Vauvan kanssa liikkeellä + hoitolaukun sisältö

Tämä äitiysloma ei ole ollut ihan sitä mitä viime vuoden tammikuussa vielä kuvittelin. Odotin innolla äitiysloman alkua, kahviloissa käymistä ja vauvan kanssa liikkumista. Sellaista aktiivista elämää, jota mulla ei muuten paljoa ollut. Sana kahvilaäiti voi kuulostaa tyhmältä, mutta mulle sen tarkoitusperä on nimenomaan se sosiaalinen elämä ja ystävien näkeminen. Oma arki ennen lasta oli 12,5 tuntisia työpäiviä ja välillä jopa yli 70 tunnin työviikkoja, joten voitte vaan kuvitella ettei mihinkään jaksanut vapaapäivinä lähteä. Onneksi vastapainona tälle oli myös muutaman työpäivän viikkoja, mutta nekin meni sitten lähinnä edellisestä raskaasta työviikosta palautumiseen. Odotin siis äitiyslomaa ja erilaista arkea paljon. Sitä sosiaalista elämää, vauvakerhoja ja vauvauintia, muihin äiteihin ja perheisiin tutustumista. No korona sitten iski ja lujaa. Olin jo asennoitunut siihen, etten muutenkaan alle 3kk lapsen kanssa liiku missään, mutta nyt kun Saagakin on kasvanut täytyy täältä kotoa joskus johonkin lähteäkin. Mitä se tekee lapsen kehitykselle, jos ei ikinä nähdä muita ihmisiä? Iskeekö vierastamisen vaihe jossain kohtaa kovempaa kuin normaalisti iskisi? Kaikenlaista on tullut täällä kotona pohdittua.

Olen tehnyt ehkä liian ison mörön itselleni tästä lapsen kanssa liikkumisesta, mutta mulle tämä on ollut iso juttu. Se jännitys, kun lapsi täytyy ottaa julkisella paikalla ulos vaunuista oli ja on edelleen kamala. Koronan lisäksi nyt on RSV ja influenssakausi menossa pahimmillaan, joten ei turhia Saagan kanssa nyt liikuta tuolla kaupoilla. Itselleni jännitystä vauvan kanssa liikkumiseen ilman pelkoa pöpöistä tuo myös ekoja kertoja se vauvan kanssa itse kulkeminen. Saaga on mun esikoinen ja vasta 3kk ikäinen ja ollaan käyty kodin ulkopuolella ihan kourallisen määrän kertoja. Kaikkea ei silti pysty kotoa käsin hoitamaan. Tämän kauppareissun jäljiltä tuotiin neljä kauppakassillista tavaraa kotiin. Tehtiin etukäteen kauppalista missä kaikkialla täytyy käydä ja valittiin hiljainen ajankohta kauppareissulle. Oltiin maanantaina ennen klo 12 Espresso Housessa kahvilla ja pienellä lounaalla. Oltiin kahvilan sen puolen nurkkauksen ainoat asiakkaat, joka toi itselle turvaa ottaa itkevä lapsi vaunuista syliin. Eihän se edelleenkään sama asia ollut, kuin ennen. Rentous oli kaukana ja pieni hoppu koko ajan kolkutti takaraivossa, ettei olla liian kauaa kodin turvasta pois.


Kahvitteluhetki teki meille aikuisille super hyvää. Se rikkoi vähän meidän arkista kaavaa, jota kotona tulee helposti toistettua. Ollaan käyty Saagan kanssa kerran aikaisemmin kahvilassa, enkä silloin uskaltanut ottaa kertaakaan Saagaa ulos vaunuista (onneksi nukkui koko kahvittelujen ajan). Todella ristiriitaiset tunteet siis ylipäätänsä koko tästä tilanteesta. En muista, että olisin ollut näin hermoheikko ja stressaantunut aikaisemmin ennen lasta. Äitiys on tuonut ihan uudenlaisia puolia itsessäni esiin, joiden fani en itsekään ole. Perimmäinen tarkoitus tälläkin on kuitenkin suojella omaa lasta kaikelta maailman pahalta, vaikka se onkin mahdottomuus. ❤


