TJ 100 – sokerirasitus, nilkkaturvotukset ja supistelut

100 päivää jäljellä ja sen kunniaksi oli sokerirasitus. Pelkäsin ennen sokerirasitusta lähinnä sitä, että todetaan radi, kesäjätskit kielletään, sokereita pitää alkaa vahtaamaan ja jonkin verran mietin myös sitä, että miten mun kroppa kestää sen paastoamisen ja makean litkun. Sokerirasitukseen kannattaa varata aika jo hyvissä ajoin. Itse sain muutaman viikon päähän ajan varauksesta ajan ja silloinkin vaihtoehtoja oli tasan yksi. Paastota täytyy 12-14 tuntia. Olo ei ollut mikään kaikista virkein tai muutenkaan paras. Sokerirasituksen aamuna oli kurjaa, kun täytyi lähteä ilman aamupalaa (aamukahvi harmitti kyllä enemmän) laboratorioon. Labrassa sitten mukava opiskelija otti mut vastaan, kertoi vähän mitä tuleman pitää, otti paastoarvon suoninäytteenä ja ojensi sen jälkeen mulle n. 1,5 lasillista hyvin makean vadelmatripin makuista sokerilitkua. En jäänyt maistelemaan sitä, vaan join ykkösellä alas kaiken. Ohjeeksi tämän jälkeen tuli, että jos oksentaa niin sokerirasitus keskeytyy. Ojennettiin maski ja sanottiin, että käytävään vaan tunniksi odottelemaan. Vettä sai vähän juoda, (määrää ei kerrottu, muuta kuin vähän. Muilta olen kuullut, että 2dl verran vettä saisi juoda rasituksen aikana.) pissalla sai käydä ja sitten piti tunti odotella. Ensimmäisen tunnin kohdalla ajattelin, että ei tämä nyt niin paha ole. Miksi kaikki tästä niin vuohottaa? Tunnin päästä kutsuttiin uudelleen verikokeisiin ja taas suoninäytteenä otettiin sokeri. Tässä vaiheessa mulla alkoi olla jo vähän heikompi olo ja toivoin pääseväni johonkin lepäilemään, että olo pysyisi edes jotenkin samana loppuun asti. Lepopaikkoja ei löytynyt ja ohjattiin taas käytävään. Kattelin jonkin aikaa tv sarjoja, mutta viimeisen puolen tunnin kohdalla olo alkoi olla jo aika sietämätön ja ekat oksennukset sain nielaistua takaisin. Yritin käytävän sohvalla röhnätä puoli-istuvassa asennossa ja löyhyttelin vähän paitaa, ettei mikään kiristäisi masua. Sain noin 15-20 minuuttia oksennusta pidäteltyä, kunnes oli pakko juosta vessaan. 10 minuuttia ennen viimeisen näytteen ottoa vessassa lensi oksennus kaaressa, kun sain vessan oven kiinni ja samalla sain ensimmäisen nenäverenvuotoni sitten 10 vuoteen. Yritin todella viimeiseen asti pidätellä oksennusta ja toivoin, että saisin tämän kerralla hoidettua. Viimeistä näytettä ei voitu enää ottaa oksentamisen takia ja nyt jännään huomista neuvolaa mitä siellä asiaan sanotaan. Toivon nyt, että paastoarvo ja ensimmäisen tunnin näyte ovat niin hyvät, että sanottaisiin vaan ettei uudelleen tarvitse mennä. 🙈 Jos joudun mennä uusimaan tämän kokeen, niin tarvitsen kyllä suosituksia siitä, missä Helsingin labrassa pääsee makuulleen olemaan!

Jonkun verran multa on kyselty sitä, että miksi jouduin sokerirasitukseen, kun eihän mulla ole ylipainoakaan ja oon niin nuori. Neuvolasta sain vastaukseksi, että kaikki yli 25-vuotiaat ensisynnyttäjät käyvät sokerirasituksessa raskausviikoilla 24-28. Sokerirasitukseen voi joutua myös jo aiemmin, jos sulla on esim. suvussa diabetestä tai jos sulla on ylipainoa. Tällä hetkellä sokerirasituksen raja-arvot ovat: paasto 5,3 mmol/l, tunnin jälkeen 10mmol/l ja kahden tunnin jälkeen 8,6mmol/l. Tottakai kävin sokerirasituksessa, eikä mielessä käynytkään siitä kieltäytyä. Nyt vaan jännitellään niitä omia arvoja!


