä työkseen. Ihmisten on edelleen vaikea nähdä tätä ”oikeana työnä”. Onneksi tämä on muutaman vuoden sisällä jo hieman muuttunut positiivisempaan suuntaan. Aika pitkälti tämä on sisällön tuotantoa ja markkinointia. Päivät täyttyvät helposti näillä hommilla, eikä tarvitse miettiä mitä luppoajalla tekee. Näen tällä alalla ihan hurjasti mahdollisuuksia ja avoimia ovia.

No millaisena sitten näkisin bloggaajana työskentelyn? Tämä on vain ja ainoastaan kuvitelmaa, koska en ole tehnyt ikinä täysipäiväisesti bloggaajana töitä. Voi siis mennä ihan puskiin, mutta tältä se mun päässä näyttää!

Herätyskello soi klo 7:30. Saaga herää myös ja otan hetkeksi hänet vielä viereeni köllimään. Keitän aamukahvit ja vien kahvin Markuksellekin joka on jo aloitellut töitä Saagan huoneessa työpisteellä. Pussaan hyvät työpäivät ja kyselen mihin aikaan teen ruokaa. Saaga leikkii olohuoneen lattialla hetken itsekseen ja minä saan avattua tietokoneen ja vastattua sähköpostitulvaan ja Instagramin viesteihin sekä kommentteihin samalla syödessäni aamupalaa. Päivittelen muutamat tarinat meidän aamusta ja alan suunnittelemaan tulevaa yhteistyötä. Otan yhteistyön kuvat, tulevat blogitekstien kuvat sekä nyt kun on vielä valoisaa, niin Saagastakin samalla muutaman räpsyn. Laitan Saagan päiväunille ja aloitan ruuan tekoa. Jotakin helppoa ja itsekseen uunissa valmistuvaa, jonka laittamiseen ei mene kuin se 10 minuuttia. Klo on jo 12, kun päästään aloittamaan ruokailua. Saadaan syödä Markuksen kanssa yhdessä ja jutella ihan aikuisten kesken. Klo 12:30 aloitan blogitekstien tekoa. Kirjoitan muutaman valmiiksi, jotka ajastan tuleville päiville. Saaga alkaa heräilemään päiväunilta ja otan tytön hetkeksi syliin ja rinnalle. Isovanhemmat ovat tulossa hakemaan tyttöä ja Tediä ulos ja minä jään vastailemaan taas sähköposteihin ja luon yhteistyön sisältöjä. Keitän iltapäiväkahvit ja kysyn pitääkö Markuskin taukoa. Pidetään lyhyt kahvitteluhetki ja kerron lyhyesti miten Saagalla on päivä mennyt oven tällä puolella. Lähetän yhteistyön luonnokset yritykselle tarkistukseen ja odotan vastausta onko työn laatu ja sisältö miellyttävää. Sähköpostiviestejä lähetellään puolin ja toisin. Laskutan yrityksiä yhteistöistä ja yritän samalla muistaa ottaa Instagramiinkin tarinoita ja taas vastailla viesteihin. Ennen kuin huomaankaan on jo klo 16. Markus pääsee töistä ja isovanhemmat tuovat Saagan takaisin kotiin. Pikkuinen nukkuu vielä vaunuissa hetken ja minä saan päivän blogipostauksen julkaistua ja laitettua myös Facebookiin ja Instagramiin esille. Laitan päivän IG postauksen, joka on jo aikaisempina päivinä tehty valmiiksi. Kello on jo 17 ennen kuin huomaankaan ja Saaga on herännyt jo unilta. Otan taas muutaman tarinan meidän illasta ja iltapalasta. Vastailen vielä muutamiin viesteihin. Vietän loppuillan Saagan ja Markuksen kanssa. Laitetaan yhdessä Saaga unille klo 20 ja loppuilta on pyhitetty vierekkäin sohvalla istuskeluun hyvän iltapalan ja tv-sarjan kera. Avaan IG:n vielä sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja vastailen muutamiin viesteihin ja kommentteihin. Muokkaan myös päivällä otetut kuvat ja siirrän ne pilveen huomista varten. Laitan herätyksen taas klo 7:30. Saaga tuhisee jo vieressä pinnasängyssä. Huomenna saan taas aamulla tytön syliin.

Stressi tässä on silti yhtä kova kuin hoitotyössäkin, vaikka ei olekaan ihmishengistä kyse. Deadlinet painaa päälle ja kaikki pitäisi ehtiä päivän aikana tekemään. Saagan kanssakin pitäisi ehtiä viettämään aikaa, jos ei hoitoon häntä meinata heti laittaa. Varjopuolena näen vapaa-ajan ja työajan sekoittumisen ja helposti burn outin saamisen tämän takia. Stressi myös muuttuvista tuloista olisi suuri. Kun kuukausipalkka ei tulekaan tasaisesti kuun viimeinen päivä tilille. Jos sitä oppisi pitämään työajoista kiinni ja saamaan tulot tasaiseksi, olisi tämä niin paljon mielekkäämpää Saagan ollessa pieni kuin hoitotyö.


Onneksi nämä ovat tosiaan vasta ajatuksia mitä heittelen ilmoille eikä päätöksiä täydy vielä tehdä. Toiveena kuitenkin olisi pitää Saaga mahdollisimman pitkään kotona. Äitiysloma mulla loppuu vasta heinäkuun alussa, joten onhan tässä vielä aikaa. On kuitenkin hyvä alkaa miettimään jo pikku hiljaa tulevaa sekä myös omaa taloudellista tilannetta. Täytyykö heti palata jo kesällä tekemään keikkavuoroja, kun asuntolainan lyhennykset ja muut kulut painaa päälle? Vai riittäisikö tulot somen kautta kattamaan menoja niin paljon, ettei Saagan hoitoa tarvitsisi vielä miettiä? Näihin tunnelmiin ja miljooniin kysymyksiin lopettelen tämän! 😪 Haluaisin ehdottomasti kuulla, että kiinnostaako teitä jatkossakin kuulla joko entisistä töistä tai näistä tulevista? Kivaa päivää sinne. ☀

Lue myös: vauvan rytmi – 4kk & synnytyskertomus

❤ Salla

Tarjotaanko me vauvalle tarpeeksi aktiviteetteja?

