Arkirytmi 24/7 – vauvan ensimmäiset viikot

Ajattelin kirjoitella vähän meidän perheeseen löydetystä rytmistä, jossa Papunen on aika hyvin pysynyt. Hetken se vei, että oppi miten juuri tuo meidän pieni vaippasankari nukkuu, syö ja jaksaa olla hereillä, mutta nyt on päivästä toiseen menty aika samanlaisella kaavalla, joka ilmeisestikin on nyt ainakin hetkellisesti meidän arkirytmi. Tänään tulee pikkuisella täyteen kolme viikkoa ja nuha edelleen vähän vaivailee. Onneksi on edelleen virkeä itsensä ja syö hyvällä ruokahalulla. Pientä koksoisleukaakin alkaa jo olemaan, joten eiköhän painoa ole hyvin tullut pienelle lisää.

8:00 Täällä heräillään yöunilta. Papunen kitisee korissaan sängyn vieressä Otetaan vielä vaipan vaihdon, imetyksen ja aamun pusuttelujen jälkeen pieniä pätkiä unta. Vaippa vaihdetaan yön jäljiltä vielä hämärässä valaistuksessa, eikä päivävaatteita välttämättä vielä laiteta. Äidillä on pieni toivonkipinä jatkaa pieniä pätkiä unta. Pikkuinen ei enää nukahda, joten käyn tekemässä aamukahvit ja hakemassa sohvalle valmiiksi tehdyn aamupalan, jota saan tuijotella vielä muutaman tunnin, ennen kuin pääsen oikeasti itse syömään ja aloittelemaan aamua. Markus on aloitellut jo keittiön pöydän ääressä töitä. Tissitakiainen viihtyy aamusta tiuhaan tissillä ja väliajat tykkää pällistellä lautassilmillään erilaisia valoja ja kasvoja. Suihkautetaan D-vitamiini pikkuisen suuhun ja Disneyn piirretyt pyörii äidille sivusilmällä katseltavana vieressä.

12:00 Vaippa on taas täynnä ja päivävaatteet vaihdetaan päälle samalla, kun laitetaan kuivat pöksyt jalkaan. Pikkuinen on juuri nukahtanut rinnalta pidemmille unille omaan korikehtoonsa, jonka olen nostanut mun viereen olkkariin. Onhan sitä juuri tullutkin kolmisen tuntia valvottua ja pällistelyä maailmaa. ❤ Tässä välissä, kun kuorsaus käy on hyvä väli tehdä vähän kotitöitä. Hoidan pyykit, tiskit, petaan sängyn ja teen ruuan. Markuksella alkaa kohta ruokatauko, joka saadaan nauttia kahdestaan kuunnellen vauvan tuhinaa. Kirjoittelen ruuan jälkeen vielä blogia ja vien Tedin lyhyelle lenkille Papusen vielä nukkuessa kehdossa.

16:00 Pikkuinen alkaa taas vähän kitistä korissaan. Nostetaan prinsessa syliin tissille, josta nopeasti juokin vatsansa täyteen. Markus on päässyt töistä ja vaihtaa Papuselle taas puhdasta vaippaa. Yleensä käydään vaunulenkillä, mutta tänään nuhan takia jää vaunulenkki käymättä. Sylitellään kotona ja tehdään jumppaa vatsallaan leikkimatolla. Hierotaan jalkoja, pussaillaan ja jutustellaan.

18:00 Hereillä ollessa vielä pinnistellään kakat pöksyyn ja tyytyväisenä yritetään heti nukahtaa. Vielä jaksetaan päivittäin ihmetellä Markuksen kanssa kuinka paljon tämä prinsessa oikein pissaa ja kakkaa. Markus käy vielä vaihtamassa uuden vaipan ja sitten vedelläänkin taas unia (tissin kautta). Unet kestää taas useamman tunnin, mutta tällä kertaa ne nukutaankin sylissä. Omat iltatoimet ja syömiset saadaan taas tällä välillä hoidettua, kun pikkuinen tuhisee unissaan.

21:00 Pikkunen alkaa taas heräilemään unilta. Nostan unikeon taas rinnalle ja tunnustelen kuinka täpötäynnä taas vaippa on. Neiti on kova tyttö pissailemaan. Lähdetään vaipan vaihtoon ja vaihdetaan yöpyjama päälle. Kauaa ei jaksata nyt valveilla ollakaan, kun taas simahdetaan uuden syötön jäljiltä yöunille. Alan tekemään seuraavalle aamulle aamupalaa, granolaa tai mangotuorepuuroa yleensä.

22:00 Vihdoin on nukahdettu taas unille ja kehto siirretty takaisin makuuhuoneeseen äidin viereen. Spotifystä soi white noise -soittolista, joka alkaa aina meren kohinalla. Omat iltatoimet on hoidettu jo ennakkoon, eli päästään itsekin nukkumaan. Kännykän selaaminen on kokonaan jäänyt, koska joka minuutti on arvokasta nukkuma-aikaa. Katselen jo ennakkoon kellosta, että 01-02 välillä tulee taas heräiltyä, eli vielä kerkeää nukkumaan reilu kolmisen tuntia.

01:00 Papunen alkaa kitisemään ja heilumaan korissaan. Imetän ja tunnen taas kuinka vaippa on täynnä. Markus heräilee vaihtamaan vaipan ja tuo takaisin Papusen syömään. Syötön aikana tehdään vielä kakat ja lähdetään uuteen vaipan vaihtoon. Syötöissä ja vaipan vaihdoissa onkin mennyt jo tunti, kunnes saan siirretty nukahtaneen pikkuisen taas koriinsa ja itse jatkamaan unia. Markuskin tuhisee jo vieressä.

06:00 Korissa taas heilutaan ja kitistään. Herääminen on nopea, sillä pikkuinen syö ja nukahtaa välittömästi tissille, josta siirretään taas koriin nukkumaan. Herääminen kestää vain 15-30 minuuttia ja taas päästään jatkamaan unia. Markus harvoin edes herää tähän ja siellä puolella sänkyä herätysvalo onkin jo alkanut syttymään työpäivän alkamisen merkiksi. Seuraavaksi päästäänkin taas päivän ja tekstin alkuun.


