Isyyspakkaus

Mä tein Markukselle isyyspakkauksen. Teemana oli keskittyä hänen jaksamiseen vauva-arjen keskellä, eikä niinkään vauvan hoitoon liittyviin asioihin. Eli siis enemmänkin hemmottelupaketti isälle ❤ . Olen nyt muutaman kuukauden tätä rakennellut ja nyt vihdoin, kun Markus kävi yhden päivän toimistolla, pääsin tekemään tämän rauhassa loppuun. Markus sai tämän siis aiemmin viime viikolla ja laitoinkin esittelyvideota jo silloin paketin sisällöstä. Videot on tallennettu raskaus highliteen, jos et vielä nähnyt niitä ❤ . Tein illalla mangolassit ja laitoin paketin odottamaan juomien kanssa parvekkeelle. Markus tuli kotiin, ja pyysin häntä tulemaan katsomaan ostoksia parvekkeelle, joita olin tehnyt. Siellä odotti sitten isyyspakkaus ja pienet iltapalat raskaan työn raatajaa. Yllätys siis onnistui ja mies oli iloinen 🙂 . Mitäkö sitten paketti sisälsi? Paketissa oli rutkasti kofeiinia tulevia valvottavia öitä varten, hieman omaa-aikaa isälle, perisuhdeaikaa, huumoria sekä miehen lempparisuklaata. Pakettiin en laittanut korvatulppia, koska miehellä on jo omat vakiot mitä käyttää. En myöskään löytänyt mistään kaupasta I ❤ DAD sukkia, jota olisivat olleet ihanat tähän (myöhemmin löysin sellaiset Cubus Kids:istä). Pakettia olisi voinut suurentaa vaipoilla ja erilaisilla vauvan hoitoon liittyvillä tavaroilla, mutta tämä tosiaan oli nyt enemmän isän jaksamiseen keskittyvä paketti.

Paketin sisältö:

  • Lavazza espressopapuja 1 kg
  • Nocco kofeiinipitoisia virvoitusjuomia 3 kpl
  • Vauvan bodyjä 2 (tilattu Amazonista)
  • Fazermint suklaarasia
  • Fazer Café 30 € lahjakortti (parisuhdeaikaa)
  • PS Store 50 € lahjakortti (isän omaa-aikaa)
  • Biotherm Homme – Total Recharge Eye silmänympärysvoide turvonneille ja tummille silmänalusille
  • Glade ilmanraikastin
  • Vapaudut vaipanvaihdosta kortteja 4 kpl
  • Huumoriohjeet, kuinka olla hyvä isä – mitä ei saa tehdä
  • Kirje

Itse paketti oli vain vanha pahvilaatikko, jonka löysin varastosta muuton jäljiltä. Päällystin sen ruskealla lahjapaperilla ja laitoin juuttinarulla paketin kiinni. Sisälle laitoin mustaa silkkipaperia peittämään tuotteet, jotta kirje ja isänä olemisen ohjeet hän bongaisi heti ja sitten pääsisi vasta itse tuotteiden kimppuun. Vaipanvaihdosta vapautumiskorttien sekä isyyden ohjeet -kuvat löysin Pinterestistä ja vain printtasin ne. Vauvan bodyt toivat persoonaa tähän boxiin, koska ollaan molemmat kovia Marvel faneja sekä mies tykkää kovasti omalla ajallaan pelailla pleikkarilla. Näin sain tästä boxista ihan mieheni näköisen ❤ . Tilasin bodyt Amazon.de:stä, niin vältyin myös tullimaksuilta, kun ei tarvinnut jenkeistä asti kuljettaa näitä meille. Persoonaa toi myös miehen lempparijuomat sekä suklaa.

Täällä jo innolla sekä vähän kauhullakin odotetaan milloin Papunen päättää ulos itsensä puskea. Jäädään seurailemaan tilannetta. 🤰

❤ Salla

Kummikutsut

Kummit meidän pienelle syyskuiselle Papuselle on nyt valittu ja tällä tavalla me heitä pyydettiin kummivanhemmiksi. ❤

Tällä viikolla saatiin vihdoin pyydettyä loputkin kummit meidän Papuselle. ❤ Kummeja tulee olemaan yhteensä neljä, joista kaksi ovat perheenjäseniä ja kaksi ovat ystäviä. Kaikki kummit ovat epävirallisia kummeja, koska emme kuulu kirkkoon. Haluttiin kuitenkin suoda meidän pienelle kummivanhemmat, sellaiset fiksut aikuiset, jotka auttavat häntä elämän varrella (ja ehkä vähän meitä vanhempiakin 😅).

Sain idean Facebookista, kun näin mainoksen Fazerilta räätälöidystä suklaalevystä. Ajattelin, että tuohan olisi aivan ihana tapa tehdä kummikutsut! Menin Fazerin sivuille ja aloin miettimään mitä ihanaa tähän kääreeseen voisi kirjoittaa. Takakanteen sai melko lyhyen kirjoituksen tehtyä ja aluksi ajattelin, että olisi ollut kiva kirjoittaa hieman pidempi teksi. Hyvä tästä kuitenkin tuli! 🙂 Kääreeseen hain tarpeet Sinellistä sekä Clas Ohlsonilta. Kaikki kummit suostuivat, joka tietysti oli pääasia, mutta oli kiva tehdä kummikutsut hieman erilaisella tavalla. ❤ Nyt voi tulevat kummivanhemmat heittää jalat pöydölle ja nauttia suklaasta, kun ei vielä kiusata kaiken maailman kysymyksillä 😅.

Miten te olette kysyneet läheisiänne kummivanhemmiksi? ❤

❤ Salla

Raskaus ja sairasloma – häpeää vai viisautta?

Eilen availin vähän tätä asiaa Instagramin puolella ja se saikin todella paljon tunteita teissäkin kaikissa aikaiseksi. Kamala huomata miten monella teistäkin on ollut tismalleen sama ongelma saada sairaslomaa. Puhun nyt varsinkin loppuraskaudesta, koska kokemusta mulla ei ole ollut muuten sairaloman tarpeesta raskausaikana. Jos joku ei vielä tiennyt, niin olen siis töissä lasten päivystyksessä sairaanhoitajana, jossa työpäivät kestää yleensä 8-12,5 tuntia, mutta nyt loman jälkeen mulla oli tarkoitus tehdä enää kahdeksan tuntisia päiviä. Työ sisältää kaikkea mahdollista: traumapotilaat, alkointoksit, psykiatriset, kipsattavat, hengitysvaikeudet, kouristavat jne. Lista jatkuu vaikka kuinka pitkälle.