Oon useampaan otteeseen miettinyt, että tarjotaanko me tarpeeksi aktiviteetteja meidän pikkuiselle? Kirjoitin eilen meidän päivärytmistä tänne blogin puolelle ja kerroinkin vähän mitä me päivisin täällä kotona oikein puuhaillaan. Päivät täyttyvät erilaisella puuhastelulla kotiseinien sisäpuolella, mutta kun vauvakerhot, muskarit, vauvauinnit ja viikottaiset menot jää käymättä, haittaako se? En usko, että olen yksin näiden mietteideni kanssa, varsinkaan näin korona-aikana. Kuinka paljon tämän ikäinen lapsi edes tarvitsee aktiviteetteja ja erilaisia menoja?

Super hienoa, että nykypäivänä on vaikka ja mitä puuhaa lapsiperheille ihan vauvasta asti. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei vauva mene rikki siitä, että ei käy vauvakerhossa tai muskarissa. Lapsihan on onnellinen ja iloinen, kun ympärillä on lämpöä, rakkautta, hymyileviä naamoja ja leikkiä. Vauvakerhot ja muskarit ovat oiva kohtaamispaikka vanhemmille. Niistä voi saada vertaistukea ja tavata samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Uskon, että tämä on se syy miksi vauvan kanssa käydään kerhoissa. Kävin ystäväni luona kylässä ja tämä meidän neljä kuukautinen tyllerö ei edes tajunnut, että siellä oli paikalla toinenkin vauva. 😅 Ai että se kuitenkin teki mulle hyvää päästä juttelemaan toisen äidin ja ystävän kanssa. Tästä johtuen en siis usko, että Saaga mitään menoja ja harrastuksia tässä iässä vielä tarvitsee, mutta omalle pääkopalle tekee hyvää välillä lähteä kotiseinien sisästä poiskin.

Leluja, lauluja ja lentokoneita

Samaa kilpikonnalelua tulee helisteltyä päivästä toiseen ja monesti mietin, että ollaan kyllä tätä jo muutama kerta tässä elämässä tehty. Välillä kaivetaan satukirjaa esille, leikitään leikkikaarella, harjoitellaan vatsallaan olemista, leikitään lentsikkaa, päristellään, pussataan, jutellaan, jumpataan jalkoja ja lauleskellaan samoja lastenlauluja. Spotifyn lastenlaululista osataan jo ulkoa ja niin myös kaikki sen lastenlaulutkin. Omat daily mix -listat ovat vaihtuneet valkoiseen kohinaan ja lastenlauluihin. Vaikka sitä samaa kilpikonnalelua helistellään joka ikinen päivä ja monta kertaa, on se silti aina yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäiselläkin leikkikerralla.

On myös hyvä muistaa, että kaikki mitä lapsi tekee, kehittää hänen taitojaan ja lapsi oppii uutta. Kuukausi sitten vielä katseltiin sitä kilpikonnalelua. Muutama viikko sitten siihen jo yritettiin alkaa tarttumaan ja tänä päivänä sitä viedään jo kovalla tahdilla koko ajan suuhun. Tämä nopeatempoinen kehitystahti on varmasti näin pienelle lapselle aika rankkaa, enkä ihmettelekään yhtään, että hereillä jaksetaan olla vain se 1,5-2 tuntia kerrallaan.

Armoa itselle

Itse asiassa vasta eilen aamulla tajusin sen, että eihän tämä meidän vauva edes tarvitsisi mitään. Nostan aamuisin Saagan meidän sänkyyn ja siellä pussaillaan ja päristellään masua. Lauletaan ja kuunnellaan yön polttavat juorut Saagan säestämänä. Tunti siinä vierähtää helposti, kun samalla hörppii aamukahvia ja hymyilee Saagan jutuille. Saaga nauttii kaikista eniten, kun hänellä on hymyilevät kasvot kenelle jutella ja lauleskella ja joka juttelee ja laulelee takaisin. Vauvat ovat hurjan ihania siitä, että aina ei edes leluja tarvita. Värikäs juomapullo tai pöytäliina voi olla paras asia ikinä! Hyvä esimerkki tästä on se, kun kävin ystäväni luona kylässä ja hän kertoi kuinka hän on säästänyt joulukuussa avatun paperisen joulukalenterin vauvalleen leluksi. Ei siihen iloon ja hymyyn muuta tarvittu, kuin avattu joulukalenteri sekä sen liikkuvat ja rapisevat luukut, joita sai äidin sylissä tutkia! Voi sitä ilon ja onnen määrää. ❤

Olen tullut siihen tulokseen, että ei Saagasta sen takia huonompaa lasta tule, vaikka vauvakerhot, uinnit, muskarit ja muut puuhastelut jäisivätkin nyt vauva-aikana pois. Kyllä niitä vanhemmiten sitten kerkeää! Uskon myös siihen, että Saagan hymy ja olemus kertoo sen, että arki on hyvää ja sen, että minä riitän äitinä! Ihan hyvällä omatunnolla saa röhnätä vauvan kanssa sohvalla ja lauleskella Jänis istui maassa -laulua. Uskon sen olevan ihan yhtä tärkeää, kuin muskarissa ja vauvakerhossa käymisen. Jokainen äiti on lapselleen paras mahdollinen, kävi sitten vauvakerhossa tai leikki tämän kanssa sohvalla. 🥰


Leikkisää ja iloista lauantaita sinne ruudun toiselle puolelle! 😘

Lue myös: vauva-arjen pelastavat tuotteet & liikkuminen lapsen kanssa

❤ Salla

Vauva-arkea helpottavat tuotteet

Sisältää mainoslinkkejä (*). Nyt on katseltu ja elelty tätä vauva-arkea reilu neljä kuukautta ja tässä on hyvin jo oppinut mitkä tavarat ovat olleet ihan pelastavia tekijöitä tässä arjessa. Vauva-arkihan on ollut ihanaa, mutta joitakin asioita on kiva helpottaa, kuten luopuminen pitkistä vaunujen heilutuksista saadakseen vauva unille, märistä bodyistä ja haisevista vaipoista. Mennään siis suorinta tietä näihin pelastaviin tuotteisiin!