Pitkät työpäivät on saanut mun jalat turpoilemaan ja supisteluita on tiuhaan töissä tullut. Teen siis 12 tunnin työpäiviä sairaanhoitajana päivystyksessä ja nyt rv 26 alkaa tuntua, että vauhti jo hidastuu, jalkoja särkee jo muutaman tunnin jälkeen ja viimeistään kotimatkalla vatsa on molemmilta puolilta kipeä ja kivikova. Kotimatkan kävelyosuudet täytyy kävellä hitaasti, niin kipu helpottaa. Vatsan kovuus eli ne supistukset loppuu oikeastaan vasta, kun menen nukkumaan ja pääsen vaaka-asentoon. Tukisukat vielä pariksi viikoksi töihin ja sitten alkaakin kuukauden mittainen loma! Loman jälkeen olisi enää kolme viikkoa töitä ennen mammaloman alkua. Tää loma tulee todellakin tarpeeseen. Nyt jo täytyy monet kylmät suihkut ottaa päivän aikana, että näistä helteistä selviää!

Miten teidän muiden raskaus on sujunut? 🙂

❤ Salla

Potkii, potkii!

Toinen kolmannes jo kohta loppumetreillä ja oon kyllä kummastellut tätä, että miten tää raskaus onkin mennyt ihan niin kuin oppikirjoissa! Oon voinut ihan super hyvin, eli vahvistan senkin väittämän, että toinen kolmannes on ihanaa aikaa 😅. Välillä närästää, päätä välillä särkee, tulee harjoitussupistuksia, ummettaa ja nyt on alkanut uusi oire, eli suonenvedot! Ai kamalaa kuinka ärsyttääkin heräillä niihin keskellä yötä ja sitten saakin taas hetken odotella, että saa uudestaan unen päästä kiinni. Raskausarpia ei ole vielä tullut ollenkaan, eli niitä odotellessa vielä (tai sitten ei 🙊). En ihan tarkkaan tiedä mitä se viimeinen kolmannes mukanaan tuo paitsi turvotuksia ja väsymystä. Ehkä vähän kauhulla sitä odottelen näiden kesähelteiden vuoksi ja sitä miten enää töissä pystyy sitten käymään, jos kovastikin turvottelee. Potkuja on sadellut ja vielä on ilmeisesti tilaa vauvallakin siellä kohdussa liikkua. Ilmeisesti jossakin vaiheessa, kun tila alkaa käydä vähiin, niin potkutkin vähenee tai alkaa ainakin tekemään kipeää.

Laittelin aiemmin tänään hieman potkuista videota IG storyjen puolelle ja kuvailin myös vähän omia fiiliksiä sinne. Potkuja on alkanut nyt muutaman viikon sisään tulla paljon enemmän! Viikolla 18 tunsin ensimmäiset potkut, joita taisin alussa kyllä luulla vaan pieruiksi 🙈. 23 viikolla taisin ensimmäistä kertaa nähdä masun päältä, kun papunen potkii. Jotenkin en osannut edes olettaa, että tää voi tuntua näin ihanalta, kun näkee ja tuntee oman lapsen kasvavan tuolla sisällä. Aluksi oli pelko, etten ehkä kiinny tähän masuun, mutta nyt se on kyllä jo kovin rakas 🙂 . Laittelen alle vielä vähän lisää kuvaa tästä vauvamahasta, kun tätä on niin kiva fiilistellä! 🤰


Olin jotenkin järkyttynyt aamulla, kun avasin Preggers sovelluksen ja sieltä pamahti ruutuun kukkakaali! ”Siis onko se jo niin iso!” Oli mun ensimmäinen lause tänään aamulla, kun katsoin, että se on jo 800g ja viikon lopussa jo 900g painava. Sehän on jo melkein kilon 🙊! Oli ihan helpottavaa tietää, että jos papunen nyt päättäisi tähän maailmaan tupsahtaa, niin sillä olisi jo mahdollisuus sairaalahoidolla selvitä hengissä. Toivon todella, että hän viihtyy kyllä loppumetreille asti siellä masussa. Ensimmäinen syyskuinen2020 syntyi jo ja toivon, että koko perheellä menee kaikki hyvin! ❤

Mua kiinnostaisi kovasti kuulla, että millainen teidän viimeinen kolmannes oli! Mahtavaa viikkoa ja nauttikaa ihanat auringosta. ❤

❤ Salla