Aika lailla meidän arki koostuu nyt tästä. Ajat saattavat heitellä tunnilla tai kahdella. Itkumaratoneilta on vielä säästytty ja Papunen on enemmän hiljainen tuijottelija, joka itkee vain hetkellisesti, kun haluaa tissille. Eiköhän tämäkin vielä ajan kanssa muutu. Tällä hetkellä nuhan takia arkirytmiin kuuluu myös nenästä limaimut aina herätessään, mutta toivotaan, että pikkuinen jo kohta paranisi. Arki varmasti kohta taas muuttuu, mutta näin on ensimmäiset kolme viikkoa nyt menty. Niin ihanaa seurailla tuon pikkuisen kasvua ja kehitystä. ❤

❤ Salla

vauvakupla – imetyksen haasteet, baby blues ja ensimmäinen nuha

Täällä blogin puolella onkin nyt ollut vähän hiljaisempaa ja vauvakin kerkesi jo syntyä tässä välissä. Niin kuin otsikosta voikin päätellä, ei tämä meidän vauvakupla ole ollut ihan sitä mitä odotin. En oikeastaan edes tiedä mitä odotin, muuta kuin vauvan nuuhkuttelua ja valvottuja öitä.

Ensimmäinen viikko kotona meni täysin sumussa, mieliala oli matalalla ja kaikki itketti. Pienikin näppylä, vaippaihottuma ja jopa kätkytkuolema tuli taas Googleteltua ja kaikki varmuus ja tietämys lapsista ja vauvoista oli tipo tiessään. En muista juurikaan nukkuneeni, koska heräsin joka ikiseen pieneenkin inahdukseen, joka vauvasta lähti. Täytyy tässä kohtaa jo hehkuttaa ja ylistää omaa miestä, joka on herännyt vaihtamaan vaippoja, tuomaan sänkyyn yöpalaa ja lohduttamaan tätä itkevää äitiä yön pimeinä tunteina. En tiedä miten olisin pärjännyt ilman tätä selväjärkistä miestä, joka ei panikoidu kaikista pienistä inahduksista. ❤

Baby blues alkaa pikkuhiljaa vasta nyt menemään ohitse ja meidän Papunen on jo 16 päivän ikäinen. Itse ajattelin ennen lasta baby bluesin tarkoittavan sitä, ettei omasta lapsesta alussa välitäkään, mutta todellisuudessa se oli mielialan laskua ja kokoaikaista itkua. Huoli tuosta omasta maailman rakkaimmasta kääröstä on joka päivä kova, eikä alun imetysongelmat ja nyt ensimmäinen nuha helpota tätä huolta yhtään.

Kotiuduttiin synnytyssairaalalta omasta toiveesta jo, kun Papunen oli 24 tunnin ikäinen. Imetys sujui kyllä jotenkin ja tuntui. että lapsi jäi rinnalta tyytyväiseksi. Kotona alkoi imuotteen löytämisen kanssa olemaan ongelmia ja nännit olivat kokoajan rikki. Joka imetyskerta sattui ihan kauheasti ja Markus lähti jopa ostamaan rintakumeja, että saisin edes jotenkin ruokittua tuota lasta. Itselle oli todella rankkaa, kun imetys oli ollut niin vahvana toiveena mielessä ja tuntui etten riitä omalle lapselleni. Espoon sairaalan kätilön kontrollikäynti 3 vrk iässä vain pahensi omaa mielialaa ja jäi fiilis, etten osaa hoitaa omaa lastani ja pidän tarkoituksella nälässä. Muutenkin koko käynti oli täysi floppi ja taas itkien meni kotimatka autossa. Onneksi heti seuraavana päivänä nousi maito kunnolla rintoihin ja imetys alkoi onnistua jo paremmin sekä meidän doula tuli tsemppaamaan ja antamaan vielä imetysohjausta. Tästä lähtien on imetys sujunut super hyvin. Välillä edelleen on imuote kapea, eli alahuuli jää vauvalla rullalle, jolloin imetys sattuu, mutta suurempi ongelma on nyt suihkutissien kanssa. 🤦‍♀️ Maitoa siis hyvinkin riittää ja pissavaippoja tulee enemmän, kuin ehtisi vaihtaa. ❤

Nyt meidän Papusella on kolmatta päivää nuhaa ja tuota oman lapsen korinaa on ihan kamalaa kuunnella. Onneksi Babyvacilla lähtee räkä super hyvin pois ja pikkuinen jaksaa olla oma virkeä itsensä hereillä ollessaaan. Ruoka maistuu ja pissaa tulee hyvin. Ei siis syytä huoleen, mutta silti huoli on kova. ❤ Ollaan oltu super varovaisia. Missään ei olla tämän pikkuisen kanssa käyty, edes lähikaupassa ja vieraatkin on pidetty ihan minimissä ja vaan meidän perheet ja kummivanhemmat ovat Papusta päässeet katsomaan. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä lähtee yhtä nopeasti kuin tulikin ja saa taas pikkuinen nauttia täysin terveistä päivästä. Vaunulenkit on nyt hetkeksi tauolla. 🍂

Toivotaan, että tämä äitiys lähtee tästä nyt paremmin käyntiin. ❤

❤ Salla

Laskettuaika, synnytystä enteilevät merkit ja jatkuva odotus

Pieni pesä olisi jo odottelemassa meidän Papusta. Missä olet?

Viimeisiä mietteitä vielä ennen vauvan tuloa. Tänään on nimittäin due date! Vauva se vaan viihtyy tuolla masussa ja mä en osaa lopettaa tätä malttamattomana odottelua. Välillä tuntuu, että tuo pikkunen vaan nauraa kippurassa tuolla masussa mun malttamattomalle odottelulle ja tahallaan pitkittää aikaansa tuolla yksiössään viikoille 42 asti. Markus on muutamana aamuna jo kuunnellut, että hengittääpäs se hassusti ja miettinyt, että onko supistukset menossa. Jos ei tartteisikaan töihin lähteä! Todellisuudessa vatsa vaan painaa jo niin paljon, että koko ajan on niin epämukava ja raskas olo 🤦‍♀️ (ainoan mukavan asennon saa jumppapallolla, kun leikkii sumopainijaa). Tuntuu, että kaikki ns. merkit ovat kadonneet, joita jo aiemmin oli. Vatsa toimi hyvinkin runsaasti yksi päivä ja ajattelinkin jo, että no nyt! Eräs yö oli hyvinkin kovat menkkamaiset alavatsakivut ja taas ehdin innostua, että nyt se sitten vihdoin käynnistyi! Menin nukkumaan ja muutaman tunnin kuluttua heräsin jo koko vatsaa kivistäviin kipuihin. Aamulla herätessäni kaikki kivut oli poissa ja olo ihan hyvä. Hauskaa tässä varmaan on se, että niin kovasti odotan jo lapsen syntymää, mutta silti kun kovat menkkamaiset kivut iskee päälle, niin adrealiini ryöpsähtää päälle ja tulee tunne, etten todellakaan pysty tähän. 🙈 Limatulppa ei ole irronnut (tai en oikeastaan tiedä, koska joka päivä tulee niin paljon valkovuotoa, että kaipa se voi limatulppaakin olla). Papunen vetelee samanlaista rallia masussa, kuin aiemminkin. Pissalla täytyy ravata 30min-2h välein. Selkäkivut vaivaa kovastikin. Onneksi osteopaatista on ollut tässä asiassa paljonkin apua.