Sleepytroll Baby Rocker -lastenvaunujen keinuttaja

Aloitetaan tästä kaikista eniten puhuttavasta eli meidän vaunuheilurista. Instagramin storyjen puolella mulla on tämä tiheään ollut esillä ja saan joka kerta kasan kysymyksiä *tästä lastenvaunujen keinuttajasta. Tämän ansiosta meillä on nukuttu pitkiä päiväunia ja aikaisemmin nukkumaan menot olivat myös helpompia tämän ansiosta. Aloitetaan sillä, että mehän Markuksen kanssa naurettiin tälle, kun nähtiin tämä kaupassa ekaa kertaa. Ajateltiin, että kaikkea turhaa sitä keksitäänkin. No kappas vain kun vauva syntyi ja päästiin nauttimaan näistä vaunujen puolen tunnin heijaussessioista, päätettiin me kuitenkin kokeilla tätä vaunujen keinuttajaa. Laite on akkukäyttöinen ja me ladataan tätä n. joka toinen päivä. Keinutusta voi säätää + ja – napeista haluamaansa nopeuteen. Lisäksi säätöinä on joko 30 min yhtäjaksoinen keinutus tai 3 min kerrallaan, kun laite havaitsee liikettä tai ääntä tunnistimiensa ansiosta. Kiinnitys ja irrotus on tehty helpoksi ja tämän saa kiinni myös esimerkiksi kehdon reunaan. Parhaimmillaan me ollaan koettu tämä vaunulenkkien jälkeen, kun työnnetään sielä Saaga jatkamaan unia parvekkeelle. Laitetaan tämä kiinni työntöaisaan ja vaunut mukavasti jatkavat liikettä eikä lapsi herää. Me ollaan tykätty käyttää nyt pelkästään tuota 30 min yhtäjaksoista keinutusta ja pienimmällä mahdollisella keinutusasteella. Joudutaan joka tapauksessa käydä nostamassa myös tutti takaisin suuhun, jos Saaga herää. Näinä pakkaspäivinä me ollaan myös oltu kiitollisia tästä, kun vaunulenkeille ei ole voinut lähteä ja ollaan nukuttu paljon sisäpäikkäreitä vaunuissa. Meillä tämä on toiminut niinkin helposti, että ollaan laitettu tämä vaunuihin kiinni, laitettu valot pois, kädet ulkopuvun hihoihin ja ei mene aikaakaan, kun Saaga jo vetelee sikeitä. Kannattaa ainakin testata! Moni verkkokauppa tarjoaa pitkää palautusaikaa myös käytettynä. Hintaa tällä on verkkokaupasta riippuen 130-150 €.

*Sleepytroll Baby Rocker -lastenvaunujen keinuttaja

Magneettinen Vaunuverho

Magneettinen vaunuverho kotiutui meille viime syyskuussa ja on ollut kyllä siitä asti päivittäisessä käytössä. Tämä sopii niin meidän Britax Smile lll rattaisiin, kuin meidän Britax Römer turvakaukaloonkin. Magneetit pysyvät paikallaan, verho on pitkä, kiinnitys ja irrotus on super nopeaa sekä lisäksi logossa verhon alalaidassa on myös magneetti. Tällä tavalla verhon saa myös tuulella pysymään ylhäällä, jos haluaa. Verho irtoaa ihan vaan, kun kiskaisee verhosta lujasti. Magneettikiinnitykset irtoavat ja tämän jälkeen voi verhon esim. vaihtaa turvakaukaloon lapsen mukana.

Mini Helmi – magneettinen vaunuverho *saatu aiemmin yhteistyössä

BabyBjörn Bliss sitteri

Sitteri oli meillä ei hankittavien listalla pitkään. Ajateltiin, ettei me tarvita sitteriä. Saaga viihtyi tosi hyvin leikkimatolla tai harson päällä sohvalla. Saatiin kuitenkin tämä *BabyBjörn Bliss sitteri lahjaksi ja voin sanoa, että nyt kun Saaga alkaa olemaan jo liikkuvaisemmassa iässä, on tämä sitteri ihan pelastus. Nykyään Saaga matkustaa sitterissä tuijottamaan mua suihkussa ja katselemaan mun ruuanlaittoa. 😅 Hoitotasolla en nimittäin uskalla Saagaa enää pitää vahtimatta tai sohvalla. Tässä sitterissä on kolme eri istuinkulman asentoa. Me pidetään usein pystyimmässä asennossa, mutta vaihdetaan makuuasentoon, jos Saaga päättää esim. nukahtaa. Vaihto onnistuu helposti ilman, että Saaga herää. Päällinen irtoaa helposti, on helppo pestä ja kuivuu myös nopeasti. On tullut nimittäin testattua kiitos muutamien niskakakkojen. 😅 Se taitaa olla ihan yleinen juttu, että nämä pienet tykkäävätä turauttaa sitterissä. 🙊 Sitterin saa myös helposti kasaan niin, että menee ihan levyksi. Helppo säilytettävä siis, kun sitä ei tarvita.

*BabyBjörn Bliss sitteri käytössä

Kuolalaput

Me ollaan muutama viikko sitten siirrytty nyt tähän kuolalappujen ihmeelliseen maailmaan. Newbien laput ovat riittäneet meillä varsin hyvin, mutta uskon, että kun Saaga alkaa ihan toden teolla työstämään niitä hampaita, niin on *nämä Hemtexistä hankitut laput paikallaan. Hemtexin sivuilla nämä löytyy nimellä ruokalaput. Paksua pyyhemäistä kangasta ja siis selvästi paksummat, kuin esim Newbien kuolalaput. Lapuissa on tarrakiinnitys pään sivulla ja peittää n. puolet bodystä.