Aloitetaan sillä, että en siis tykkää olla sairalomalla, enkä todellakaan turhaan saikuta. Mulla on aivan ihanat työkaverit ja on kiva olla töissä! Tykkään mun työstä huom silloin, kun se ei fyysisesti mua satu ja silloin kun siinä ei ole riskejä siihen, että lapsi syntyy sinne työpaikan lattialle. 💁‍♀️ Sairaslomapäiviä on kertynyt tasan kaksi tämän raskauden takia. Ensimmäisellä kolmanneksella kovien lonkkakipujen takia sekä vähän ennen loman alkua toisen kolmanneksen lopulla yksi päivä kovien selkä- ja vatsakipujen vuoksi. Rv 23 oli mulle sellainen, jolloin ekaa kertaa alkoi töissä tuntumaan, jos ei moneen tuntiin taukoja pitänyt. Lähinnä siis alkoi pienesti supistella ja jaloissa alkoi todella nopeasti tuntumaan. Lähemmäs loman alkua mentäessä eli rv 26-27 alkoi olemaan tosi kauheita nilkkaturvotuksia, väsymystä ja muutenkin ärsyynnyin super helposti kaikesta. Mielialat vaihteli hurjasti ja supisteli jo jonkin verran välillä kipeästikin. Silloin supistukset oli enemmänkin harkkasuppareita. Loman ensimmäinen viikko oli ihana eli rv 29. Ei juurikaan supistellut ja olo oli hyvä! Olin varma, että töihin vielä pääsen. Toisella lomaviikolla koiralenkeillä alkoi välillä kipeästi supistella ja selkä saattoi iltaisin olla kipeä. Rv 30-31 ovat nyt olleet sellaisia, jolloin jo koiralenkin ensimmäisen viiden minuutin aikana alkaa kipeästi supistaa ja pitää ihan pysähtyä hetkeksi. Kipeitä supisteluja tulee koko koiralenkin, jonka takia niiden pituus on lyhentynyt huomattavasti. Alaselkä on todella kipeä liikunnan jälkeen ja varsinkin iltaisin. Kyljen kääntäminen sängyssä on täyttä tuskaa nukkumaan mennessä, koska selkäkivut on niin voimakkaat. Paineen tunnetta on myös ollut liikkuessa tuolla alakerran puolella aaltomaisesti sekä liitoskipuja on nyt muutaman viimepäivän aikana myös ollut ekoja kertoja.

Ihan vain pienien itkuraivareiden jälkeen, kun harmitti, ettei töihin oikein ole enää menemistä otin viime viikolla yhteyttä neuvolaan, josta käskettiin ottaa yhteyttä työterveyteen, josta käskettiin ottaa yhteyttä omaan terveysasemaan. Neuvolassa ei ollut akuuttiaikoja ja sanoivat etteivät koskaan hoida tällaisia akuutteja sairastapauksia. Työterveydestä sanottiin, että raskauteen liittyvät vaivat kuuluvat aina neuvolaan tai sitten ihan Naistenklinikan päivystykseen. Kehottivat kuitenkin olemaan myös omaan terveysasemaan yhteydessä. No itse päivystyksessä työskentelevänä päätin, ettei tämä nyt mikään päivystysasia ole, kun on kyse jo hieman pidempiaikaisista vaivoista eikä akuuttia hätää nyt ole. Päätin ottaa yhteyttä vielä omalle ta:lle, josta myöhemmin samana päivänä sain viestin, ettei aikoja ole ja saisin palvelusetelin yksityiselle, jossa voisin asiani kanssa käydä. Sain seuraavalle viikolle lääkärin ajan Mehiläisestä.

Lähdin aamulla suoraan sängystä kohti Mehiläistä. Mulla oli aika klo 8:40 aamulla. Lääkäri oli myöhässä puolituntia. Mut otti vastaan n. 60-vuotias naislääkäri, joka vaikutti aluksi ihan mukavalta. Kun lääkärille sitten valkeni, että olen sairaslomaa töihin hakemassa ääni muuttui täysin kellossa. Lääkäri alkoi puhua vain ja ainoastaan omalle näppäimistölleen ja mumisi niin hiljaa etten saanut mitään selvää mitä hän kyseli. Kerroin avoimesti omasta voinnistani ja sanoin, että päivän mittaan vointi aina huononee. Kerroin kipeistä supistuksista, alaselän kivuista, paineen tunteesta, alhaisista verenpaineista, liitoskivuista ja päänsärystä, jota on ollut myös lähes päivittäin. Lääkäri luotti siihen, että hemoglobiini joka on tarkastettu viimeksi n. kuukausi sitten on varmasti vielä sama. Lääkäri halusi myös selvästi testata puhunko oireistani totuuden mukaisesti ja päätti sitten silloin aamulla, että nyt testataan kuinka kipeä se selkä oikeasti on. Yritin selittää, että selkäkipu on rasituskipua, joka tulee iltapäivällä/illalla. Kipeitä supistuksia tulee aamusta iltaan riippuen liikunnasta ja sen määrästä. Selkäjumpan ja venytysten jälkeen hyppäsin pritsille ja lääkäri vain totesi, että ”eipä sua ainakaan nyt supista”. Teki mieli sanoa, että ei varmaan kun odottelin sua 30 minuuttia odotusaulassa, kun olit myöhässä. Painelu sattui jonkin verran ja mun ärsytys oli jo ihan huipussa koko lääkärikäynnistä. No sitten lääkäri päätti mitata ne alhaiset verenpaineet, jotka hups keikkaa eivät ole ikinä olleet noin korkeat (huom. suuri ärsytys + selkäjumppa + vatsan painelu ennen verenpaineiden mittausta). Sain lääkäriltä 10 päivää sairaslomaa, josta toki olen kiitollinen, mutta vähän ärsytti, että lääkäri jonka ajattelin, että tajuaisi mun työn kuormittavuuden ei sitä kuitenkaan tajunnut. Kehotti tekemään töissä kevyempää työtä, jonka senkin yritin selittää, ettei meillä ole sellaista kevyempää työtä tarjolla (olin siitä jo kuukausia sitten esimiehen kanssa keskustellut). Hymyili, toivotti tsempit töihin ja tuli kyllä todella sellainen fiilis, että nyt mulle kyllä kettuillaan päin naamaa. Onneksi mulla oli ymmärtäväinen esimies, joka heti tajusi mun tilanteen ja sanoi, että ajattelikin, etten enää palaa töihin. Kehotti mua hakemaan ensi viikon alussa vaan lisää sairaslomaa, juomaan paljon vettä ja lepäilemään. Nyt perjantaina mulla on taas neuvola ja otan kyllä varmasti aiheen puheeksi taas sielläkin.