Mistä sitten apua synnytyksen käynnistämiseen? Monelle on varmasti kolme ässää tuttu, eli sauna, seksi ja siivous. No itselleni näistä ei mistään ole ollut tähän mennessä apua. Hädin tuskin edes supistuksia tullut. 😅 Jumppapallolla on tullut päivittäin monta tuntia pyöriteltyä lantiota ja pompittua. Vauva on kyllä hyvin ja oikein päin laskeutunut, joten ehkä vauvan lasteutumiseen tällä on ollut apua. Ollaan tehty myös päivittäin spinning babies harjoituksia, joilla uskon olevan kyllä vaikutusta ainakin vauvan optimaaliseen asentoon. Taateleita olen syönyt päivittäin 5-6 kpl. Sanotaan, että taatelit auttavat kypsyttämään kohdun suuta ja näin auttamaan synnytyksen käynnistymisessä. En tiedä uskonko tähän, mutta ainakin vatsa toimii hyvin eikä ne pahoja ole, joten miksipä ei! Olen myös käynyt osteopaatilla n. kahden viikon välein, jossa viimeksi paineltiin akupisteitä samalla. Kivuttomia harkkasuppareita tuli, muttei sen enempää. Vyöhyketerapiassa en ole käynyt, mutta sitäkin olen miettinyt, jos olen vielä ensiviikon lopulla raskaana. Kaikista tärkeimpänä mun mielestä silti on rentoutusharjoitukset, itsensä hemmottelu ja valmistautuminen synnytykseen, että pää pysyy mukana tässä. En nimittäin usko, että on sattumaa, että suurin osa synnytyksistä käynnistyy yöaikaan, kun olet kaikista rennoimpana ja hengität rauhallisesti. Auttaisikohan päikkärit käynnistämään synnytyksen päivällä? How knows, mutta ei sulla ainakaan voi liikaa energiaa varastossa olla, kun synnytys käynnistyy. Eli itse nyt ainakin yritän lopettaa tämän jatkuvan stressaamisen ja keskittyä siihen, että vauva tulee, kun on tullakseen. Mietitään sitä vyöhyketerapiaa sitten ensi viikolla, jos Papunen ei vieläkään ole löytänyt tietään ulos. 😅

RV 40+0

Kyllä se sieltä tulee, vaikka olenkin kyllästynyt kuulemaan niitä: ”ei sinne kukaan vielä ole jäänyt” kommentteja. 🙈 Ihanaa torstaita teille! 🍂

❤ Salla

Synnytysvalmennus

Meille ei siis Koronan takia tarjottu neuvolan puolesta mitään valmennusta. Ei perhevalmennusta. Ei synnytysvalmennusta. Ei edes etänä. Onneksi me oltiin jo otettu kätilödoula ja pakettiin kuului synnytysvalmennus. En osaa näitä valmennuksia nyt verrata, kun neuvolasta en ole mitään saanut, mutta voin vaikka lyödä pääni pantiksi ettei nämä valmennukset ole verrattavissa. Olen kuullut monelta taholta vain huhupuhetta siitä, kuinka neuvolan synnytysvalmennus oli pelkkä lääke-esittely ja täysin turha. Olen enemmän kuin kiitollinen niin itselleni, Markukselle sekä meidän doulalle siitä, että ollaan nyt kunnolla valmistauduttu meidän elämämme tärkeimpään päivään. Jaan seuraavaksi vähän omia mietteitä ja kokemuksia meidän synnytysvalmennuksesta eikä kyseessä ole siis mainos.

Suurimmat synnytyksen kestoon ja kulkuun vaikuttavat asiat ovat miten hyvin pystyt rentouttamaan kehosi, päästämään irti kontrollista sekä miten hormonisi toimivat synnytyksen aikana. Näitä kaikkia pystyy ja kannattaa harjoitella ennen synnytystä. Valmennuksessa jaan kanssasi salaisuuksia miten näissä parhaiten onnistut. Kun tiedät miten pystyt näihin itse vaikuttamaan, koko käsityksesi synnyttämisestä muuttuu.

Kätilö midwife Jenna Hellsten

Lähdettiin aamulla synnytysvalmennukseen. Meitä oli paikalla neljä pariskuntaa ja meidän kätilödoula Jenna. Ensin tehtiin tutustumiskierros ja kerrottiin vähän meistä. Paikalla oli kaksi uudelleen synnyttäjää ja myös toinen esikoistaan odottava pariskunta. Päivän mittaan oli aivan ihanaa vaihtaa raskauskuulumisia ja saada myös vinkkejä arjen pyörittämiseen, kun vauva putkahtaa maailmaan. Koko päivän vallitsi niin levollinen ja rauhallinen tunnelma ja jännitys sekä pelot olivat karisseet iltapäivään mennessä jo pois.

Aloitetaan siitä, että mulla on ollut sairaanhoitajan ammatistani johtuen kamala pelko koko raskauden ajan siitä, että lapsi ei synny terveenä tai jotenkin vammautuu viimeistään synnytyksen aikana. Päätettiin Markuksen kanssa jo viime keväänä, että me halutaan ottaa kätilödoula ja rautainen ammattilainen meidän tueksi synnytykseen sekä loppuraskauden ajaksi, jotta nämä munkin pelot karisisi pois. Tässä vaiheessa en vielä ajatellut, että synnytykseen pitäisi itse jotenkin muutenkin valmistautua, kuin pakkaamalla sairaalakassi ja miettimällä haluanko epiduraalin vai spinaalipuudutteen. Tähän päivään mennessä eli rv 37+5 mun koko käsitys synnytyksestä on muuttunut ihan vain keskustelulla ja valmistautumisella meidän doulan kanssa. Luotan niin paljon enemmän omaan kroppaani, pelot sairaalalapsesta on hävinnyt kokonaan, enkä enää edes mieti mitä kipulääkkeitä haluaisin, koska suurempi halu mulla on luottaa omaan kehoon ja tukipilareihini. Jos tilanne siihen menee, että tätä meidän länsimaista lääketiedettä ja lääkekaappia tarvitaan, niin olen varmasti enemmän kuin tyytyväinen siihen, että sellainen on tarjolla ja saatavilla. ❤