*Kuolalaput Hemtex

Angelcare vaipparoskis

Vaipparoskis oli meillä mietinnässä myös. Ajateltiin, että ei tarvita sellaista. Voidaan laittaa sekajätteeseen tai muovipussiin vessaan vaipat. No sekajäte täyttyi todella nopeasti ja pissan haju leijaili keittiössä. Samoin muovipussi vessan laittialla hoitotason vieressä yllätys yllätys päästi kaikki hajut myös läpi. Ostettiin Angelcaren vaipparoskis, koska oltiin kuultu kyseisestä mallista paljon hyvää. Mukana tuli yksi vaihtokasetti. Roskis on siisti ja huomaamaton. Hajut pysyvät kyllä roskiksessa ja kasetti kestää meillä n. 3 viikkoa. Helppo käyttää yhdellä kädellä. 3 pack vaihtokasetteja maksaa Verkkiksen sivuilla 24,90 €. Jos vaihtokasetti kestää kuukauden ajan, tulee hintaa näille 8,30 € /kk. Ollaan oltu kyllä tyytyväisiä tähän hankintaan!

Mooseskori

Me mietittiin pitkään raskausaikana, että valitaanko me heti suoriltaan pinnasänky vai otetaanko tällainen pienen kodin tilaratkaisu ja hankitaan *mooseskori. Kori tosiaan irtoaa keinujaloistaan ja sen voi myös siirtää esimerkiksi sohvalle viereen. Nykyään Saagalla on edelleen hieman hankaluuksia nukkua isossa pinnasängyssä ja kori onkin matkustanut pinnasänkyyn, jossa Saaga edelleen nukkuu. 😅 Keinujaloista on siis nyt päästy eroon. Saaga nukkuu kaikista pisimmät unet vaunuissa sekä tässä korissa. Uskon sen johtuvan siitä, että molemmissa on pesämäinen tuntu, kun reunat ovat niin lähellä. Ostettiin lisäksi tähän koriin vielä muutama vaihtolakanakin ja otettiin valkoinen kate pois. Tämä kori on ollut mun puolella sängyssä kiinni alusta asti vähän niin kuin sivuvaununa, kun perhepeti koettiin meillä huonoksi ratkaisuksi.

*Mooseskori Jollyroom, *vauvan viltti Granit

Philips Avent Ultra Air-tutti

Tämä on ainoa tutti, jota Saaga suostuu syömään. Kaikki on kokeiltu, mutta ökärefleksi tulee miltein kaikista. *Philips Aventin Ultra Air ja *Ultra Soft tutit ovat olleet käytössä meillä siitä asti, kun Saaga on tuttia syönyt. Imutarve on kova ja helposti hermostutaan, kun tissistä tuleekin maitoa ja haluttaisiin muuten vaan siinä hengailla. Otettiin tämän vuoksi tutti käyttöön, kun Saaga oli n. muutaman viikon ikäinen natiainen. Tällä hetkellä tuttia syödään aina nukkumaan mentäessä. Nopeasti Saaga sen ulos sylkäisee, kun nukahtaa, mutta se on meillä ollut ehdoton rauhoittumiskeino.

* Philips Avent Ultra Air – tutti käytössä

Nämä ovat meidän perheen ehdottomat arkea helpottavat tuotteet ja suosittelen kaikkia aidosti ja oikeasti! Onneksi nykypäivänä on vaikka ja mitä arkea helpottavia asioita keksitty. Esimerkiksi tuo lastenvaunujen keinuttaja on ollut iso pelastus meidän lapsen pitkiin päiväuniin. Toivottavasti löysit joitakin tuotteita, jotka voisivat helpottaa teidänkin arkea.

VINKKI: Instagramin puolella on menossa vielä 8.2.21 klo 18 asti arvonta, jossa voit voittaa 80 € lahjakortin Baby Wallaby verkkokauppaan. Mm. meidän kätevät vaunukoukut ovat sieltä ja vaunuihin saa alaosan lisäksi myös vielä extra kassin roikkumaan työntöaisaan! Kivaa loppuviikkoa sinne! ❤

Lue myös: mitä hankkia vauvalle & hoitolaukun sisältö

❤ Salla

Päivät jotka rikkovat arjen

Vietettiin eilen vähän erilaista päivää, kun meillä oli Saagan viimeinen osteopatiassa käynti. Osteopatiakeskuksen yhteydessä on super ihana kahvila, joten aamupalat jäi kotona syömättä ja tultiin jo hyvissä ajoin aamukahveille Makers kahvilaan. Saaga nukkui kilttinä tyttönä vielä automatkan jäljiltä turvakaukalossa ja me saatiin syödä aamupala rauhassa ja vielä yhtä aikaa! Tämä oli kyllä aika ihanaa vaihtelua aamupalan äkkiä hotkimiselle, että toinenkin pääsee syömään ja Saaga vaihtamaan syliä. Tilattiin aamuiset latet (yksi parhaimmista lateista, joita olen juonut), puolukka-tuorepuuro, chiapuuro ja kauraleivät.

Päästiin Markuksen kanssa myös kunnolla juttelemaan ja päädyttiin lopulta muistelemaan meidän Vietnamin matkaa. Kotona herkästi keskustelut pyörii vauva-arjen, kotitöiden ja kalenterin ympärillä. Älkää ymmärtääkö väärin, mä rakastan meidän arkea! Välillä on vaan kiva poistua sieltä kodin seinien sisältä ja eilen tuntui kuin oltaisiin käyty pitkästä aikaa lyhyillä treffeillä (vaikka Saaga olikin mukana 😅).