Vaikka kuinka haluaisin palata töihin, on mun mielestä hölmöä mennä riskeeraamaan oma ja vauvan hyvinvointi. Mulle monesti sanottiin töissä ennen loman alkua, ettei täällä jaeta mitään reippauspalkintoja siitä, että on kipeissä supistuksissa täällä töitä painamassa. Kerrottiin myös, etten todellakaan olisi ainoa joka täältä on ennen äitiysloman alkua jäänyt sairaslomalle. En voi kun korostaa sitä, kuinka tärkeää mun työkavereiden tuki tän raskauden aikana on ollut ja kuinka ihana on töissäkin ollut jutella muiden kokemuksista raskausaikana. ❤ Mulla on muutenkin ollut työni puolesta iso pelko siitä, että lapsi varmasti on terve ja nyt synnytys kovasti jännittää, ettei siinä vain mikään mene pieleen. Vaikka viikkoja onkin huomenna jo 32 ja lapsi on ns ”hyvillä viikoilla”, en halua ennenaikaisesti häntä tänne maailmaan synnyttää sen takia, etten kehtaa olla töistä pois tai haluan olla vain sisukas ja jaksaa loppuun asti, tai sen takia, etten jaksa nähdä sitä vaivaa, jota tämä sairasloman hakeminen on aiheuttanut. Sanoisin itseäni siis viisaaksi, eikä ole häpeä hakea sairaslomaa, kun sulla kasvaa pieni ihme tuolla masussa. ❤

Haluan vielä kiittää teitä kaikkia ihanista kommenteista. On ollut todella mielenkiintoista lukea teidän omia kokemuksia ja tarinoita samasta aiheesta enkä selvästikään ole ainoa, jota aihe ärsyttää. ❤

Millaisia kokemuksia sulla on sairasloman saamisesta raskausaikana?

❤ Salla

RV 29 ja viimeinen kolmannes!

Tänään aamulla herätessäni avasin Preglife sovelluksen ja kauhukseni huomasin, että nyt on menossa jo viimeinen kolmannes! En ollut ajatellutkaan, että se on jo nyt! Tässähän ollaan jo loppusuoralla, eikä siitä tunnu olevan kauaakaan, kun vasta sain tietää olevani raskaana. Vatsasta on tullut ihan kiva kaveri silloin, kun se ei aiheuta alaselkäkipuja ja nilkkaturvotuksia. 🙈

Nyt lomalla on ollut kiva huomata, että nilkat ei enää turpoile samalla lailla kuin töissä, mutta alaselkää kyllä särkee, jos on ollut yhtään aktiivisempi päivä. Muuten vointi on ollut super hyvä ja energiaa on vielä riittänyt. Ruokaa on edelleen ihana laitella ja asunto on ihana pitää nyt siistinä. Ite oon helpottunut siitä, että nuo helteet hieman jo hellitti, koska viime yönäkin heräsin hikoiluun kolmesti, vaikka kaikki ikkunat ja parvekkeen ovi olivat auki. Tämä oma lämpöpatteri pitää kyllä huolen siitä, ettei kylmä tule. 🤰


Mitä meillä sitten on jo valmiina?

(Laittelin Instagramin storyn puolelle vähän videomateriaalia meidän rattaista! Käy kurkkaamassa ne täältä https://www.instagram.com/sallasalmela , myöhemmin ne löytyy tallennettuna kohokohdista!)

  • Rattaat on kasattu (tänään mennään myös testiajamaan niitä)
  • Turvaistuin on ostettu ja vaunuihin sovitettu (ei ole vielä sovitettu autoon tai harjoiteltu turvavyöllä sen kiinnitystä)
  • Vauvanvaatteet, vuodevaatteet, viltit, peitot, harsot, jne. pesty ja laitettu kokojärjestykseen vaatehuoneeseen
  • Raskausajan vakuutus on otettu, joka muuttuu suoraan lapsivakuutukseksi lapsen synnyttyä
  • Vauvan kehto on kasattu ja unipesä hankittu (kuva ylempänä)
  • Erilaisia tutteja ja niihin tehty itse tuttinauhoja (näistä laotan myöhemmin omaa blogikirjoitusta!)
  • Äitiyspakkauksen tavarat on purettu ja paikoillaan
  • Tärkein viimeisenä, eli doula otettu ❤

Mitä vielä puuttuu?

  • Vaipanvaihtoalusta/hoitotaso
  • Vaipanvaihtotarvikkeet esim. vaipat, talkki, vauvaöljy, jne.
  • Hoitolaukku (joka samalla toimisi synnärille lähdettäessäkin)
  • Tuttipullo/pulloja ja rintapumppu
  • Imetysvaatteet
  • Itkuhälytin
  • Kantoliina/reppu
  • Lasten lääkkeet mm. kuumelääkkeet (lasten sairaanhoitajana nämä ensimmäisenä mielessä, mitä pitää lääkekaapista löytyä 🙈)

Jos vaan on mitään vinkkejä vielä mitä kannattaisi hankkia tai tehdä ennen vauvan syntymää, niin kerrothan! 🙂 Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ☀