Tässä synnytysvalmennuksessa käytiin läpi hyvin paljon sitä, miten itse pystyy jo raskausaikana ennen synnytystä vaikuttamaan hyvin paljon synnytyksen kulkuun, kestoon sekä ainakin omalla kohdallani rauhalliseen mieleen. Itse koin ahaa elämyksen siinä, että kehoni oikeasti pystyy tähän! Käytiin läpi iso pino lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä, jotka eivät olleet mitään huuhaata. Käytiin läpi myös erilaisia asentoja, spinning babies harjoituksia ja sitä kuinka se vauva on viisas ja osaa kyllä syntyä. Katsottiin myös ihania synnytysvideoita ja paljon myös eläinten synnytysvideoita. 🤰 Lopuksi saatiin vielä loppuraskauden ruokavaliovinkkejä, synnytystoivelistapohja sekä linkkejä vielä positiivisiin synnytyskokemuksiin ja -videoihin. Me ei loppuiltana Markuksen kanssa oikein muusta puhuttukaan, kuin tästä synnytysvalmennuksesta. 😀

Jokaisen meidän kasvoilta oli poistunut ne kauhunsekaiset tunteet, joita meidän aivot oli vielä aamulla täynnä. Synnytystä on tullut mietittyä paljon, mutta tämä synnytysvalmennus oikeasti rauhoitti mieltä. Olen myös enemmän kuin onnellinen siitä, että Markuksellakin on nyt selkeä rooli mitä tehdä, miten auttaa ja toimia synnytyksen aikana, muutakin kuin jakamalla synnytyksen jälkeen sikareita aulassa 🙈. Meidän parisuhde on myös muuttunut vielä niin paljon parempaan tän raskauden myötä. ❤

En voi kuin täydestä sydämestäni suositella panostusta siihen, että oikeasti valmistautuu synnytykseen kunnolla. Kyse on kuitenkin mun omasta lapsesta ja kehosta, enkä itse tiedä miten olisin niitä pelkotiloja tähän asti jaksanut. Ainakin mun mielestäni on tärkeää tehdä hyvät lähtökohdat mahdollisimman onnistuneelle ja positiiviselle synnytyskokemukselle. Ikinä ei tiedä miten se synnytys lopulta menee, mutta olenpahan yrittänyt ainakin kaikkeni. Voin olla varma jo tässä vaiheessa, että synnytyksen lähtökohdat ovat ainakin paremmat nyt, kuin siinä paniikissa mikä vielä viime keväänä oli, kun ajattelin synnyttämistä.

Ihanaa syksyä 🍂

❤ Salla

Raskauskuulumisia ja ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Tänään alkoi rv38, joka tarkoittaa sitä, että sikiö lasketaan nyt täysiaikaiseksi. Aika jännää! Tuo meidän Papunen olisi nyt valmis tulemaan tänne masun ulkopuolelle meidän halittavaksi.

Miten tämä loppuaika on nyt sitten sujunut? Katkonaiset yöt alkoi viikko sitten. Heräilen 1-2 kertaa yössä yleensä hikoiluun tai pissalla käymiseen. Vatsan kanssa ei ole epämukavaa nukkua, mutta muuten kyllä täytyy heräillä. Tämä hikoilu on aivan kamalaa ja kestänyt jo kesän alusta asti. Olen ollut myös paljon normaalia väsyneempi ja alaselkää särkee jatkuvasti. Osteopaatista on ollut suuri hyöty selkäkipujen kanssa. Ihan paras ostos oli myös jumppapallo kotiin. Siinä on niin hyvä istua hyvässä ryhdissä ja helpottaa selkäkipuja. Ostettiin samalla myös fasciapallo jalkapohjien jatkuvaan kipuiluun, joka tuntuu aivan taivaalliselta käytössä. 👌

Raskausarviltakaan en ole välttynyt. Ylemmässä kuvassa vähän pilkottaakin se kuinka kyljet ovat ”revenneet”. Arpia on tullut myös tisseihin ja reisiin. Vatsa on vielä muuten kuin kylkien osalta säästynyt. Napakaan ei ole pulpahtanut ulos vielä. Linea negraa en myöskään ole saanut. Kiloja on kertänyt aivan valtava määrä ja sen huomaa myös jalkojen turvotuksista. Varpaita myöden jalat ovat hyvin turvonneet. Oikeastaan vain yhdet sandaalit tuntuvat enää hyvältä eivätkä purista. Eilen juoduin myös luopumaan sormuksesta ja se siirtyi kaulakoruun.

Labrakokeissa ferritiini oli matalalla, joka tarkoittaa raudan puutetta. Aloin siis syömään nestemäistä rautaa vielä muiden vitamiinien lisäksi. Olen kiinnittänyt vielä enemmän huomiota syömiini ruokiin ja lisännyt erityisesti paljon vihreää ruokavalioon raudanpuutteen takia. Kunnon poltteleva närästys on alkanut myös vasta nyt.

Saatiin toissapäivänä muuten otettua odotusajan kuvat, jotka laitan myöhemmin Instagramin puolelle! En malta odottaa, että näen millaiset niistä tuli 😍.


Entäs se meidän tuleva synnytys sitten? Ollaan Markuksen kanssa puhuttu paljon siitä, kuinka synnytys on nykyään hyvin laitosmaista. Odottava äiti istutetaan pyörätuoliin heti sairaalaan päästyään ja lääkärit ja hoitajat tarjoavat ensimmäisenä lääkkeellistä kivunlievitystä. Ei varmasti aina näin ole, mutta tältä meistä siis tuntuu. Itse ajattelen, että synnytys on luonnollinen tapahtuma ja olisi aivan ihanaa myös kokea se ilman, että siihen lääkkeellisesti puututaan. Niinkuin ihana doulani sanoi: ”Sun oma keho ei tuota sulle sellaista kipua, joka vahingoittaisi sua jotenkin”. Uskon, että synnyttäminen sattuu ihan *itusti, mutta haluan myös kovasti uskoa siihen, että sen kivun kestää. Se ei ole pysyvää ja jokainen tuntee sen eri tavalla. En sitä tietenkään vielä voi tietää miten sen kivun kestän, mutta kovasti haluan ainakin yrittää pystyä ilman lääkkeellistä puuttumista synnyttämään tämän lapsen tähän maailmaan.