Osteopatian jälkeen Markus jatkoi matkaa Saagan kanssa kotiin ja mä pääsin vielä käymään äitiysfysioterapeutilla. Sain laittaa tohvelit jalkaan, juoda kupin chai-vanilja teetä ja höpötellä toisen tuoreen äidin kanssa lapsista. Koronan takia ei olla käyty vauvajumpissa, vauvauinnissa, kerhoissa tai missään muuallakaan ja vasta juteltuani sen pienen hetken tämän toisen äidin kanssa tajusin miten paljon mä haluaisin tälläisiä hetkiä lisää. Se pienen pieni juttutuokio merkitsi mulle paljon, mutta samalla jäi hinku jutella vielä lisääkin. Mä voisin hyvin kuvitella, että tykkäsin käydä vauvajumpassa tai vauvakerhoissa. Saisi vertaistukea ja jutella omasta lapsestaan, ylpeyden aiheestaan sellaiselle, joka oikeasti ymmärtää! Positiivisen raskaustestin tehtyäni viime tammikuussa ajattelin jo arkeen kuuluvan viikottainen vauvakerho ja uusia äitikavereita. Osittain nämä fiilikset varmasti ovat myös sitä, kun kotona tulee nyhvättyä kaikki päivät ja aikuista seuraa on tarjolla, kun mies lopettaa työt. Onneksi on olemassa some, jonka kautta on päässyt tutustumaan aivan ihaniin äiteihin. ❤

Sen tiedän etten itse ole vielä valmis jättämään Saagaa mihinkään hoitoon, joten on ihanaa, että tälläisiäkin päiviä on. Sen tiedän, että hymyilin eilen enemmän ja illalla oli enemmän energiaa! Näitä päiviä täytyy järjestää lisää.

❤ Salla

Äidinmaitokylpy

Tissimaito, äidinmaito, rintamaito, taika-aine. Rakkaalla asialla monta nimeä, eikö niin? Jos jotain oon tässä äitiyden aikana oppinut, niin sen, että äidinmaito on ihmeainetta! Äidinmaito sisältää super paljon valkuaisaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvaa, sinkkiä, rautaa, kalsiumia, vitamiineja, valkosoluja, hormoneja ja entsyymejä sekä kasvutekijöitä ia allergeeneja muodostuu ruuasta mitä äiti syö. Siis HUH mikä lista. Me ollaan käytetty rintamaitoa Saagan pieniin haavaumiin ja rähmiviin silmiin ja PUF ne ovat kadonneet ihan muutamassa vuorokaudessa. Eräs seuraajistani myös kertoi parantaneensa koiransa silmätulehduksen rintamaidolla! Ihan super ainetta siis! Nämä meidän jokaviikkoiset äidinmaitokylvyt herättää joka kerta Instagramin puolella keskustelua, joten päätin kertoa teille niistä nyt vähän laajemmin, miten ne toimii ja mitä hyötyä niitä on ottaa.

Me saatiin ekaa kertaa kuulla äidinmaitokylvyistä meidän doulalta ja aloin sitten tutkia asiaa tarkemmin itse. Suomeksi löytyy todella vähän tietoa äidinmaitokylvyistä ja ylipäätään siitä mihin kaikkeen äidinmaitoa voi käyttää (muuhunkin kuin lapsen ravinnoksi). Instagramin puolella kysytyimmät kysymykset joka kerta ovat: Kuinka paljon laitat rintamaitoa ja mihin määrään vettä? Kuinka usein äidinmaitokylpyjä voi ottaa? Auttavatko kylvyt oikeasti?

Miten äidinmaitokylpy tehdään?

No kuinka äidinmaitokylpy sitten valmistetaan ja kuinka lapsi kylvetetään? Saagan iho on ollut todella hyvässä kunnossa, joten olen laittanut itse nyt hieman säästeliäämmin rintamaitoa veteen. Viimeksi ammeelliseen meni 40 ml, jolla vesi muuttui jo maitomaisemmaksi. Suositus Heltlinen sivujen mukaan on 150-300 ml äidinmaitoa (tällä määrällä lähtisin itse liikkeelle, jos Saagalle tulisi iho-ongelmia). Voit käyttää rintamaitoa tuoreeltaan tai vaikka pakastettunakin. Veden tulisi olla kylpyhetkellä 37 asteista ja sameaa maidosta, mutta lapsen vartalon tulisi näkyä läpi. Lisäksi laitan muutaman tipan vauvaöljyä tai kookosöljyä pehmentämään vettä, mutta tämä ei ole pakollista. Me kylvetetään Saagaa 5-15 minuuttia ihan sen mukaan miten Saaga jaksaa olla kylvyssä. Lopuksi kääritään pieni pyyhkeeseen ilman mitään erillisiä huuhteluja ja taputellaan tyttö kuivaksi. Äidinmaitokylpyjä voi ottaa kerran viikossa tai harvemmin. Jos lapsella on vaippaihottumaa tai muita iho-ongelmia voi näitä kylpyjä ottaa muutaman kerran viikossa. Äidinmaito tekee ihosta pehmeän, kosteutetun ja kimmoisan.

Jos haluat lukea lisää englanniksi aiheesta, löydät tietoa esim. täältä.

Äidinmaitokylpyjen hyödyt

Tiesitkö, että tutkimukset ovat osoittaneet, että äidinmaito auttaa vaippaihottumaan yhtä hyvin, kuin 1% hydrokortisonivoide? Äidinmaito sisältää vasta-aineita, jotka taistelevat bakteereita ja infektioita vastaan. Tämän vuoksi se on myös erinomainen luontainen keino parantamaan pienehköjä palovammoja, haavaumia ja kesällä oiva apu myös hyttysen puremiin! Kaulan ja taipeiden pienetkin punoitukset katoavat aina kylpyhetkien jälkeen. Moni on kokenut myös hyötyä äidinmaidosta pienten ihottumien hoidossa, hormoninäpyissä ja alkavan silmätulehduksen hoidossa. Muista kuitenkin, että kunnon silmätulehdukset ja tulehtuneet alueet vaativat aina lääkärin arvion hoidosta ja antibiotin tarpeesta.

Saaga on nyt 3,5 kk ikäinen ja vielä ei olla ikinä tarvittu mitään ihonhoitotuotteita (paitsi Bepanthenia vaippa-alueelle). Meillä ei ole ollut karstaa, isoja hormoninäppyjä, kuivaa ihoa tai kutinaa. Ihan vastasyntyneestä asti me ollaan annettu näitä äidinmaitokylpyjä kerran viikossa ja tämä on meillä riittänyt hyvin. Tämäkin on varmasti yksilöllistä vauvojen kohdalla, mutta äidinmaitokylvyt tekee silti super hyvää vauvan iholle oli iho miten hyvässä tai huonossa kunnossa tahansa.