❤ Salla

Äitiyspakkaus unboxing 2020

Käytiin eilen hakemassa tämän vuoden äitiyspakkaus meidän lähimmästä Matkahuollon pisteestä. Ilmeisesti tätä alettiin jakamaan jo huhtikuun lopussa sekoituksena myös vanhaa 2019 äitiyslaatikkoa. Halusin pelata varman päälle, että saadaan tämä tämän vuoden laatikko kaikessa komeudessaan, joten laitoin Kelan hakemusta menemään vasta toukokuun loppupuolella. Itseäni tämän vuoden laatikon sisällys miellytti ihan valtavasti ja yllätyin, kuinka paljon tuotteita tämä laatikko sisälsi. Sisällys oli ihanan neutraali ja sopisi mainiosti niin tytölle, kuin pojallekin. Näin esikoista odottessa laatikossa oli myös paljon tuotteita, joita en edes ollut vielä ajatellut hankkivani. On helppo keskittyä ostamaan vauvalle suloisia vaatteita, mutta mielessä ei ollut vielä käynytkään esim. kynsisakset, harja, kylpyveden lämpömittari saatika nännirasva. 🙈


Vuoden 2020 äitiyspakkauksessa oli yhteensä 56 tuotetta ja tätä laatikkoa voi myös tarvittaessa käyttää vuoteena, sillä pohjalla on vaahtomuovipatja. Pakkauksen mukana tulee myös vuodevaatteet. Pakkaus ei juurikaan eronnut edellisten vuosien pakkauksista, muuta kuin kuoseilla. Pakkauksessa oli ihanasti eri kokoisia vaatteita ja sopivasti on papuselle oikean kokoiset talvivaatteetkin nyt saatuna. Lopussa vielä kuvaa laatikon sisällöstä!

Omat suosikit äitiyspakkauksesta:

  • Ruokalappu (niin suloinen eläinkuosi!)
  • Ulkohaalari-makuupussi (suloinen karhukuosi, hyvän kokoinen eli menee pitkään, monikäyttöinen)
  • Villasekoitehaalari (tuntui super laadukkaalta ja lämpimältä, syyslasta odotellessa varmasti paljon käytössä)
  • Peitemakuupussi (varmasti eniten käytössä ja ihana Familon eläinkuosi)
  • Kietaisubodyt (super käteviä ja kuosit olivat ihanan neutraalit)
  • Pyyheliina (ihana väritys, ei vielä löytynytkään omasta kaapista, kissan kuvan voisin vaihtaa koiraksi 🐶)

Omiin suosikkeihin ei todellakaan kuulunut pehmolelu, joka tuli tämän vuoden pakkauksessa, mutta niitä tulee hankittua varmasti liikaa kuitenkin 🙊. Nyt vaan pyykkikone pyörimään ja kaikki nämä ihanuudet vaatekaappiin papusta odottamaan! ❤ On tämä Suomi vaan niin hieno maa, kun tällaisia apuja saa!

Mitä itse tykkäsit tämän vuoden äitiyspakkauksesta? 🙂 Mitkä sun omat lempparit oli?

❤ Salla

TJ 100 – sokerirasitus, nilkkaturvotukset ja supistelut

100 päivää jäljellä ja sen kunniaksi oli sokerirasitus. Pelkäsin ennen sokerirasitusta lähinnä sitä, että todetaan radi, kesäjätskit kielletään, sokereita pitää alkaa vahtaamaan ja jonkin verran mietin myös sitä, että miten mun kroppa kestää sen paastoamisen ja makean litkun. Sokerirasitukseen kannattaa varata aika jo hyvissä ajoin. Itse sain muutaman viikon päähän ajan varauksesta ajan ja silloinkin vaihtoehtoja oli tasan yksi. Paastota täytyy 12-14 tuntia. Olo ei ollut mikään kaikista virkein tai muutenkaan paras. Sokerirasituksen aamuna oli kurjaa, kun täytyi lähteä ilman aamupalaa (aamukahvi harmitti kyllä enemmän) laboratorioon. Labrassa sitten mukava opiskelija otti mut vastaan, kertoi vähän mitä tuleman pitää, otti paastoarvon suoninäytteenä ja ojensi sen jälkeen mulle n. 1,5 lasillista hyvin makean vadelmatripin makuista sokerilitkua. En jäänyt maistelemaan sitä, vaan join ykkösellä alas kaiken. Ohjeeksi tämän jälkeen tuli, että jos oksentaa niin sokerirasitus keskeytyy. Ojennettiin maski ja sanottiin, että käytävään vaan tunniksi odottelemaan. Vettä sai vähän juoda, (määrää ei kerrottu, muuta kuin vähän. Muilta olen kuullut, että 2dl verran vettä saisi juoda rasituksen aikana.) pissalla sai käydä ja sitten piti tunti odotella. Ensimmäisen tunnin kohdalla ajattelin, että ei tämä nyt niin paha ole. Miksi kaikki tästä niin vuohottaa? Tunnin päästä kutsuttiin uudelleen verikokeisiin ja taas suoninäytteenä otettiin sokeri. Tässä vaiheessa mulla alkoi olla jo vähän heikompi olo ja toivoin pääseväni johonkin lepäilemään, että olo pysyisi edes jotenkin samana loppuun asti. Lepopaikkoja ei löytynyt ja ohjattiin taas käytävään. Kattelin jonkin aikaa tv sarjoja, mutta viimeisen puolen tunnin kohdalla olo alkoi olla jo aika sietämätön ja ekat oksennukset sain nielaistua takaisin. Yritin käytävän sohvalla röhnätä puoli-istuvassa asennossa ja löyhyttelin vähän paitaa, ettei mikään kiristäisi masua. Sain noin 15-20 minuuttia oksennusta pidäteltyä, kunnes oli pakko juosta vessaan. 10 minuuttia ennen viimeisen näytteen ottoa vessassa lensi oksennus kaaressa, kun sain vessan oven kiinni ja samalla sain ensimmäisen nenäverenvuotoni sitten 10 vuoteen. Yritin todella viimeiseen asti pidätellä oksennusta ja toivoin, että saisin tämän kerralla hoidettua. Viimeistä näytettä ei voitu enää ottaa oksentamisen takia ja nyt jännään huomista neuvolaa mitä siellä asiaan sanotaan. Toivon nyt, että paastoarvo ja ensimmäisen tunnin näyte ovat niin hyvät, että sanottaisiin vaan ettei uudelleen tarvitse mennä. 🙈 Jos joudun mennä uusimaan tämän kokeen, niin tarvitsen kyllä suosituksia siitä, missä Helsingin labrassa pääsee makuulleen olemaan!