Kovasti toivoisin siis luonnollisesti ja itsestään käynnistyvää synnytystä. Toiveena olisi pystyä olemaan kotona mahdollisimman pitkään TENS-laitteen, jumppapallon, suihkun ja tuen avulla. Kun on aika lähteä sairaalaan toivon kovasti mahdollisuutta synnyttää ammeeseen mahdollisimman luonnollisesti ilman, että synnytykseen puututaan. Millekään en halua sanoa ei, en edes kipulääkitykselle, mutta en haluaisi sen olevan ensimmäinen asia jota huudan sairaalaan päästyäni. Uskon, että jos synnytys syystä tai toisesta pitkittyy vaikka muutaman vuorokauden mittaiseksi urakaksi, niin oman jaksamisen ja lepäämisen kannalta on varmasti parasta jo ottaa sairaalan tuki vastaan. Haluan kuitenkin kovasti uskoa siihen, että mieheni ja doulani toimivat mun epiduraalina ❤ . Katsotaan miten meidän käy. Sairaalakassi on pakattu täyteen suklaata, suklaakeksejä sekä salmiakkia. Korkeat oksitosiinitasot on siis jo taattu. ❤ Joka päivä yritän tsempata itseäni tulevaan ja olen kyllä super tyytyväinen siihen tukeen jota olen myös Markukselta saanut. 🤰

Mun täytyy kuitenkin yrittää muistaa se, ettei kaikki ole aina musta kiinni. Asiat ei välttämättä mene niinkuin haluaisin tai toivoisin. Täytyy sitten vain hyväksyä asiat niinkuin ne menevät. Varmasti eniten harmittaa, jos vauva täytyykin saattaa sektion turvin maailmaan. Pääasia kuitenkin on se, että tuo Papunen saadaan mahdollisimman turvallisesti ja terveenä tuolta masusta meidän syliin. ❤

En malta odottaa, että me nähdään millainen tyyppi tuolta oikein putkahtaa. ❤ Ja hei, jos sulla on nyt myös loppuraskaus menossa haluan toivottaa enemmän kuin suurimmat mahdolliset tsempit sinne ruudun toisellekin puolelle. Me pystytään tähän kyllä! 🙌

❤ Salla

Toinen kolmannes – mitä odottaa?

Raskauden toinen kolmannes eli rv 13-27. Mitä on mahdollisesti luvassa? Oletko kuullut jo kauhutarinoita sokerirasituksesta? Mietitkö jo pääsetkö kohta availemaan tulevaa äitiyspakkausta? Mulla on nyt viimeinen kolmannes menossa ja ajattelinkin nyt yhteenvedota millainen mun oma toinen kolmannes oli (mulla on nyt jo ikävä sitä aikaa). Mitä ehkä sinäkin voit odottaa tapahtuvan? Kirjoittelin samankaltaista postausta jo ensimmäisestä kolmanneksestakin. Löydät sen tästä.

Facepalm meidän tulevalta tytsyltä rakenneultrassa rv 22

Oma toinen kolmannekseni oli IHANA. Kaikilla näin ei varmasti valitettavasti ole. Itse voin ihan super hyvin toisen kolmanneksen aikana. Ihan toisen kolmanneksen alussa mulla oli n. 1,5 viikkoa kestävä oksentelujakso, joka ONNEKSI loppui juuri parahiksi, ettei tarvinnut omaa häämekkoa sotkea 😅✌. Keskenmenoriski pieneni huomattavasti, joka helpotti omaa oloa valtavasti. Ei ollut turvotuksia, ei kipuiluja ja oli ihanaa seurailla vatsan kasvua ja ensimmäiset potkutkin tuntui (rv18), joita oli ihanaa päivittäin seurailla ja tunnustella. Tämän takia en nyt tee listaa vaivoista, joita toinen kolmannes toisi mukanaan, koska tämä on yleensä sitä melko vaivatonta kulta-aikaa. Toki ummetusta ja närästystä edelleen oli ja on vieläkin. Liitoskivut alkoivat vaivata jonkin verran ja pienet vatsakivut reippaammassa liikunnassa. Liitoskivut ovat luu-rustoliitoksien löystymistä ja tuntuvat yleensä lonkissa sekä häpyluun yläpuolella. Harjoitussupistukset myös alkoivat töissä ollessa, eli vatsa kovettui kivikovaksi kiveksi, mutta ei tehnyt kipeää. Tästä neuvolassa kyselinkin ja sieltä kerrottiin, ettei tämä ole vaarallista, jos tosiaan kipua ei ilmaannu.

Raudan tarve kasvoi raskauden puolenvälin tienoilla ja olikin tärkeää, että aloin syömään enemmän vihreitä: lehtikaali, pinaatti ja pavut ovat edelleenkin iso osa päivittäistä ruokavaliota. Oma hemoglobiinini on ollut kokoajan normaalitasoa eli n. 130 eikä minun ole tarvinnut syödä vielä rautalisää. Aloitin myös toisen kolmanneksen puolivälin tienoilla syömään vahvoja maitohappobakteereita, joita doulani suositteli käytettävän. Maitohappobakteereilla on tutkittu olevan vaikutusta ehkäistä jo sikiöaikana lapsen mahdollisia allergioita, koliikkia ja muita vaivoja. Niiden syömistä tulee jatkaa myös imetyksen ajan. Itse ajattelin, ettei tästä ole haittaakaan, joten aloin niitä syömään. Esim. täältä löydät aiheesta lisää tietoa. 🙂


Mitä toinen kolmas sitten pitää ylipäätänsä sisällään vauvan ja raskauden seurannan kannalta? Laaja terveystarkastus tehtiin viikoilla 13-16 ja tästä kirjoittelinkin innokkaana jo ensimmäisen kolmanneksen tapahtumissa. Rakenneultra tehdään viikoilla 19-22 ja itse pääsin sinne vasta viikoilla 22. Rakenneultrassa aloitetaan vauvan päästä, siirrytään tutkimaan sisäelimet ja lopuksi katsotaan vielä raajat läpi. Saat myös vauvasta painoarvion ja mahdollisesti myös tietää kumpaa sukupuolta lapsi on. Koronatilanteen vuoksi mies ei saanut kunnan ultriin osallistua ja tämän vuoksi me käytiin Helsingissä Perhe-Artessa selvittämässä meidän tulevan lapsen sukupuoli jo yhdessä ennen mun virallista rakenneultraa. Tämän teki kätilö ja hinnaksi tuli n. 70 €. Kätilö katsoi myös vauvan rakenteita eikä mitään poikkeavaa hänellä silmään hypännyt. Hän myös ihanasti kokoajan kertoi mitä ruudulla näkyi. ❤ Oli ihanaa päästä fiilistelemään kunnolla ajan kanssa vauvaa, kun kunnan ultrissa keskitytään tosiaan etsiämään niitä poikkeavuuksia ja niistä on ainakin minun kohdallani jäänyt vauvalle lepertelyt sikseen 😀 .