Vesi muuttuu sameaksi äidinmaidosta, mutta vauvan vartalon näkee silti läpi

VINKKI! Jos sulla on pakkasessa vanhaksi mennyttä rintamaitoa, käytä se ennemmin kylpyyn kuin heität pois (maidon tulee silti tuoksua normaalilta).

Myös mamigogo blogista löytyy infoa äidinmaidosta! Odotatko jo, että pääset kokeilemaan tätä ihmekylpyä ja tekemään teidän kylpyhetkistä entistäkin erityisemmän? ❤ Toivottavasti löysit tästä kirjoituksesta hyötyä ja jaat eteenpäin, että muutkin saavat tietää tästä taikatavarasta. 😉 Ihanaa viikkoa sinne!

Lue myös: vauvan ekat viikot & yllätykset synnytyksen jälkeen

❤ Salla

Vauvan kanssa liikkeellä + hoitolaukun sisältö

Tämä äitiysloma ei ole ollut ihan sitä mitä viime vuoden tammikuussa vielä kuvittelin. Odotin innolla äitiysloman alkua, kahviloissa käymistä ja vauvan kanssa liikkumista. Sellaista aktiivista elämää, jota mulla ei muuten paljoa ollut. Sana kahvilaäiti voi kuulostaa tyhmältä, mutta mulle sen tarkoitusperä on nimenomaan se sosiaalinen elämä ja ystävien näkeminen. Oma arki ennen lasta oli 12,5 tuntisia työpäiviä ja välillä jopa yli 70 tunnin työviikkoja, joten voitte vaan kuvitella ettei mihinkään jaksanut vapaapäivinä lähteä. Onneksi vastapainona tälle oli myös muutaman työpäivän viikkoja, mutta nekin meni sitten lähinnä edellisestä raskaasta työviikosta palautumiseen. Odotin siis äitiyslomaa ja erilaista arkea paljon. Sitä sosiaalista elämää, vauvakerhoja ja vauvauintia, muihin äiteihin ja perheisiin tutustumista. No korona sitten iski ja lujaa. Olin jo asennoitunut siihen, etten muutenkaan alle 3kk lapsen kanssa liiku missään, mutta nyt kun Saagakin on kasvanut täytyy täältä kotoa joskus johonkin lähteäkin. Mitä se tekee lapsen kehitykselle, jos ei ikinä nähdä muita ihmisiä? Iskeekö vierastamisen vaihe jossain kohtaa kovempaa kuin normaalisti iskisi? Kaikenlaista on tullut täällä kotona pohdittua.

Olen tehnyt ehkä liian ison mörön itselleni tästä lapsen kanssa liikkumisesta, mutta mulle tämä on ollut iso juttu. Se jännitys, kun lapsi täytyy ottaa julkisella paikalla ulos vaunuista oli ja on edelleen kamala. Koronan lisäksi nyt on RSV ja influenssakausi menossa pahimmillaan, joten ei turhia Saagan kanssa nyt liikuta tuolla kaupoilla. Itselleni jännitystä vauvan kanssa liikkumiseen ilman pelkoa pöpöistä tuo myös ekoja kertoja se vauvan kanssa itse kulkeminen. Saaga on mun esikoinen ja vasta 3kk ikäinen ja ollaan käyty kodin ulkopuolella ihan kourallisen määrän kertoja. Kaikkea ei silti pysty kotoa käsin hoitamaan. Tämän kauppareissun jäljiltä tuotiin neljä kauppakassillista tavaraa kotiin. Tehtiin etukäteen kauppalista missä kaikkialla täytyy käydä ja valittiin hiljainen ajankohta kauppareissulle. Oltiin maanantaina ennen klo 12 Espresso Housessa kahvilla ja pienellä lounaalla. Oltiin kahvilan sen puolen nurkkauksen ainoat asiakkaat, joka toi itselle turvaa ottaa itkevä lapsi vaunuista syliin. Eihän se edelleenkään sama asia ollut, kuin ennen. Rentous oli kaukana ja pieni hoppu koko ajan kolkutti takaraivossa, ettei olla liian kauaa kodin turvasta pois.


Kahvitteluhetki teki meille aikuisille super hyvää. Se rikkoi vähän meidän arkista kaavaa, jota kotona tulee helposti toistettua. Ollaan käyty Saagan kanssa kerran aikaisemmin kahvilassa, enkä silloin uskaltanut ottaa kertaakaan Saagaa ulos vaunuista (onneksi nukkui koko kahvittelujen ajan). Todella ristiriitaiset tunteet siis ylipäätänsä koko tästä tilanteesta. En muista, että olisin ollut näin hermoheikko ja stressaantunut aikaisemmin ennen lasta. Äitiys on tuonut ihan uudenlaisia puolia itsessäni esiin, joiden fani en itsekään ole. Perimmäinen tarkoitus tälläkin on kuitenkin suojella omaa lasta kaikelta maailman pahalta, vaikka se onkin mahdottomuus. ❤


Saaga on saanut aikamoisen takatukan 😅

Hoitolaukun pakkaaminen on meille myös uutta ja jännää. Me ollaan juuri se perhe joka kotiovella vielä käy koko hoitolaukun sisällön läpi ja varmistaa, että kaikki on mukana. Silti aina jotakin jää! 😅

Hoitolaukusta meiltä löytyy:

  • Vaipanvaihtotaso
  • 2 harsoa (vaipanvaihtoon + pukluharso)
  • Vaippoja 6
  • Bepanthenia
  • Vaihtovaatteet
  • Helistin
  • Neuvolakortti
  • Vaunuheiluri (tämä oli pakko linkata, koska moni ei tiedä mikä tämä on)

Lisäksi kaikki mun omat tavarat kulkee kätevästi hoitolaukussa kuten avaimet, kännykkä, kasvomaski, lompakko, kamera ja vara-akku. Vaunuissa kulkee kaikki ulkovaatteet ja ostokset me pakataan vaunujen alaosaan.