Saaga on saanut aikamoisen takatukan 😅

Hoitolaukun pakkaaminen on meille myös uutta ja jännää. Me ollaan juuri se perhe joka kotiovella vielä käy koko hoitolaukun sisällön läpi ja varmistaa, että kaikki on mukana. Silti aina jotakin jää! 😅

Hoitolaukusta meiltä löytyy:

  • Vaipanvaihtotaso
  • 2 harsoa (vaipanvaihtoon + pukluharso)
  • Vaippoja 6
  • Bepanthenia
  • Vaihtovaatteet
  • Helistin
  • Neuvolakortti
  • Vaunuheiluri (tämä oli pakko linkata, koska moni ei tiedä mikä tämä on)

Lisäksi kaikki mun omat tavarat kulkee kätevästi hoitolaukussa kuten avaimet, kännykkä, kasvomaski, lompakko, kamera ja vara-akku. Vaunuissa kulkee kaikki ulkovaatteet ja ostokset me pakataan vaunujen alaosaan.

Hoitolaukku: Amazonista. Vaunut Britax Römer Smile III. Magneettinen vaunuverho MiniHelmi.fi

Nyt vaan täytyy alkaa elämään tätä uutta normaalia, kun pidetään kasvomaskia ja kannetaan käsidesiä laukussa mukana, niin kuin kotiavaimia. Ihanaa viikkoa sinne!

❤ Salla

Raskaushehku

Toinen kolmannes menossa, tänään rv 18+0 ja olo alkaa vihdoin helpottaa. Aiemmassa postauksessa kirjoitelinkin jo siitä kuinka ensimmäisellä kolmanneksella ei tarvinnut oksentaa. No nyt toisella kolmanneksella noin viikko meni joka toinen päivä oksennellessa ja joka toinen päivä taas nesteitä tankatessa. Tämä toinen kolmannes pitäisi nyt kuulemma olla sitä ihanaa aikaa ja ainkain itsestä on tuntunut siltä. Toki pieniä juttuja, kuten aamuiset päänsäryt, pienet vatsakivut, lonkkakivut sekä väsymys edelleen vähän vaivaavat ja välillä ärsyttävät. Selkeästi kyllä olen silti huomnnut, että ensimmäisen kolmanneksen väsymys oli aivan erilainen sekä pahoinvointi paljon pahempaa 😴.

Kerrottiin viime viikolla myös täällä sosiaalisenmedian puolella meidän raskaudesta ja ihanan paljon on sadellut onnitteluita, kiitos kaikille niistä! 🙏 Laittelen tähän vielä niitä kuvia joilla asiasta kerrottiin. Olen ihan jo innoissani tästä blogin kirjoittelusta ja ihanahan näitä on jälkikäteenkin sitten lueskella.

Tämä raskaus on ollut jo nyt täynnä erilaisia tuntemuksia ja viime viikolla ensimmäistä kertaa tuntui pientä popparin poksahtelua alavatsalla/kohdun kohdalla. Olisiko se voinut olla vauva? Vai vaan pieru hukassa? 💁 Eilen viimeksi taas tuntui samassa kohdassa muutama poksahdus. Jännää! Kun ei aikaisempia raskauksia ole niin ei voi kun vain kuvitella milta sellaiset vauvan liikkeet voisivatkaan tuntua. Liikkeet tuntuu parhaiten sohvalla röhnäten iltaisin, joten voisin kuvitella sen olevan vauva.


Ensi sunnuntaina mennään Markuksen kanssa käymään ultrassa ja toivotaan, että sukupuoli näkyisi. Meillä ei ole toiseita siitä kumpaa sukupuolta halutaan, pääasia kun olisi terve napero. Enemmän nimi-ideoita olisi tytölle, mutta silti tuntuu enemmän, että tämä vauva olisi poika. Markus ei ole päässyt vielä ulriin mukaan ja muutaman viikon päästä olisi taas rakenneultra jonne joudun menemään yksin. Halutaan mennä kuienkin sukupuoli selvittämään yhdessä. Haluan myös, että Markuskin pääsee kokemaan ultrassa olon ja näkemään ihan livenä vauvan liikkeet 😍. Haluan kyllä jo kuumeisesti nähdä miten Markus reagoi, kun näkee vauvan siellä masussa kasvamassa ❤ .