Seuraavat neuvolakäynnit olivat viikoilla 22-24 ja viikoilla 26-28. Näillä käynneillä mitattiin ensimmäistä kertaa SF-mitta eli häpyliitos-kohdunpohjamitta, joka kertaa kohdun koon. Mitattiin myös hemoglobiini ja keskusteltiin taas omasta mielialasta, jännityksistä tulevaa synnytystä kohtaan sekä neuvolaterkkari esitteli mulle erilaisia nettisivuja, joista voisin itse käydä lukemassa tulevaa synnytystä ajatellen etukäteen tietoa. Synnytysvalmenukset meidän kohdalla on koronan takia peruttu, eikä meille tarjota edes etävalmennusta. Omakustanteisesti kuitenkin doulan kautta saadaan päivän kestävä synnytysvalmennus, jota jo innolla odotetaan. Sokerirasitus tehdään pääsääntöisesti viikoilla 24-28 kaikille. Mun kokemuset tästä voit käydä lukemassa täältä. Sokerirasitukseen on hyvä varata etukäteen aika ja kannattaa myös selvittää mikä labra on paras paikka. Joissakin labroissa on raskaana oleville erillinen tila tai saatavilla lepopaikka.

Äitiysavustusta voi hakea Kelasta, kun raskautta on kulunut 154 päivää. Tarvitset tätä varten raskaustodistuksen, jonka neuvolaterveydenhoitaja kirjoittaa sinulle viikkojen 22-24 käynnillä. Äitiyspakkausta sai odotella jonkin aikaa, mutta saapui kyllä todella hyvissä ajoin! Voit käydä kurkkaamassa täältä, mitä äitiyspakkauksesta paljastui.


Masu oli jo kivan kokoinen rv 27

Jos koit tästä blogipostauksesta hyötyä, niin jaathan sen eteenpäin muillekin. ❤ Aurinkoista viikkoa ihanat ja tsemppiä toiseen kolmannekseen. Toivottavasti voit nyt hyvin ja saat nauttia masusta ja hyvästä olosta. Ota kaikki tästä ajasta nyt irti! 🙂

❤ Salla

Kummikutsut

Kummit meidän pienelle syyskuiselle Papuselle on nyt valittu ja tällä tavalla me heitä pyydettiin kummivanhemmiksi. ❤

Tällä viikolla saatiin vihdoin pyydettyä loputkin kummit meidän Papuselle. ❤ Kummeja tulee olemaan yhteensä neljä, joista kaksi ovat perheenjäseniä ja kaksi ovat ystäviä. Kaikki kummit ovat epävirallisia kummeja, koska emme kuulu kirkkoon. Haluttiin kuitenkin suoda meidän pienelle kummivanhemmat, sellaiset fiksut aikuiset, jotka auttavat häntä elämän varrella (ja ehkä vähän meitä vanhempiakin 😅).

Sain idean Facebookista, kun näin mainoksen Fazerilta räätälöidystä suklaalevystä. Ajattelin, että tuohan olisi aivan ihana tapa tehdä kummikutsut! Menin Fazerin sivuille ja aloin miettimään mitä ihanaa tähän kääreeseen voisi kirjoittaa. Takakanteen sai melko lyhyen kirjoituksen tehtyä ja aluksi ajattelin, että olisi ollut kiva kirjoittaa hieman pidempi teksi. Hyvä tästä kuitenkin tuli! 🙂 Kääreeseen hain tarpeet Sinellistä sekä Clas Ohlsonilta. Kaikki kummit suostuivat, joka tietysti oli pääasia, mutta oli kiva tehdä kummikutsut hieman erilaisella tavalla. ❤ Nyt voi tulevat kummivanhemmat heittää jalat pöydölle ja nauttia suklaasta, kun ei vielä kiusata kaiken maailman kysymyksillä 😅.

Miten te olette kysyneet läheisiänne kummivanhemmiksi? ❤

❤ Salla

Raskaus ja sairasloma – häpeää vai viisautta?

Eilen availin vähän tätä asiaa Instagramin puolella ja se saikin todella paljon tunteita teissäkin kaikissa aikaiseksi. Kamala huomata miten monella teistäkin on ollut tismalleen sama ongelma saada sairaslomaa. Puhun nyt varsinkin loppuraskaudesta, koska kokemusta mulla ei ole ollut muuten sairaloman tarpeesta raskausaikana. Jos joku ei vielä tiennyt, niin olen siis töissä lasten päivystyksessä sairaanhoitajana, jossa työpäivät kestää yleensä 8-12,5 tuntia, mutta nyt loman jälkeen mulla oli tarkoitus tehdä enää kahdeksan tuntisia päiviä. Työ sisältää kaikkea mahdollista: traumapotilaat, alkointoksit, psykiatriset, kipsattavat, hengitysvaikeudet, kouristavat jne. Lista jatkuu vaikka kuinka pitkälle.

Aloitetaan sillä, että en siis tykkää olla sairalomalla, enkä todellakaan turhaan saikuta. Mulla on aivan ihanat työkaverit ja on kiva olla töissä! Tykkään mun työstä huom silloin, kun se ei fyysisesti mua satu ja silloin kun siinä ei ole riskejä siihen, että lapsi syntyy sinne työpaikan lattialle. 💁‍♀️ Sairaslomapäiviä on kertynyt tasan kaksi tämän raskauden takia. Ensimmäisellä kolmanneksella kovien lonkkakipujen takia sekä vähän ennen loman alkua toisen kolmanneksen lopulla yksi päivä kovien selkä- ja vatsakipujen vuoksi. Rv 23 oli mulle sellainen, jolloin ekaa kertaa alkoi töissä tuntumaan, jos ei moneen tuntiin taukoja pitänyt. Lähinnä siis alkoi pienesti supistella ja jaloissa alkoi todella nopeasti tuntumaan. Lähemmäs loman alkua mentäessä eli rv 26-27 alkoi olemaan tosi kauheita nilkkaturvotuksia, väsymystä ja muutenkin ärsyynnyin super helposti kaikesta. Mielialat vaihteli hurjasti ja supisteli jo jonkin verran välillä kipeästikin. Silloin supistukset oli enemmänkin harkkasuppareita. Loman ensimmäinen viikko oli ihana eli rv 29. Ei juurikaan supistellut ja olo oli hyvä! Olin varma, että töihin vielä pääsen. Toisella lomaviikolla koiralenkeillä alkoi välillä kipeästi supistella ja selkä saattoi iltaisin olla kipeä. Rv 30-31 ovat nyt olleet sellaisia, jolloin jo koiralenkin ensimmäisen viiden minuutin aikana alkaa kipeästi supistaa ja pitää ihan pysähtyä hetkeksi. Kipeitä supisteluja tulee koko koiralenkin, jonka takia niiden pituus on lyhentynyt huomattavasti. Alaselkä on todella kipeä liikunnan jälkeen ja varsinkin iltaisin. Kyljen kääntäminen sängyssä on täyttä tuskaa nukkumaan mennessä, koska selkäkivut on niin voimakkaat. Paineen tunnetta on myös ollut liikkuessa tuolla alakerran puolella aaltomaisesti sekä liitoskipuja on nyt muutaman viimepäivän aikana myös ollut ekoja kertoja.