Hoitolaukku: Amazonista. Vaunut Britax Römer Smile III. Magneettinen vaunuverho MiniHelmi.fi

Nyt vaan täytyy alkaa elämään tätä uutta normaalia, kun pidetään kasvomaskia ja kannetaan käsidesiä laukussa mukana, niin kuin kotiavaimia. Ihanaa viikkoa sinne!

❤ Salla

Arkirytmi 24/7 – vauvan ensimmäiset viikot

Ajattelin kirjoitella vähän meidän perheeseen löydetystä rytmistä, jossa Papunen on aika hyvin pysynyt. Hetken se vei, että oppi miten juuri tuo meidän pieni vaippasankari nukkuu, syö ja jaksaa olla hereillä, mutta nyt on päivästä toiseen menty aika samanlaisella kaavalla, joka ilmeisestikin on nyt ainakin hetkellisesti meidän arkirytmi. Tänään tulee pikkuisella täyteen kolme viikkoa ja nuha edelleen vähän vaivailee. Onneksi on edelleen virkeä itsensä ja syö hyvällä ruokahalulla. Pientä koksoisleukaakin alkaa jo olemaan, joten eiköhän painoa ole hyvin tullut pienelle lisää.

Arkirytmi vauvan kanssa

8:00 Täällä heräillään yöunilta. Papunen kitisee korissaan sängyn vieressä Otetaan vielä vaipan vaihdon, imetyksen ja aamun pusuttelujen jälkeen pieniä pätkiä unta. Vaippa vaihdetaan yön jäljiltä vielä hämärässä valaistuksessa, eikä päivävaatteita välttämättä vielä laiteta. Äidillä on pieni toivonkipinä jatkaa pieniä pätkiä unta. Pikkuinen ei enää nukahda, joten käyn tekemässä aamukahvit ja hakemassa sohvalle valmiiksi tehdyn aamupalan, jota saan tuijotella vielä muutaman tunnin, ennen kuin pääsen oikeasti itse syömään ja aloittelemaan aamua. Markus on aloitellut jo keittiön pöydän ääressä töitä. Tissitakiainen viihtyy aamusta tiuhaan tissillä ja väliajat tykkää pällistellä lautassilmillään erilaisia valoja ja kasvoja. Suihkautetaan D-vitamiini pikkuisen suuhun ja Disneyn piirretyt pyörii äidille sivusilmällä katseltavana vieressä.

12:00 Vaippa on taas täynnä ja päivävaatteet vaihdetaan päälle samalla, kun laitetaan kuivat pöksyt jalkaan. Pikkuinen on juuri nukahtanut rinnalta pidemmille unille omaan korikehtoonsa, jonka olen nostanut mun viereen olkkariin. Onhan sitä juuri tullutkin kolmisen tuntia valvottua ja pällistelyä maailmaa. ❤ Tässä välissä, kun kuorsaus käy on hyvä väli tehdä vähän kotitöitä. Hoidan pyykit, tiskit, petaan sängyn ja teen ruuan. Markuksella alkaa kohta ruokatauko, joka saadaan nauttia kahdestaan kuunnellen vauvan tuhinaa. Kirjoittelen ruuan jälkeen vielä blogia ja vien Tedin lyhyelle lenkille Papusen vielä nukkuessa kehdossa.

16:00 Pikkuinen alkaa taas vähän kitistä korissaan. Nostetaan prinsessa syliin tissille, josta nopeasti juokin vatsansa täyteen. Markus on päässyt töistä ja vaihtaa Papuselle taas puhdasta vaippaa. Yleensä käydään vaunulenkillä, mutta tänään nuhan takia jää vaunulenkki käymättä. Sylitellään kotona ja tehdään jumppaa vatsallaan leikkimatolla. Hierotaan jalkoja, pussaillaan ja jutustellaan.

18:00 Hereillä ollessa vielä pinnistellään kakat pöksyyn ja tyytyväisenä yritetään heti nukahtaa. Vielä jaksetaan päivittäin ihmetellä Markuksen kanssa kuinka paljon tämä prinsessa oikein pissaa ja kakkaa. Markus käy vielä vaihtamassa uuden vaipan ja sitten vedelläänkin taas unia (tissin kautta). Unet kestää taas useamman tunnin, mutta tällä kertaa ne nukutaankin sylissä. Omat iltatoimet ja syömiset saadaan taas tällä välillä hoidettua, kun pikkuinen tuhisee unissaan.

21:00 Pikkunen alkaa taas heräilemään unilta. Nostan unikeon taas rinnalle ja tunnustelen kuinka täpötäynnä taas vaippa on. Neiti on kova tyttö pissailemaan. Lähdetään vaipan vaihtoon ja vaihdetaan yöpyjama päälle. Kauaa ei jaksata nyt valveilla ollakaan, kun taas simahdetaan uuden syötön jäljiltä yöunille. Alan tekemään seuraavalle aamulle aamupalaa, granolaa tai mangotuorepuuroa yleensä.

22:00 Vihdoin on nukahdettu taas unille ja kehto siirretty takaisin makuuhuoneeseen äidin viereen. Spotifystä soi white noise -soittolista, joka alkaa aina meren kohinalla. Omat iltatoimet on hoidettu jo ennakkoon, eli päästään itsekin nukkumaan. Kännykän selaaminen on kokonaan jäänyt, koska joka minuutti on arvokasta nukkuma-aikaa. Katselen jo ennakkoon kellosta, että 01-02 välillä tulee taas heräiltyä, eli vielä kerkeää nukkumaan reilu kolmisen tuntia.

01:00 Papunen alkaa kitisemään ja heilumaan korissaan. Imetän ja tunnen taas kuinka vaippa on täynnä. Markus heräilee vaihtamaan vaipan ja tuo takaisin Papusen syömään. Syötön aikana tehdään vielä kakat ja lähdetään uuteen vaipan vaihtoon. Syötöissä ja vaipan vaihdoissa onkin mennyt jo tunti, kunnes saan siirretty nukahtaneen pikkuisen taas koriinsa ja itse jatkamaan unia. Markuskin tuhisee jo vieressä.