Mites te muut jotka olette olleet/olette raskaana? Miten meni tämä toinen kolmannes? Oliko teillä raskaushehu kaukana vai saitteko nauttia hyvästä olosta? 😊

Aurinkoista torstaita!

❤ Salla

Epidemiahäät

Unelmahäät ulkomailla kahdestaan karaten vaihtuivat lennosta. Kerroinkin jo aiemmassa blogikirjoituksessa, kuinka meidän Santorinihäät vaihtuvat Suomen pienimuotoiseksi perhejuhlaksi. Meille oli kuitenkin alusta asti selvää, että haluttiin vain molempien perheet paikalle ja isoimpana toiveena oli, että Tedi pääsi myös mukaan ❤ .

Santoriinin häiden suunnittelusta meillä oli jäänyt jo estettömyystodistukset, hääpuvut ja sormukset kaiverrettuna valmiiksi. Päätettiin, että järjestetään kuitenkin ne häät, kun osa työstäkin on jo tehty. Hääpaikan valinta oli helppo! Olin jo monta vuotta sitten sanonut, että Kalviikissa on ihanan näköinen huvila nimeltä Villa Andania, jossa olisi ihana mennä joskus naimisiin. Ollaan käyty uittamassa koiria jo vuosia ihan siinä Villa Andanian vieressä rannalla, joten paikka oli jo puoliksi tuttu.

Hääasusta sen verran, että olen aina halunnut kukkaseppeleen ja nyt ihastuin eukalyptukseen, joka muistuttaa ainakin mua Kreikasta ja Santorinista. Hääpuvun ostin jo noin vuosi sitten, mutta en kyllä ollut ajatellut sitä hääpuvuksi silloin. 😄 Olen aina pitänyt hieman yksinkertaisemmasta mekosta ilman röyhelöitä.

Hääpäivän aamuna mua jännitti ihan hirveästi etten vaan voi pahoin. Olin edellisellä viikolla monena päivänä oksennellut tämän masuasukin vuoksi. Onneksi herätessä olo oli hyvä, enkä edelleenkään voinut uskoa, että me mennään tänään naimisiin! Laittauduttiin yhdessä kotona ja hiusten laitossa sitä aikaa vasta kuluikin. Mun vanhemmat tuli hakemaan meitä täältä kotoa ja ajettiin yhtä matkaa juhlapaikalle. Tedi tietysti luuli, että ollaan vaan uimaan menossa, mutta oli kuitenkin onnellinen, kun juhlapaikalla oli buffetti 🐶. Mun sisarukset ja Markuksen vanhemmat saapuivat melkein heti perässä paikalle ja päätettiin, että suoritetaan vihkiminen ulkona. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Vihkijän tullessa paikalle, hän tarkisti meidän henkilöllisyyden ja asetuttiin vihkipaikalle. Ei haluttu vihkimisen aikana mitään puheita pitää ja vihkiminen olikin ohi noin kahdessa minuutissa 🙈. Vaihdettiin sormuket ja pussattiin päälle! Mentiin vihkimisen jälkeen ottamaan hääkuvia laiturille. Markuksen sisko avusti tässä hommassa, eikä meillä ollut virallista kuvaajaa. Oltiin ostettu Theron Catering:istä häämenu, joka oli aivan taivaallisen hyvä! Ei voida kun suositella. Menuun kuului alkuruoka, pääruoka, hääkakku ja kahvit. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja intiimi. Häiden lopuksi otettin vielä muutamat kuvat pihalla ja mentiin yhdessä kotiin. Toiveena on, että tämän koronaepidemian jälkeen päästään vielä juhlistamaan meitä jonnekin kylpylähotelliin yhdessä ennen papusen syntymää. Ajateltiin myös mennä uusimaan jonain päivänä meidän vihkivalat ulkomaille, niin saadaan myös ne häät, jotka alunperin oltiin suunniteltu. ❤

Mitä häät sitten maksoivat? Tilasin häämekon Lulus:ista ja mekko maksoi kuljetuksineen n. 85€. Sormus kaiverrettuna 650€. Kukkakimppu + seppele + sulhasen viehe = 95€. Juhlapaikka + catering = 2000€. Maistraatin vihkijä paikalle viikonloppuna = 250€. Alkoholijuomat 50€. Eli häiden hinnaksi tuli pyöreästi noin 3130€.