Jonkun verran multa on kyselty sitä, että miksi jouduin sokerirasitukseen, kun eihän mulla ole ylipainoakaan ja oon niin nuori. Neuvolasta sain vastaukseksi, että kaikki yli 25-vuotiaat ensisynnyttäjät käyvät sokerirasituksessa raskausviikoilla 24-28. Sokerirasitukseen voi joutua myös jo aiemmin, jos sulla on esim. suvussa diabetestä tai jos sulla on ylipainoa. Tällä hetkellä sokerirasituksen raja-arvot ovat: paasto 5,3 mmol/l, tunnin jälkeen 10mmol/l ja kahden tunnin jälkeen 8,6mmol/l. Tottakai kävin sokerirasituksessa, eikä mielessä käynytkään siitä kieltäytyä. Nyt vaan jännitellään niitä omia arvoja!


Pitkät työpäivät on saanut mun jalat turpoilemaan ja supisteluita on tiuhaan töissä tullut. Teen siis 12 tunnin työpäiviä sairaanhoitajana päivystyksessä ja nyt rv 26 alkaa tuntua, että vauhti jo hidastuu, jalkoja särkee jo muutaman tunnin jälkeen ja viimeistään kotimatkalla vatsa on molemmilta puolilta kipeä ja kivikova. Kotimatkan kävelyosuudet täytyy kävellä hitaasti, niin kipu helpottaa. Vatsan kovuus eli ne supistukset loppuu oikeastaan vasta, kun menen nukkumaan ja pääsen vaaka-asentoon. Tukisukat vielä pariksi viikoksi töihin ja sitten alkaakin kuukauden mittainen loma! Loman jälkeen olisi enää kolme viikkoa töitä ennen mammaloman alkua. Tää loma tulee todellakin tarpeeseen. Nyt jo täytyy monet kylmät suihkut ottaa päivän aikana, että näistä helteistä selviää!

Miten teidän muiden raskaus on sujunut? 🙂

❤ Salla

Potkii, potkii!

Toinen kolmannes jo kohta loppumetreillä ja oon kyllä kummastellut tätä, että miten tää raskaus onkin mennyt ihan niin kuin oppikirjoissa! Oon voinut ihan super hyvin, eli vahvistan senkin väittämän, että toinen kolmannes on ihanaa aikaa 😅. Välillä närästää, päätä välillä särkee, tulee harjoitussupistuksia, ummettaa ja nyt on alkanut uusi oire, eli suonenvedot! Ai kamalaa kuinka ärsyttääkin heräillä niihin keskellä yötä ja sitten saakin taas hetken odotella, että saa uudestaan unen päästä kiinni. Raskausarpia ei ole vielä tullut ollenkaan, eli niitä odotellessa vielä (tai sitten ei 🙊). En ihan tarkkaan tiedä mitä se viimeinen kolmannes mukanaan tuo paitsi turvotuksia ja väsymystä. Ehkä vähän kauhulla sitä odottelen näiden kesähelteiden vuoksi ja sitä miten enää töissä pystyy sitten käymään, jos kovastikin turvottelee. Potkuja on sadellut ja vielä on ilmeisesti tilaa vauvallakin siellä kohdussa liikkua. Ilmeisesti jossakin vaiheessa, kun tila alkaa käydä vähiin, niin potkutkin vähenee tai alkaa ainakin tekemään kipeää.

Laittelin aiemmin tänään hieman potkuista videota IG storyjen puolelle ja kuvailin myös vähän omia fiiliksiä sinne. Potkuja on alkanut nyt muutaman viikon sisään tulla paljon enemmän! Viikolla 18 tunsin ensimmäiset potkut, joita taisin alussa kyllä luulla vaan pieruiksi 🙈. 23 viikolla taisin ensimmäistä kertaa nähdä masun päältä, kun papunen potkii. Jotenkin en osannut edes olettaa, että tää voi tuntua näin ihanalta, kun näkee ja tuntee oman lapsen kasvavan tuolla sisällä. Aluksi oli pelko, etten ehkä kiinny tähän masuun, mutta nyt se on kyllä jo kovin rakas 🙂 . Laittelen alle vielä vähän lisää kuvaa tästä vauvamahasta, kun tätä on niin kiva fiilistellä! 🤰


Olin jotenkin järkyttynyt aamulla, kun avasin Preggers sovelluksen ja sieltä pamahti ruutuun kukkakaali! ”Siis onko se jo niin iso!” Oli mun ensimmäinen lause tänään aamulla, kun katsoin, että se on jo 800g ja viikon lopussa jo 900g painava. Sehän on jo melkein kilon 🙊! Oli ihan helpottavaa tietää, että jos papunen nyt päättäisi tähän maailmaan tupsahtaa, niin sillä olisi jo mahdollisuus sairaalahoidolla selvitä hengissä. Toivon todella, että hän viihtyy kyllä loppumetreille asti siellä masussa. Ensimmäinen syyskuinen2020 syntyi jo ja toivon, että koko perheellä menee kaikki hyvin! ❤

Mua kiinnostaisi kovasti kuulla, että millainen teidän viimeinen kolmannes oli! Mahtavaa viikkoa ja nauttikaa ihanat auringosta. ❤

❤ Salla

Ensimmäinen kolmannes – mitä odottaa?

Raskaus ja ensimmäinen kolmannes: pahoinvointia, nenän tukkoisuutta, jäätävää väsymystä, vatsakipuilua  ummetusta, jatkuvaa nälän tunnetta, masennusta, jatkuvaa huolta raskauden kulusta ja epämääräisiä vuotoja. Tätä kaikkea voi olla luvassa! Ajattelin kirjoittaa tänään vähän siitä, mitä oma ensimmäinen kolmannekseni toi tullessaan. Jokainen ja jokaisen raskaus on erilainen, se kannattaa muistaa. Ettenkö minä olisi jostakin raskausoireesta kärsinyt, ei se tarkoita sitä, etteikö se sinun kohdallasi olisi täysin normaalia! Jos jokin asia askarruttaa, niin itse ainakin opin, että pienelläkin kynnyksellä voi neuvolaan olla yhteydessä.