06:00 Korissa taas heilutaan ja kitistään. Herääminen on nopea, sillä pikkuinen syö ja nukahtaa välittömästi tissille, josta siirretään taas koriin nukkumaan. Herääminen kestää vain 15-30 minuuttia ja taas päästään jatkamaan unia. Markus harvoin edes herää tähän ja siellä puolella sänkyä herätysvalo onkin jo alkanut syttymään työpäivän alkamisen merkiksi. Seuraavaksi päästäänkin taas päivän ja tekstin alkuun.


Aika lailla meidän arki koostuu nyt tästä. Ajat saattavat heitellä tunnilla tai kahdella. Itkumaratoneilta on vielä säästytty ja Papunen on enemmän hiljainen tuijottelija, joka itkee vain hetkellisesti, kun haluaa tissille. Eiköhän tämäkin vielä ajan kanssa muutu. Tällä hetkellä nuhan takia arkirytmiin kuuluu myös nenästä limaimut aina herätessään, mutta toivotaan, että pikkuinen jo kohta paranisi. Arki varmasti kohta taas muuttuu, mutta näin on ensimmäiset kolme viikkoa nyt menty. Niin ihanaa seurailla tuon pikkuisen kasvua ja kehitystä. ❤

Lue myös: vauvan rytmi 4kk & vauva-arkea helpottavat tuotteet

❤ Salla

vauvakupla – imetyksen haasteet, baby blues ja ensimmäinen nuha

Täällä blogin puolella onkin nyt ollut vähän hiljaisempaa ja vauvakin kerkesi jo syntyä tässä välissä. Niin kuin otsikosta voikin päätellä, ei tämä meidän vauvakupla ole ollut ihan sitä mitä odotin. En oikeastaan edes tiedä mitä odotin, muuta kuin vauvan nuuhkuttelua ja valvottuja öitä.

Ensimmäinen viikko kotona meni täysin sumussa, mieliala oli matalalla ja kaikki itketti. Pienikin näppylä, vaippaihottuma ja jopa kätkytkuolema tuli taas Googleteltua ja kaikki varmuus ja tietämys lapsista ja vauvoista oli tipo tiessään. En muista juurikaan nukkuneeni, koska heräsin joka ikiseen pieneenkin inahdukseen, joka vauvasta lähti. Täytyy tässä kohtaa jo hehkuttaa ja ylistää omaa miestä, joka on herännyt vaihtamaan vaippoja, tuomaan sänkyyn yöpalaa ja lohduttamaan tätä itkevää äitiä yön pimeinä tunteina. En tiedä miten olisin pärjännyt ilman tätä selväjärkistä miestä, joka ei panikoidu kaikista pienistä inahduksista. ❤

Baby blues alkaa pikkuhiljaa vasta nyt menemään ohitse ja meidän Papunen on jo 16 päivän ikäinen. Itse ajattelin ennen lasta baby bluesin tarkoittavan sitä, ettei omasta lapsesta alussa välitäkään, mutta todellisuudessa se oli mielialan laskua ja kokoaikaista itkua. Huoli tuosta omasta maailman rakkaimmasta kääröstä on joka päivä kova, eikä alun imetysongelmat ja nyt ensimmäinen nuha helpota tätä huolta yhtään.

Kotiuduttiin synnytyssairaalalta omasta toiveesta jo, kun Papunen oli 24 tunnin ikäinen. Imetys sujui kyllä jotenkin ja tuntui. että lapsi jäi rinnalta tyytyväiseksi. Kotona alkoi imuotteen löytämisen kanssa olemaan ongelmia ja nännit olivat kokoajan rikki. Joka imetyskerta sattui ihan kauheasti ja Markus lähti jopa ostamaan rintakumeja, että saisin edes jotenkin ruokittua tuota lasta. Itselle oli todella rankkaa, kun imetys oli ollut niin vahvana toiveena mielessä ja tuntui etten riitä omalle lapselleni. Espoon sairaalan kätilön kontrollikäynti 3 vrk iässä vain pahensi omaa mielialaa ja jäi fiilis, etten osaa hoitaa omaa lastani ja pidän tarkoituksella nälässä. Muutenkin koko käynti oli täysi floppi ja taas itkien meni kotimatka autossa. Onneksi heti seuraavana päivänä nousi maito kunnolla rintoihin ja imetys alkoi onnistua jo paremmin sekä meidän doula tuli tsemppaamaan ja antamaan vielä imetysohjausta. Tästä lähtien on imetys sujunut super hyvin. Välillä edelleen on imuote kapea, eli alahuuli jää vauvalla rullalle, jolloin imetys sattuu, mutta suurempi ongelma on nyt suihkutissien kanssa. 🤦‍♀️ Maitoa siis hyvinkin riittää ja pissavaippoja tulee enemmän, kuin ehtisi vaihtaa. ❤

Nyt meidän Papusella on kolmatta päivää nuhaa ja tuota oman lapsen korinaa on ihan kamalaa kuunnella. Onneksi Babyvacilla lähtee räkä super hyvin pois ja pikkuinen jaksaa olla oma virkeä itsensä hereillä ollessaaan. Ruoka maistuu ja pissaa tulee hyvin. Ei siis syytä huoleen, mutta silti huoli on kova. ❤ Ollaan oltu super varovaisia. Missään ei olla tämän pikkuisen kanssa käyty, edes lähikaupassa ja vieraatkin on pidetty ihan minimissä ja vaan meidän perheet ja kummivanhemmat ovat Papusta päässeet katsomaan. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä lähtee yhtä nopeasti kuin tulikin ja saa taas pikkuinen nauttia täysin terveistä päivästä. Vaunulenkit on nyt hetkeksi tauolla. 🍂

Toivotaan, että tämä äitiys lähtee tästä nyt paremmin käyntiin. ❤

❤ Salla