Tässä vielä muutamia kuvia meidän päivästä. ❤

❤ Salla

Hieman erilainen loma

Edessä viimeinen 12 tunnin työpäivä ennen kahden ja puolen viikon lomaa! En edes muista kuinka monta kertaa katsoin töissä kellosta, paljonko työpäivää on vielä jäljellä. Koko työpäivän mun vastuulla oli koronapuhelin ja voin kertoa, että koronat tuli korvista ja isosti kun töistä lähdin. Tuntuu että kaikki muu tästä elämästä on kadonnut ja korona tullut tilalle. Vapaa-ajan puheenaiheet, netti ja uutiset, työpaikka ja stressi siitä perutaanko nyt lomat. Pelko siitä miten korona vaikuttaa raskauteen, kuulunko riskiryhmään? Pelko omien perheenjäsenten ja vanhempien puolesta. Stressi asunnon myynnistä, jne. 


Oltiin Markuksen kanssa jo viime syksynä päätetty pitää yhteinen loma keväällä, jolloin päästäisiin taas reissailemaan. Oltiinkin varattu jo loma Kreikkaan Santorinille, maksettu hotelli ja lennot. Ollaan oltu Markuksen kanssa kihloissa nyt reilut puolitoista vuotta. Seitsemäs vuosipäivä oli tulossa nyt keväällä 4.4 ja päätettiin, että karataan naimisiin ulkomailla. Täydellistä ja niin meidän näköistä! Oltiin järjestetty häät, maksettu ennakkomaksut, hoidettu viralliset paperityöt, haettu Apostille leimat ja postitettu papereita Kreikkaan. Kaikki oli valmista jo helmikuussa ennen kuin matkustuskielto tuli 12.3.20 voimaan. Harmitus oli suuri ja muutaman päivän surun jälkeen päätettiin, ettei korona meitä estä menemästä naimisiin.

Ollaan nyt lomalla järjestelty pienimuotoisia 10 henkilön häitä. Vain meidän molempien vanhemmat ja sisarukset, joiden kanssa ollaan muutenkin oltu tekemisissä. Varattiin yksityinen tila Kalviikista, paikka nimeltä Villa Andania. Paikalle ollaan järjestetty ruuat catering yrityksen kautta sekä vihkijä tulee maistraatin kautta meidät vihkimään. Saadaan sittenkin pitää meidän häät vuosipäivänämme, joka on meille iso juttu! ❤


Ollaan monesti tämän loman aikana juteltu Markuksen kanssa siitä, ettei me kyllä olla vuosikausiin vietetty lomaa näin kokonaan kotosalla ilman, että oltaisiin jossain reissun päällä menossa. Tämä loma on ollut kyllä silti ikimuistoinen ja ihana. Olen viettänyt ihan hurjan paljon aikaa tässä korituolissa, mun lempipaikalla parvekkeella. Häät on vielä tulossa ja minusta tulee rouva! Asunto on myyty ja vuokra-asuntokin on nyt löydetty Markuksen sukulaisen ansiosta. Kaappeja on jo vähän myös tyhjennetty. Tedi on nauttinut pitkistä ulkolenkeistä ja meidän 24h seurasta niin, että näkyy ja ollaan saatu pitkästä aikaa viettää paljon kaksinkeskistä aikaa Markuksen kanssa. Ei siis valitettavaa! ❤

Kerron vielä häistä tarkemmin seuraavassa blogipostauksessa.

Ihanaa viikkoa kaikille ja nauttikaa näistä ihanista aurinkoisista päivistä!

❤ Salla