  • Pahoinvointi – suosittelen lämpimästi kantamaan oksennuspussia, paperia ja vesipulloa mukana. Ikinä ei tiedä milloin pahoinvointi yllättää ja se voi käydä nopeastikin, terveisin muutaman kerran kenkiä yövuoron jälkeen suihkun lattialla pessyt tuleva äiti. ✌ Itsellä kuitenkin pahoinvointi jäi usein vain yökkäilyn tasolle, eikä aamuisin tarvinnut oksennella (paitsi yövuorojen jälkeen).
  • Väsymys – Edes kolmetkaan päiväunet päivässä eivät auttaneet siihen kammottavaan väsymykseen! Jos etsit tähän helpotusta, niin vastaus siihen on toinen kolmannes. 😀
  • Nenän tukkoisuus – Ai kamalaa sitä flunssaista oloa ja unettomia öitä, kun tuntui ettei nenän kautta voi hengittää. Otrivinia ja muita avaavia nenäsuihkeita ei suositella käytettäväksi, mutta esim A-vitamiinisuihkeesta saattaa olla hyötyä. Itse käytin kuitenkin muutaman päivän Otrivinia, kun en ollut muutamaan vuorokauteen nukkunut.
  • Vatsakipuilut – Ensin kovia kuukautiskipuja, sitten vain pientä nippailua. Välillä taas koviakin kipuja ja itkien sai vessaan juosta, kun ajattelin, että nyt meni kesken. Välillä täysin oireettomia päiviä ja seuraavana päivänä taas pientä nippailua alavatsalla aina jommalla kummalla puolella varsinkin kohdun kannattimien kohdilla. Jokaisella varmasti taaskin omanlaiset oireet ja kipuilut, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, niin kuin kaikissa oireissa. Vatsa alkoi ainakin mulla myös nopeasti näyttämään siltä, kuin olisi ollut kamala pissahätä kokoajan, eli alavatsa oli hieman turpeampi.
  • Rintojen arkuus – Ai että sitä tissisärkyä. Joskus sattui kamalasti, toisina päivinä taas ei. Verisuonet myös pulpahti jossain välissä enemmän näkyville.
  • Nälkä – Jatkuva nälkä.. Vaikka juuri oli syönyt, oli taas alle tunnin päästä nälkä. Tämä olikin yksi oireista, joista jäin töissä ensimmäisenä kiinni. Välillä oli tarve kesken traumatiimissä olonkin käydä juoksemassa hakemaan välipalapatukka repusta ja jatkaa taas juosten hommia.
  • Masennus ja huoli raskaudesta – Mun mielestä nää kulkee aika hyvin käsi kädessä. Itseä ei kiinnostanut oikein mikään, aloin paljon pohtimaan, että oliko tämä lapsen hankkiminen sittenkään hyvä juttu. Huoli koko raskaudesta ja siitä kasvaako siellä mikään varjosti myös paljon mun ekaa kolmannesta.
  • Ummetus – Keltarauhashormoni rentouttaa lihaksia ja ruokamassan kulku hidastuu. Raskauspahoinvointi voi myös vaikuttaa ummetukseen. Luumupiltti on paras kaveri edelleen nyt toisella kolmanneksella. Vielä ei ole mitään lääkityksiä tarvinnut tähän vaivaan, vaan luumupiltillä porskutetaan eteenpäin.
  • Epämääräiset vuodot – Kyllä. Kaikenlaista vuotoa on tullut ja voi tulla. Onneksi verta mulla ei ole tullut ollenkaan edes tiputteluvuotona (vaikka tämäkin voi olla täysin normaalia!)

Miten asiat sitten etenevät? Soitin raskaustestin tekemisen jälkeen neuvolaan ja varasin sieltä ensimmäisen neuvola-ajan. Ensimmäisen neuvolakäynti oli viikoilla 8-10 ja Markus oli mun mukana täällä. ❤ Neuvolakäynnillä tehtiin lähete verikokeisiin, jossa kävin viikoilla 10-12. Alussa tuntui, ettei mitään tapahdu pitkään aikaan ja ennen ensimmäistä ultraa stressi raskauden kulusta oli pahimmillaan. Mitä jos siellä ei kasvakaan mitään? Mitä jos alkio on väärässä paikassa? Mitä jos alkio onkin mennyt kesken, eikä minulle vain ole tullut oireita siitä? Mitäs jos siellä onkin kaksi alkiota? Kysymysten tulva täytti ainakin minut ja täytti myös Google hakuni ja välilehteni. Harkitsin kovasti alkuraskauden ultraa, jolla näihin kaikkiin kysymyksiin oltaisiin saatu vastaus. Kuitenkin ajatus siitä, että jos siellä ei näykään vielä mitään toisi lisää huolia ja kysymyksiä. Olinko vain liian aikaisin liikkeellä, eikä sen vuoksi ultrassa vielä mitään näy? Vai onko siellä sittenkään kasvamassa mitään? Tällöin olisin joutunut taas muutaman viikon stressaamaan ja odottamaan mikä se tilanne siellä vatsassa oikeasti on. Myöskin päätökseen vaikutti se, että alkuraskauden ultra on kallis, eikä kunta sitä tarjoa. Alkuraskauden ultraa suositellaan viikoilla 7-12. Viikolla 6 saattaa jo jotakin näkyä, mutta kannattaa malttaa ainakin rv 7 asti (jos päätät mennä alkuraskauden ultraan, suosittelen kovasti kätilön tekemää ultraa Helsingin Perhe Artessa, jossa myös ultran hinta on huomattavasti alhaisempi, kuin muualla. Itse kävin toisella kolmanneksella täällä ultrassa ja kokemus oli ihana!). Ensimmäinen kunnan tarjoama ultra tehdään viikoilla 12-14 ja se voidaan tehdä vatsanpäältä tai emättimen kautta (mulla tehtiin vatsan päältä). Ultran tarkoituksena on selvittää alkioiden lukumäärä, paikka ja raskauden kesto. Tällöin tarkistetaan myös niskaturvotus ja sikiön rakenteet (riskiluvut saat kromosomipoikkeavuuksista labratulosten ja ultran yhdistelmästä, joko jo ultrassa tai viimeistään seuraavalla neuvolakäynnillä. Itsellä riskiluvut oli täysin normaalit, eikä mitään epäilyä mistään poikkeavuuksista tullut missään vaiheessa. Ultrassa myös todettiin, että istukka on takaseinässä). Sukupuoli ei oikein tahdo vielä tässä ultrassa näkyä.