Ihan vain pienien itkuraivareiden jälkeen, kun harmitti, ettei töihin oikein ole enää menemistä otin viime viikolla yhteyttä neuvolaan, josta käskettiin ottaa yhteyttä työterveyteen, josta käskettiin ottaa yhteyttä omaan terveysasemaan. Neuvolassa ei ollut akuuttiaikoja ja sanoivat etteivät koskaan hoida tällaisia akuutteja sairastapauksia. Työterveydestä sanottiin, että raskauteen liittyvät vaivat kuuluvat aina neuvolaan tai sitten ihan Naistenklinikan päivystykseen. Kehottivat kuitenkin olemaan myös omaan terveysasemaan yhteydessä. No itse päivystyksessä työskentelevänä päätin, ettei tämä nyt mikään päivystysasia ole, kun on kyse jo hieman pidempiaikaisista vaivoista eikä akuuttia hätää nyt ole. Päätin ottaa yhteyttä vielä omalle ta:lle, josta myöhemmin samana päivänä sain viestin, ettei aikoja ole ja saisin palvelusetelin yksityiselle, jossa voisin asiani kanssa käydä. Sain seuraavalle viikolle lääkärin ajan Mehiläisestä.

Lähdin aamulla suoraan sängystä kohti Mehiläistä. Mulla oli aika klo 8:40 aamulla. Lääkäri oli myöhässä puolituntia. Mut otti vastaan n. 60-vuotias naislääkäri, joka vaikutti aluksi ihan mukavalta. Kun lääkärille sitten valkeni, että olen sairaslomaa töihin hakemassa ääni muuttui täysin kellossa. Lääkäri alkoi puhua vain ja ainoastaan omalle näppäimistölleen ja mumisi niin hiljaa etten saanut mitään selvää mitä hän kyseli. Kerroin avoimesti omasta voinnistani ja sanoin, että päivän mittaan vointi aina huononee. Kerroin kipeistä supistuksista, alaselän kivuista, paineen tunteesta, alhaisista verenpaineista, liitoskivuista ja päänsärystä, jota on ollut myös lähes päivittäin. Lääkäri luotti siihen, että hemoglobiini joka on tarkastettu viimeksi n. kuukausi sitten on varmasti vielä sama. Lääkäri halusi myös selvästi testata puhunko oireistani totuuden mukaisesti ja päätti sitten silloin aamulla, että nyt testataan kuinka kipeä se selkä oikeasti on. Yritin selittää, että selkäkipu on rasituskipua, joka tulee iltapäivällä/illalla. Kipeitä supistuksia tulee aamusta iltaan riippuen liikunnasta ja sen määrästä. Selkäjumpan ja venytysten jälkeen hyppäsin pritsille ja lääkäri vain totesi, että ”eipä sua ainakaan nyt supista”. Teki mieli sanoa, että ei varmaan kun odottelin sua 30 minuuttia odotusaulassa, kun olit myöhässä. Painelu sattui jonkin verran ja mun ärsytys oli jo ihan huipussa koko lääkärikäynnistä. No sitten lääkäri päätti mitata ne alhaiset verenpaineet, jotka hups keikkaa eivät ole ikinä olleet noin korkeat (huom. suuri ärsytys + selkäjumppa + vatsan painelu ennen verenpaineiden mittausta). Sain lääkäriltä 10 päivää sairaslomaa, josta toki olen kiitollinen, mutta vähän ärsytti, että lääkäri jonka ajattelin, että tajuaisi mun työn kuormittavuuden ei sitä kuitenkaan tajunnut. Kehotti tekemään töissä kevyempää työtä, jonka senkin yritin selittää, ettei meillä ole sellaista kevyempää työtä tarjolla (olin siitä jo kuukausia sitten esimiehen kanssa keskustellut). Hymyili, toivotti tsempit töihin ja tuli kyllä todella sellainen fiilis, että nyt mulle kyllä kettuillaan päin naamaa. Onneksi mulla oli ymmärtäväinen esimies, joka heti tajusi mun tilanteen ja sanoi, että ajattelikin, etten enää palaa töihin. Kehotti mua hakemaan ensi viikon alussa vaan lisää sairaslomaa, juomaan paljon vettä ja lepäilemään. Nyt perjantaina mulla on taas neuvola ja otan kyllä varmasti aiheen puheeksi taas sielläkin.


Vaikka kuinka haluaisin palata töihin, on mun mielestä hölmöä mennä riskeeraamaan oma ja vauvan hyvinvointi. Mulle monesti sanottiin töissä ennen loman alkua, ettei täällä jaeta mitään reippauspalkintoja siitä, että on kipeissä supistuksissa täällä töitä painamassa. Kerrottiin myös, etten todellakaan olisi ainoa joka täältä on ennen äitiysloman alkua jäänyt sairaslomalle. En voi kun korostaa sitä, kuinka tärkeää mun työkavereiden tuki tän raskauden aikana on ollut ja kuinka ihana on töissäkin ollut jutella muiden kokemuksista raskausaikana. ❤ Mulla on muutenkin ollut työni puolesta iso pelko siitä, että lapsi varmasti on terve ja nyt synnytys kovasti jännittää, ettei siinä vain mikään mene pieleen. Vaikka viikkoja onkin huomenna jo 32 ja lapsi on ns ”hyvillä viikoilla”, en halua ennenaikaisesti häntä tänne maailmaan synnyttää sen takia, etten kehtaa olla töistä pois tai haluan olla vain sisukas ja jaksaa loppuun asti, tai sen takia, etten jaksa nähdä sitä vaivaa, jota tämä sairasloman hakeminen on aiheuttanut. Sanoisin itseäni siis viisaaksi, eikä ole häpeä hakea sairaslomaa, kun sulla kasvaa pieni ihme tuolla masussa. ❤

Haluan vielä kiittää teitä kaikkia ihanista kommenteista. On ollut todella mielenkiintoista lukea teidän omia kokemuksia ja tarinoita samasta aiheesta enkä selvästikään ole ainoa, jota aihe ärsyttää. ❤

Millaisia kokemuksia sulla on sairasloman saamisesta raskausaikana?

❤ Salla

Britax Smile 3 – vaunuarvio

Tästä löydät mun omat kokemukset Britax Smile III vaunuista. Kannattaako näitä vaunuja ostaa? Millaiset ne ovat käytössä? Paljonko näille tulee hintaa? Mitä lisävarusteita näihin saa? Ainakin näihin kysymyksiin löydät vastauksen tästä postauksesta.

Haettiin tosiaan muutama viikko sitten nämä Britaxen Smile III rattaat Varkkokauppa.com:ista ja kasattiin ne viime viikolla. Päästiin nyt vihdoinkin vähän koeajamaan näitä Tedin kanssa ulkoillessa ja käytiin kokeilemassa metsälenkki, hiekkatie ja asfaltti.