Laajempi terveystarkastus tehtiin neuvolassa viikoilla 13-16 ja lääkäriä pääsin tapaamaan viikoilla 16-18. Neuvolassa seurataan verenpainetta, painon nousua ja virtsan proteiineja sekä glukoosia. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä käytiin enemmänkin asioita läpi mitä tulee tapahtumaan ja miten olen voinut. Täytettiin Markuksen kanssa myös audit kysely ja käytiin läpi jo tässä vaiheessa toiveita synnytyssairaalasta (yllä olevassa kuvassa materiaalia, mitä saatiin mukaan ekalta neuvolakäynniltä). Toisella neuvolakäynnillä keskityttiin mun voimavaroihin ja mielialaan. Kuunneltiin myös ekaa kertaa doplerilla sydänäänet ❤ . Lääkärikäynti oli mielestäni täysin turha, eikä lääkäriä kiinnostanut juurikaan mun vointi (toivottavasti sulla on kivempi neuvolalääkäri!). Lääkäri ei tehnyt sisätutkimusta (jotkut kuulemma tekee rutiinisti ja toiset ei) ja kyseli lähinnä mun virtsatietulehdustaustasta ja voinnista. Jos sulla on ollut jotakin erityistä vaivaa raskauden aikana, niin saat varmasti enemmän irti tästä lääkärikäynnistä kuin minä. 🙂

Kirjoittelin silloin ensimmäisellä kolmanneksella myös ajatuksia auki ja fiiliksiä ekan ultran jälkeen. Voit käydä lukemassa niitä tästä linkistä! -> sallasalmela.com/2020/03/17/kun-kaikki-on-ihan-uutta/

Jos jonkin vinkin voin antaa alkuraskautta ajatellen, niin se on ehdottomasti se, ettet liikaa stressaisi ennenaikojaan raskaudesta (TIEDÄN, se on helpommin sanottu, kuin tehty). Mua ainakin helpotti se, että pääsin puhumaan tästä jo heti testin tehtyäni muutaman kaverini kanssa. 🙂 Kirjoittelen tämän toisen kolmannekesen jälkeen vähän tästäkin vaiheesta, eli lisää raskausjuttuja luvassa! Jos koit tästä blogipostauksesta hyötyä, niin jaathan sen eteenpäin muillekin! Ihanaa viikkoa teille kaikille ja kovasti tsemppiä ja hyviä ajatuksia alkuraskauteen. 🙂

❤ Salla

Follow my blog with Bloglovin

Hankinnat raskausajalle + asiaa äitiysvaatteista

Rv 23+3 ja ajattelin laatia vähän listaa siitä mitä olen jo hankkinut ja mitkä asiat ovat jääneet kauppojen hyllylle näin raskautta ajatellen. Kaupoissa on jonkin verran tullut pyörittyä koronasta huolimatta, koska en osaa esim. rintsikoita ostaa nettikaupasta. Nyt kun oma vaate kokokin on muuttunut raskauden myötä, niin koen nettishoppailun hirvittävän vaikeana. Suurempi ongelma kylläkin on se, että pidän äitiys/imetysvaatteita ihan kauhean rumina 🙊. Mua puistattaa ajatus äitiysfarkuista, navan yli menevistä äitiysalkkareista, luukkupaidoista ja äitiysliiveistä. Äitiysvaatteita seltaessa tuntuu etten saa tuntea itseäni enää naiselliseksi. Tuntuu, kuin kaikki vaatteet huutaisivat: ”Olet nyt synnyttävä eläin, joka pukeutuu näihin käytännöllisiin kukkakuosisiin säkkeihin”. No se oli aika rumasti sanottu, mutta kyllä äitiysvaatteita selatessa tulee mieleen, ettei näiden asujen ulkonäköä ole mietitty juurikaan, vaan pelkkää käytännöllisyyttä. Onneksi löytyy paljon vaatteita, jotka eivät ole tarkoitettu edes äitiysvaatteiksi, mutta sopivat silti täydellisesti myös sellaiseen tarkoitukseen. 🙂 MUTTA HEI! Vinkkaathan, jos sä olet löytänyt oikeasti kivoja äitiysvaatteita! ❤

Olen myös kuullut paljon seuraavaa: ”Ei sua Salla kiinnosta enää myöhemmin miltä näytät, etkä jaksa panostaa omiin vaatteisiin. Haluat vain keskittyä siihen lapseen.” Varmasti osittain totta tuokin, mutta jos näillä mennään niin tulen elämään ihan mun painajaiselämää. En halua kuitenkaan itseäni kokonaan unohtaa ja mun mielestä on tärkeää olla muutakin, kuin pelkästään äiti. Oma mielenterveys kyllä myös kärsisi, jos peiliin katsoessa en näkisikään 26-vuotiasta nuorta naista, vaan rupsahtaneen naisen, joka ei ole jaksanut omaan itseensä panostaa enää vuosiin. Huhhuh! Olipas taas sanottavaa 😀 . Nyt siihen listaan! Eli tässä muutamia asioita, joita olen ostanut ja asioita jotka olen jättänyt hankkimatta:

  • + Urheilulegginssit! Mielummin monet. Jos olet onnekas ja odotat kesän lasta, ovat mekot varmasti pelastuksesi.
  • + Kaarituettomia rintsikoita (kuudennen kaupan äitiysliivihyllyjen jälkeen jo turhauduin, kun ajattelin, että joudun ostamaan rumat äitiysliivit. Päädyin kuitenkin ostamaan kolmet kaarituettomat liivit, jotka ovat toimineet kyllä älyttömän hyvin!)
  • + Masuöljy (en usko, että kalliiden öljyjen laittaminen monesti päivässä ehkäisee raskausarpien muodostumista, mutta jotenkin kuitenkin uskon siihen, että jos iho on kuiva, voi arvista tulla pahemman näköiset + masuun on kiva tehdä tuttavuutta sitä öljytessä ❤ .)
  • + Säädettävät sandaalit (loppuajan mahdolliset jalanturvotukset pakottavat käyttämään isompia kenkiä. Pienen selailun jälkeen kivoja löytyi ainakin Vamokselta, Ellokselta ja NA-KD:ilta)
  • + Raskausvitamiinit (itse aloitin jo Foolihapon syömisen muutamaa kuukautta, ennen kuin lopetettiin ehkäisy. Raskaaksi tullessa aloin syömään Femibion 1 ja nyt syön Femibion 2. Myös magnesiumsitraatti on nyt käytössä suonenvetojen takia.)
  • Luumupiltit (KYLLÄ! Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta luumupiltti tai kaksi päivässä on pitänyt suolen toiminnassa. Jatkuva pahoinvointi ja oksentelu täyden suolen takia ei ole kivaa. 🙈 En myöskään tykkää ajatuksesta vetää apteekin ummetuslääkkeitä.)
  • Panadolia ja Rennietä (kannattaa löytyä kaapista. Närästys ja päänsärky kun ovat tunnettuja raskausvaivoja.)
  • +/- Tukivyö (en osaa sanoa vielä onko tarpeellinen vaiko ei, vielä ei ole ollut käyttöä tukivyölle.)
  • – Dopler (itsellä tämä olisi tuonut vain turhaa stressiä ja olisin ollut joka ikinen päivä tätä käyttämässä. Liikeet tunnen joka päivä selvästi, joka riittää minulle.)
  • -Raskaus-/imetystyyny (kesäisin on niin kuuma, etten todellakaan halua mitään ylimääräistä sänkyyni! Hyvin olen nukuttanut ilman erillisiä tyynyjäkin.)
  • -Äitiysalkkarit (en ole ostanut vielä yksiäkään äitiysalkkareita ja pärjännyt oikein loistavasti. Jos kuitenkin olet nainen, joka omistaa kaapin täydeltä stringejä, suosittelen ottaman ne ”menkkapikkarit” käyttöön. Itse tykkään kovasti perus saumattomista malleista, jotka on mukavat päällä eikä kukaan näe millaset alkkarit sulla on vaatteiden alla.)

Kirjoittelen myöhemmin vielä hankintalistaa vauvalle. Ihanaa kesäkuun alkua! Tuleeko sulla mieleen listan jatkoksi hankintavinkkejä? 🤰

❤ Salla

Follow my blog with Bloglovin

Pesänrakennusvietti (kun vielä jaksaa panostaa!)

Viimesen parin viikon aikana mulla on ollut järkyttävä hinku laittaa asuntoa kuntoon ja saada vihdoinkin ne viimeiset muuttolaatikot nurkista pois. Oon laittanut myös paljon enemmän ruokaa, kokeillut taas uusia reseptejä, leiponut ja jaksanut hemmotella Markustakin aivan eri tavalla, kuin normaalisti. Erityisesti oon jaksanut panostaa aamupaloihin ja oonkin palannut taas smoothiebowlien herkulliseen maailmaan. 🍓 Rakastan ostaa tuoreita marjoja ja koristella ruoat hyvän näköisiksi! Alla vähän kuvaa meidän nykyisestä normi aamupalasta. Eiköhän tämäkin lapsen tulon myötä muutu, mutta nyt on ihana nauttia tästä vaiheesta, kun jaksaa panostaa. Tykkään ihan hirveästi viettää vapaapäivät vaan kotona ja hääriä siellä omia juttuja. Kovasti haluaisin jo laittaa vauvan tavarat järjestykseen. Nyt vauvan vaatteet odottaa vaan muovipusseissa vaatehuoneen lattialla järjestykseen laittamista. Mulla alkaa heinäkuussa loma, jollon aion laittaa kaiken ihan viimeisen päälle ja ostaa puuttuvia vauvan tavaroita.



Eilen alkoi viikko 24 ja tuntuu, että aika menee ihan hujauksessa. Aika hassua, että ensimmäisellä kolmanneksella aika ei tuntunut kuluvan millään ja ensimmäistä ultraakin sai odottaa ikuisuuden. Nyt kuitenkin mietin, että onpas tuo masu tullut nopeasti tuohon ja Preglife sovelluskin näyttää, että raskaudesta on kulunut jo 57,5%! 🤰 Joka viikko, kun pohdin näitä raskausoireita ja mielialan vaihteluita saan lukea erilaisista sovelluksista seuraavan raskausviikon kohdalta, että nämä ovat olleet ihan normaaleja oireita. Viimeksi kirjoittelinkin siitä millaisia ajatuksia tuleva äitiys on minussa herättänyt ja pelästyinkin vähän näitä ajatuksia. Tällä viikolla kuitenkin sain lukea Preglife sovelluksesta, että tässä vaiheessa raskautta on täysin normaalia alkaa pohtimaan millainen äiti haluaa lapselleen olla ja miettiä myös suhdetta omaan äitiin.

Tällä viikolla oon saanut nähdä papusen ensimmäiset potkut, kun masu ihanasi ”pomppii” ❤ . Instagramin puolella tarinoissa kerroinkin jo vähän siitä kuinka mun kesävaatteet ei olekaan enää niin istuvia mitä kuvittelin, mutta onneksi löytyy niitä super mukaviakin vaatteita, jotka on olleet aiemmin vähän liian isoja tissien ja vatsan kohdilta. 😅 Tähän mun pesänrakennusviettiin ei todellakaan kuulu into shoppailla itselle vaatteita, vaan nimen omaan vain vauvalle. Viikoilla 24 mennään ja yhtään raskausvaatetta en ole vielä itselleni ostanut (jos kaarituettomia rintsikoita ei lasketa). 🙈 Ajattelinkin myöhemmin vähän kirjoitella raskausajan hankinnoista ja myös siitä mitä me tulevalle lapselle on jo hankittu. Ajattelin kertoa myös mitä me ei todellakaan aiota hankkia.

Millainen teidän pesänrakennusvietti oli? Ja vielä mielenkiintoisempi kysymys kuuluu: mitä tämän vaiheen jälkeen on luvassa? 😀

❤ Salla