Vaunujen materiaalit tuntuivat korkealaatuisilta. Varsinkin työntöaisa tuntui todella mukavalle käsien alla tässä värissä/mallissa. Kopan aurinkosuojan sai helposti taitettua sisään, jos sitä ei halunnut pitää esillä. Kopan takaosasta sai myös vetoketjua auki. Kopan päällinen kiinnittyi kolmella nepparilla, jotka olivat kyllä hyvin jäykät. Itse en usko, että neppareita tulee kovin usein kiinni laitettua, kun ovat niin jäykät. Päällinen pysyi hyvin kiinni myös ilman neppareita. Sivussa on mm. magneetit, jotka pitävät päällisen paikallaan.

Kopan kiinnitysosa oli erittäin ”kevyt”, taaskaan voimaa ei tarvittu. Hankittiin myös Britax Römer Primo -turvakaukalo, joka kiinnittyi ja irtosi ihan yhtä helposti rattaiden rungosta.

Vaunujen jarru tuntui erittäin hyvältä, ei tarvittu voimaa juuri ollenkaan ja kivasti myös näytti värillä onko vaunut lukossa vai auki. Vapautus tapahtui samasta painamalla uudelleen. Renkaat ovat myös äärettömän hyvän kokoiset, eikä metsälenkilläkään juurakot haitanneet menoa. Asfaltilla ja hiekalla rattaat oli niin kevyet työntää, että yhdellä sormella olisi pärjännyt. Eturenkaat saa suoraan lukkoon, jos tykkää ennemmin vaunuja sillä tavalla työnnellä. Vaunut eivät kaarrelleet puolelta toiselle, vaan tasaisen suoraan sai työnnellä.

Koppaosa oli myös helppo irroittaa rungosta ja rungon sai nopeasti ja ilman turhaa voimaa kasaan. Mielestäni rattaat sai melko pieneen kasaan.


Mitä näistä vaunuista sitten saa maksaa? Nopealla Googletuksella halvin hinta löytyi Lastenturva.fi sivulta, joka myi näitä hintaan 699€. Hintaan ei vielä sisältynyt vauvan koppaosa, vaan isomman taaperon istuinosa. Yhdistelmäsetti missä tuli koppaosa, isomman taaperon istuinosa, turvakaukalo ja jalusta maksoi 1199€ Ozbaby.fi sivulla. Verkkokauppa.com myi myös samanlaista settiä, johon tuli vielä lisäksi itkuhälytin ja vaipparoskis yhdellä vaihtosetillä 1159,40€. Jos et tarvitse turvakaukaloa, niin yhdistelmävaunusetti eli istuinosa + koppaosa löytyi halvimmalla Verkkokauppa.com sivulta hintaan 898,90€.

Lisävarusteita, joita saa Britax Smile III vaunuihin:

  • sadesuoja
  • hyttysverkko
  • seisomalauta
  • mukiteline
  • hoitolaukku
  • lisäpehmusteita
  • lämpöpussi

Itse olen ainakin super tyytyväinen näihin vaunuihin! Katsotaan millaiset ovat sitten jokapäiväisessä käytössä. 🙂 Toivottavasti tämä postaus toi vastauksia sua askarruttaviin kysymyksiin! Jos koit tästä hyötyä, niin jaathan tämän eteenpäin. ❤

❤ Salla

RV 29 ja viimeinen kolmannes!

Tänään aamulla herätessäni avasin Preglife sovelluksen ja kauhukseni huomasin, että nyt on menossa jo viimeinen kolmannes! En ollut ajatellutkaan, että se on jo nyt! Tässähän ollaan jo loppusuoralla, eikä siitä tunnu olevan kauaakaan, kun vasta sain tietää olevani raskaana. Vatsasta on tullut ihan kiva kaveri silloin, kun se ei aiheuta alaselkäkipuja ja nilkkaturvotuksia. 🙈

Nyt lomalla on ollut kiva huomata, että nilkat ei enää turpoile samalla lailla kuin töissä, mutta alaselkää kyllä särkee, jos on ollut yhtään aktiivisempi päivä. Muuten vointi on ollut super hyvä ja energiaa on vielä riittänyt. Ruokaa on edelleen ihana laitella ja asunto on ihana pitää nyt siistinä. Ite oon helpottunut siitä, että nuo helteet hieman jo hellitti, koska viime yönäkin heräsin hikoiluun kolmesti, vaikka kaikki ikkunat ja parvekkeen ovi olivat auki. Tämä oma lämpöpatteri pitää kyllä huolen siitä, ettei kylmä tule. 🤰


Mitä meillä sitten on jo valmiina?

(Laittelin Instagramin storyn puolelle vähän videomateriaalia meidän rattaista! Käy kurkkaamassa ne täältä https://www.instagram.com/sallasalmela , myöhemmin ne löytyy tallennettuna kohokohdista!)

  • Rattaat on kasattu (tänään mennään myös testiajamaan niitä)
  • Turvaistuin on ostettu ja vaunuihin sovitettu (ei ole vielä sovitettu autoon tai harjoiteltu turvavyöllä sen kiinnitystä)
  • Vauvanvaatteet, vuodevaatteet, viltit, peitot, harsot, jne. pesty ja laitettu kokojärjestykseen vaatehuoneeseen
  • Raskausajan vakuutus on otettu, joka muuttuu suoraan lapsivakuutukseksi lapsen synnyttyä
  • Vauvan kehto on kasattu ja unipesä hankittu (kuva ylempänä)
  • Erilaisia tutteja ja niihin tehty itse tuttinauhoja (näistä laotan myöhemmin omaa blogikirjoitusta!)
  • Äitiyspakkauksen tavarat on purettu ja paikoillaan
  • Tärkein viimeisenä, eli doula otettu ❤

Mitä vielä puuttuu?

  • Vaipanvaihtoalusta/hoitotaso
  • Vaipanvaihtotarvikkeet esim. vaipat, talkki, vauvaöljy, jne.
  • Hoitolaukku (joka samalla toimisi synnärille lähdettäessäkin)
  • Tuttipullo/pulloja ja rintapumppu
  • Imetysvaatteet
  • Itkuhälytin
  • Kantoliina/reppu
  • Lasten lääkkeet mm. kuumelääkkeet (lasten sairaanhoitajana nämä ensimmäisenä mielessä, mitä pitää lääkekaapista löytyä 🙈)

Jos vaan on mitään vinkkejä vielä mitä kannattaisi hankkia tai tehdä ennen vauvan syntymää, niin kerrothan! 🙂 Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ☀

❤ Salla